Avainsana: toiveet

Rakkaus tekemiseen on tärkeintä

Rakkaus tekemiseen on tärkeintä

Kiireisen työjakson jälkeen olen alkanut taas ilokseni huomata rakkautta siihen tekemiseen. Kun on liikaa tekemistä, tiukkoja aikatauluja, työpäivä hajoaa ja venyy epämääräiseksi säläksi eikä ilman itsensä johtamisen taitoja mistään tulisi mitään, on helppoa unohtaa se, että ai niin, mä teen tätä duunia, koska tykkään tästä. 

Omien todellisten toiveiden kuuntelusta tulee kevyt olo

Omien todellisten toiveiden kuuntelusta tulee kevyt olo

Kirjoitin jo kesäkuussa siitä, että tavoitteen siirtäminen ei ole luovuttamista. Omien todellisten toiveiden kuuntelusta tulee kevyt olo. Kesäloma ja pysähtyminen saivat itsessäni aikaan sen, että aloin vielä enemmän tarkastella itseäni ja motiivejani tehdä eri asioita. Huomasin, että olin jälleen kerran taas liukunut tekemään asioita vähän 

Tavoitteista todeksi – moni asia on toteutunut 101-listaltani

Tavoitteista todeksi – moni asia on toteutunut 101-listaltani

Tavoitteista todeksi – moni asia on toteutunut 101-listaltani. Muistatko vielä, kun vuoden vaihteessa megaflunssasta kärsiessäni kirjoitin 101-tavoitelistan kuluvalle vuodelle? Se oli hauskaa puuhaa, ja lista syntyi pienissä pätkissä. Lista ei tarkoittanut sitä, ettenkö olisi ollut tyytyväinen tilanteeseeni sillä hetkellä, mutta itselleni nuo toive- ja tavoitelistat ovat hyvä tapa miettiä, mitä elämältäni oikeastaan haluan ja millaisia unelmia haluan oikeasti muuttaa tavoitteiksi.

Jos ei aseta tavoitteita, eivät ne voi edes toteutua!

Osa tavoitteistani oli oikeastaan toiveita, jotka liittyivät perheeseeni ja heidän hyvinvointiinsa ja heille tärkeisiin asioihinsa. Osa tavoitteistani oli taas henkisiä, ei mitattavissa olevia asioita. Osa oli puhtaasti materialistisia. Osa arvokkaampia, kuten uusi auto ja osa vähemmän arvokkaita, kuten uusi kananmunanleikkuri. Voitte varmaan arvata, kumpi noista äsken mainituista on toteutunut! Kyllä, ajelen yhä yhdeksän vuotta sitten ostamallani riisikupilla ja haaveilen siitä täydellisestä autosta, jonne mahtuu koko perhe, viikon ruokaostokset ja mökkikamat ilman survomista. Pakko kuitenkin sanoa, että keltainen kananmunanleikkuri on tosi hieno, tuo iloa ja toimittaa virkaansa mainiosti.

Pakko myös sanoa, että osa noista tavoitelistani materialistisista asioista olivat sellaisia, että pärjään todellakin hyvin ilman niitäkin. Toki paikoin turhamaisena naisena ilahtuisin kovasti Chanelin käsilaukusta tai uudesta puhelimesta, mutta kuten sanottu, ne eivät tee itseäni ollenkaan onnellisemmaksi, sillä minun on hyvä näinkin. Uudet treenitossut -toive sen sijaan toteutui, ja tänä vuonna olen ollut lenkkarimagneetti. Toivon sille jatkoa maailmankaikkeudelta! Kahdet juoksukengät löytyivät ihan korkkaamattomina omasta kaapista, oli hyvä, että toivoin (aina) siistiä vaatekaappia! Sieltä olen muutenkin tehnyt löytöjä, tosin se johtuu osaksi siitä, että olen pudottanut painoa tänä vuonna 15 kiloa.

Matkahaaveissa tavoitteenani oli matkustaa ulkomaille kolmen kuukauden välein, ja kyllä, Tallinnan lasken hyvin vahvasti ulkomaaksi. Sinne olenkin taas tekemässä päiväretkeä yhdessä lasteni kanssa, joten tämäkin tavoite on pitänyt hyvin paikkansa.

Toivoin myös, että uusi työni kustannustoimittajana on menestys. Ainakin se vaikutelma minulla on, että minuun ollaan työpaikallani tyytyväisiä, jos nyt en suoranaisesta menestyksestä tohdi (vielä) puhua. Tähän mennessä olen kätilöinyt eli toimittanut useamman kirjan, kuten Kimmo Taskisen Suomen luonnon lumon, Joni Jaakkolan Väkevän elämän, aivan ihastuttavan, juuri painosta putkahtaneen Suurten tunteiden joulu -kirjan, Elina Tanskasen Parempaa seksiä -kirjan sekä Melina Niemen Menestyksen portaat. Tällä viikolla painosta putkahtaa vielä Kari Aihisen ruokakirja Kape 24 h, jonka jälkeen saan toimittaa vaikka mitä ihanaa, kuten Anna Saivosalmen Treenaa kotona -kirjan sekä Monna ja Tuukka Pursiaisen Ylös, ulos treenaamaan! -kirjan ja vaikka mitä muuta.

