Hyvä elämä

Stressaaminen, NIIN vanhanaikaista!

Lomalla on helppo sanoa, että ei ole tarvetta stressata. Tai tokihan sitä voisi stressata ilmoista, siitä, että loma loppuu, heinäkuussa kesä on jo ohi, juhannuksesta alkaa syksy, ei ehdi sinne tänne ja tuonne, kertyy kiloja kun syö suoraan grillistä ja huuhtoo herkut alas siiderillä. Mutta mitä sitten?

Minulla on korkea stressinsietokyky, mutta sitten ymmärsin, että sellaisella kehuskeleminen on turhaa. Kaikista siisteintä on, että sietokykyä ei tarvita, eikä anna minkään enää kiihdyttää itseään. Olen tehnyt paljon mietiskelytyötä asian eteen ja mikä parasta, olen huomannut alkaneeni kehittyä asiassa. Esimerkiksi mitä Piksuun tulee, minulla on lehmän hermot.

Joskus aikaisemmin olin mestari stressaamisessa. Hermoilin joskus jopa siinä määrin, että stressi vaikutti minuun fyysisesti. Ei hyvä. Ja kun minä olin stressaantunut, pidin tietämättäni huolen siitä, että jokainen muukin lähelläni oli. Stressillä on nimittäin yhtä mahtava voima kuin pahantuulisuudella. Se tarttuu helposti, jos asiaa ei osaa käsitellä.

Vaikka lomaa edeltävä työrupeama oli hektinen, mieleni oli iloinen. Vain yksi asia ei edennyt, mutta en voinut siihen itse vaikuttaa enempää. Kun kyseinen ihminen ei pyynnöistäni huolimatta hoitanut osuuttaan ja itse olin tehnyt kaikkeni, en voinut muuta kuin lakata huolehtimasta. Ennen olisin luultavasti miettinyt asiaa monta päivää ja se olisi pilannut ainakin alun lomastani. Nyt vain lopetin asian ajattelemisen. En lakaissut sitä maton alle, mutta hyväksyin sen, että en voi tehdä asialle mitään. Sen aika tulee myöhemmin.

Loman jälkeen minulla ei ole montaa juttua sovittuna, mutta siitäkään en jaksa huolestua. (Kurkkasin eilen meiliini ja sain taas palautetta kahdesta työstäni: Hyvää duunia ja juttu vaikuttaa ensi silmäyksellä loistavalta. Jee. Kun hoitaa asiat kunnolla, ei ole mitään hätää.)

Toki voisin hermoilla koko lomani tulevista töistä ja miettiä, saanko niitä vai en. Mutta sellainen on turhaa. Wayne W. Dyer kirjoittaa kirjassaan osuvasti:

Ei ole mitään järkeä hermostua sellaisista asioista, joihin et voi vaikuttaa mitenkään, muttei niistäkään, joihin voit vaikuttaa, sillä jos voit vaikuttaa niihin, ei ole mitään syytä huolestua.

Kävelin äsken pienen lenkin Piksua nukuttaessani ja pysähdyin istumaan lähipuistoomme. Tuijotin merelle iho tuulesta kananlihalla ja minusta tuntui oikein mukavalta. Olen alkanut ymmärtää ihan oikeasti, mitä seuraava lausahdus tarkoittaa.

On olemassa vain yksi paikka, missä voimme olla onnellisia. Se on tässä ja nyt. 

Barbara Bergerin Oletko onnellinen -kirjassa mainitaan buddhalaismunkki Thich Nhat Hanhin lausahdus: Olen tullut perille, olen tullut kotiin, olen tässä ja nyt. Jos sinun on vaikea rauhoittua, kokeile tuon lausahduksen hokemista samalla verkkaisesti hengitellen. Itselläni se ainakin tuntuu toimivan.

Mieleeni tuli myös vanha zenbuddhalainen mietelause: Kun istuu hiljaa tekemättä mitään, tulee kevät ja ruoho kasvaa itsestään.
Näinhän se menee. Relax.

Hei kaveri! Ja nyt me vain nautiskellaan elämästä ja kesästä! Suosittelen sullekin.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *