Sullahan ei oo mikään juoksijan kroppa

Sullahan ei oo mikään juoksijan kroppa.

Kerrankin olin hetken hiljaa.

Taannoinen Älä laihduta -päivä ja esimerkiksi Monnan IG-postaukset ulkonäköpaineista palauttivat mieleeni pari kertaa kuulemani huomautuksen omasta vartalostani ja juoksuharrastuksesta. Esimerkiksi ennen viime kesän ensimmäistä ultramatkaani innostuimme yhden tuttavan kanssa jossain duunijutussa törmätessämme keskustelemaan myös juoksun harrastamisesta ja siihen hän sitten totesi, että aikamoista, että jaksat juosta noin pitkiä matkoja, kun sullahan ei oo mikään juoksijan kroppa. En oikein muista enää mitä hänelle vastasin, mutta hetken hämmennyksen jälkeen tulin siihen tulokseen, että tuskin hän tarkoitti tokaisullaan mitään negatiivista, hän ilmeisesti ajatteli, että juoksijan tulisi olla hoikka tai ainakin hoikempi kuin minä. Mutta tuolloin olin kuitenkin elämäntapojani muuttamalla pudottanut sen parikymmentä kiloa ja juoksuharrastus oli jatkunut säännöllisesti jo puolitoista vuotta. Naureskelinkin itselleni, että oon vissiin vain niin tyhmä, että juoksen, vaikka kroppakaan ei ole juoksijan.

Tässä minä juoksemassa. Hyvin kulkee!

Ymmärsin kyllä toisaalta huomautuksen pointin. En silloin enkä vieläkään ole kehonkoostumukseltani tyypillinen juoksija, jos sellaisen ajatellaan olevan langanlaiha. Minusta ei sellaista tule ja olen tyytyväinen näin. Kun aloitin säännöllisen juoksun elämäntapamuutokseni alussa, liikapainoa oli se parikymmentä kiloa. Selvä on, että se paino tuntui nivelissä, hidasti vauhtia, ja sai ainakin juoksun tuntumaan raskaalta. Mutta mieleeni ei edes silloin tullut se, ettenkö voisi juosta, jos keho kerran juoksun kestää. Enkä sitäpaitsi silloinkaan ollut ihan paskassa kunnossa ylipainosta huolimatta. Esimerkiksi vauhtikestävyyttä löytyi, olinhan ohjannut ryhmäliikuntatunteja ja paljon kovia intervallitreenejä. Myös lihasmassaa oli silloin enemmän kuin nyt vieläkään. Mutta koska aloitin juoksun samaan tyyliin kuin mihin se kuuden jojotteluvuoteni aikana oli tyssännyt, selvähän se oli, että tuosta vain kympin hölköttely ylimääräisen painolastin kanssa oli raskasta ja aluksi myös hyvin epämotivoivaa. Tuon lisäpainon muuten ymmärsin konkreettisesti, kun kokeilin alppimentorimme Jannen reppua kerran talvella. Repussa oli lisäpainoa noin sen 20 kilon verran, minkä itse pudotin. En olisi voinut ajatellakaan lähteväni juoksemaan kyseisen repun kanssa, mutta siihen omaan liikapainoon olin niin tottunut, eikä sitä oikein edes huomannut.

Kun huippuvuosina ohjasin parikymmentä tuntia viikossa ja liikuin enemmän kuin tavan kuntoilija, ei kroppani tainnut silloinkaan olla ”juoksijan”. Lihasmassaa löytyi melkoisesti ja se keskittyi ennen kaikkea alakehoon – reisiin ja pakaroihin. En silti silloinkaan ajatellut, etten voisi juosta tai olla juoksija. Olen jo vuosia ollut ylpeä kehostani sellaisena kuin se on ja itsestäni sellaisena kuin olen, ja tänään ihan mietin, milloin olen kärsinyt ulkonäköpaineista viimeksi.

En muistanut.

Vaikka: Löytyy selluliittia takareisistä. Keskikehossa on ne turhat pari kiloa, joiden karistamisesta kehonkoostumusmittaus pari kuukautta sitten vihjaili ja jotka saattaisivat esimerkiksi vaikuttaa kilometrivauhteihin. Löytyy ryppyjä silmäkulmista ja hiuksistakin pari harmaata. Mutta enpä ole tajunnut aikoihin olla noista huolissani, enemmänkin ylpeä. Oma tieni tähän itseni hyväksymiseen kaikkine päivineen on tullut pitkän itsetutkiskelun kautta. Tiedän, ettei kaikki ole yhtä sinut itsensä kanssa, joten en siksi edes leikilläni tai pahaa tarkoittamatta huomauttaisi toisen kehosta mitään, oli se sitten millainen tahansa.

Ja hei – jokainen, joka voi ottaa juoksuaskeleen tai pari, on jo juoksija. Huolimatta siitä, miltä näyttää, mitä vauhtia juoksee, juokseeko kuinka usein ja millaisia matkoja.

Ehkä toisista voisi etsiä jotain hyvää, mitä voisi sanoa.

Ihanaa keskiviikkoa!

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

Kadehtiminen saa olon huonommaksi

Myönteinen ajattelu itsestä on elämänmuutoksen ensi askelia

Nuuksiossa polkujuoksemassa – 50 km ja 3 300 nousumetriä alppijengin kanssa

Juoksun ja punttitreenin yhdistelmä toimii tällä hetkellä