Stressaaja, suorittaja ja liian kiireinen, sinulle on postia

Tiesitkö, että vain kolmen viikon stressitilasta palautumisessa saattaa kestää kuukausia, jopa kahdeksan! Silloin, kun et mitenkään ehdi, olisikin hyvä pysähtyä ja vaikka katsella kukkasia.

Silloin kun ei ole aikaa hoitaa itseään, kannattaisi itseä jaksaa ja pystyä hoitamaan mahdollisimman hyvin. Mutta kuinkas monelle käykään, juuri päinvastoin. Kun on paljon asioita hoidettavana tai stressaava elämäntilanne, nipistää siitä, mistä on helpointa nipistää eli omasta hyvinvoinnista. Sen sijaan, että liikkuu, ei urheile ollenkaan, ei edes hyötyliiku. Sen sijaan, että auttaisi itseään syömällä hyvin, haukkaa leipää silloin kun ehtii. Sen sijaan, että pyrkisi nukkumaan hyvin, nipistää yöunista, koska sieltä on helposti tunteja saatavilla. Tiedän, mitä se on, sillä olen itsekin toiminut juuri noin. Ja huomannut, ettei se auta. Ihminen jaksaa jonkin aikaa, mutta sitten tulee stoppi. Itselleni se stoppi on tarkoittanut usein sitä, että olen sairastunut fyysisesti. Lopulta se keho kertoo, jos ei itse ymmärrä.

Ihan ystäväpiiriäni katselemalla ja kuuntelemalla olen huomannut, että moni meistä leikkii jaksamisellaan. Siitäkin huolimatta, että teoriassa tietää, että oma hyvinvointi on kaiken sen jaksamisen perusta, millä sitä elämänpakkaa pyörittää. Kun oma hyvinvointi sortuu, ei ihminen jaksa enää pian mitään. Ja on huomattavasti helpompaa ennaltaehkäistä totaalista sortumista kuin alkaa hoitaa itseä vasta sitten, kun on jossain loppuun palamisen rajamailla tai astunut jo harpannut sen yli. Aina omien rajojen tiedostaminen vain ei ole niin helppoa.

Stressi saattaa ajaa kohti loistavia suorituksia

Omia silmiäni avasi taas vaihteeksi juttu, jonka kirjoitin tovi sitten stressistä Pirkka-lehteen. Sen voi käydä lukemassa nettilehdestäkin sivulta 64. Siinä mainio haastateltavani kertoo kokemuksiaan ja keinojaan stressistä ja kontrolloimisesta irrottautumiseen. Tunnistin itseäni monesta, mitä hän sanoi. Olen itsekin ollut taipuvainen täydellisyyden tavoitteluun ja minun on pitänyt harjoitella sitä, että ymmärrän, etten toki ole korvaamaton ainakaan työasioissa enkä oikeastaan muutenkaan.

Haastattelemani lääkäri kuitenkin loi toivoa, sillä hän totesi, että stressistä on myös hyötyä, sillä lyhytaikaisella stressillä on myös myönteisiä vaikutuksia. Tuonkin tunnistan itsessäni, sillä usein pieni paine on paras muusa, kun pitää saattaa jokin projekti loppuunsa. Mutta jos stressi pitkittyy, se ei auta enää ihmistä, vaan enemmänkin päinvastoin.

Kroonisesta stressistä palautuminen kestää kuukausia

Olen itsekin elänyt vaiheen tai parikin läpi, kun en jaksanut vastata puhelimeen, kun se soi. En myöskään jaksanut tavata ystäviäni. Oli vaikea keskittyä ja mieli vaelteli siellä täällä, kuten Pirkan jutussakin kirjoitan. Asiantuntijana toimiva lääkäri kertoikin, että jos aiemmin iloa tuottaneet asiat eivät enää innosta tai tuo hyvää mieltä, stressiä on liikaa.

Vaikka hän kannustaa ihmisiä tekemään ääritekoja ja välillä myös astumaan sinne mukavuusalueen ulkopuolelle rajoja kokeilemaan, niin kuulema kaksi viikkoa on maksimiaika stressille. Parin viikon tiukasta jaksosta palautuu vielä parissa viikossa, kun höllää tahtia, ottaa päiviinsä pieniä taukoja ja tekemättömyyttä. Suunnittelee arkea ja puuhaa myös sellaisia asioita, jotka tuntuvat kivalta, eivät velvoitteilta.

Jo kolmen viikon stressitilasta palautumisessa sen sijaan saattaa kestää kuukausia, jopa kahdeksan! Se pisti kyllä itsenikin miettimään ja kannusti huomioimaan ja ennen kaikkea katkaisemaan liian stressaamisen. Olen nopeasti innostuvaa sorttia, jonka asiantuntijan mukaan pitäisikin opetella rauhoittumaan ja joka ei saisi päästää tekemistä pakkomielteiseksi. Uuh. Ei aina helppoa, kun haluaa tehdä kaikkea ja paljon!

Onneksi osaan jo tunnistaa itsessäni ylikierrostelun merkit ja höllätä tahtia silloin, kun sitä vielä ehtii höllätä. Asiantuntija myös totesi, että toinen ääripääkään ei ole hyvä. Jos on kovin rauhallinen eikä siedä elämän kolhuja, itseä pitääkin haastaa äärilaitaan ja tunnustella, onko elämä niin vaarallista, kuten on kuvitellut.

Tee sitä, mikä sinulla toimii

Yhdellä toimii pysähtyminen, toisella liikunta, kolmannella se, että tapaa ystäviä ja nauraa paljon. Joku saa avun jostain monotonisesta tekemisestä ja toinen siitä, että menee metsään. Tärkeintä lienee se, että tuntee itseään ja ymmärtää ne keinot, jotka itsellä toimivat. Mitä sinä teet silloin, kun stressiä on liikaa?

Mahtavaa maanantaita. Uusi viikko, uudet kujeet. Mitä vain ihanaa saattaa tänäänkin tapahtua!

Lue myös:

Vältä lomastressi ja keskity olennaiseen

Kuusi litraa mielenrauhaa