Juoksutavoitteeni (maraton alle neljän tunnin) oli noilla kevään juoksuilla täysin utopistinen, mutta se tärkein seikka oli, että tavoitteenani oli päästä maaliin Tukholmassa ehjänä ja ilman vammoja. Se toteutui, ja oli itse asiassa tärkeämpää kuin mikä tahansa aika. Mutta kuten olet ehkä huomannut, nälkä kasvaa syödessä ja juoksusta on tullut Tukholman maran jälkeen suurempi osa elämääni ja hyvä niin. Tavoitelistallani oli myös kehonhuoltoa joka päivä, joka itseni tuntien on ollut kyllä tavoite kovimmasta päästä. Mutta olen onneksi skarpannut, ja huolehdin kehonhuollosta useamman kerran joka viikko. Motivaatio pysyä kunnossa on kova, sillä en voi juosta, jos kroppa alkaa prakata. Eikä näin nelikymppisenä voi enää luistaa venyttelyistä, hieronnasta, liikkuvuustreenistä tai foamroller-rullailusta, mikäli haluaa aktiivisesti urheilla.

Toivoin listallani, että voisin meditoida joka päivä. Se onkin asettunut viime kuukausien aikana mukavasti osaksi arkeani. Meditoin usein aamuisin (mikäli vain jaksan nousta ajoissa) noin vartin verran. Tuon samaisen vartin yleensä istun myös muuna ajankohtana, jos hiljentyminen on jäänyt aamulla väliin. Muu perhe taas jo tietää, että meikä meditoi, ja kuusivuotiaan suurta hupia on istua risti-istunnassa peukalot etusormia vasten jalkojen päällä ja hymistellä. Ihana herranterttu tietää jo, mikä saa äidin rauhoittumaan!

En tiedä, mitä ajattelin, kun kirjoitin tavoitteekseni uuden kirjan kirjoittamisen! Uskon, että tuo tavoite johtui flunssasta ja siitä, etten päässyt liikkumaan, olin vähän pihalla. Omia kirjahaaveita ei tällä hetkellä ole, mutta mielelläni autan muita heidän kirjaunelmiensa toteuttamisessa! Pystyn toteuttamaan itseäni täällä blogissa niin hyvin, ettei minulla ole tarvetta saada mustaa valkoiselle kansien väliin. Mutta en voi kieltää, etteikö kirjan tekeminen ole paitsi paikoin haastavaa ja vattumaista hommaa, myös aivan ihanan palkitsevaa, avartavaa ja antaa tunteen, että saa toteuttaa itseään ja ehkä vielä samalla kertaa auttaa muita. Vaikka jossain vaiheessa totesin ryhtyväni elämäntaidon Laila Hirvisaareksi ja pukkaavani kirjan ulos per vuosi, niin nyt olen toistaiseksi eläkkeellä niistä hommista. Katsotaan sitten myöhemmin, onko vielä sanottavaa kirjan verran!

Kalaan en ole ehtinyt, Helin kanssa ovat juoksutreffit sopimatta, vapaaehtoistyökin on tekemättä, en päässyt Lappiin vaeltamaan, en ole ehtinyt valmentaa enkä ole löytänyt täydellisiä nahkasaappaita, mutta olen kokenut itseni rakastetuksi, helmikuussa toiseen kaupunkiin muuttanut esikoiseni pärjää hyvin elämässään, heinäkuussa pääsin mallorcalaiselle rannalle poimimaan simpukoita, sain ostetuksi uusia sukkia ja alusvaatteita, olen tuntenut paljon kiitollisuutta ja rauhaa ja elämä on mahtavaa seikkailua, jossa jokainen päivä on lahja!

Oletko tehnyt 101-tavoitelistaa? Mitä siellä lukee tai saattaisi lukea?

Valoa!

Jenny

 

Yksi unelma toteutuu: joogaloma Italiassa

Yksi unelma toteutuu: joogaloma Italiassa

Kaksi viikkoa lomalla ja pian on aika palata hommiin. Mutta on se jännä, miten ajatukset kirkastuvat, kun vain pysähtyy edes näin pieneksi hetkeksi. Minulle on tullut monta Nyt tai ei koskaan -ajatusta ja niinpä yllätin itsenikin viikko sitten varaamalla paikan joogalomalta Italiassa ensi toukokuussa! Garda, 

Mitä pyytäisit, jos mikään ei olisi mahdotonta?

Mitä pyytäisit, jos mikään ei olisi mahdotonta?

Mitä sinä pyytäisit, jos mikään ei olisi mahdotonta? Itse ajattelin taas eilen tätä klassista kysymystä. Tulin siihen tulokseen, että vaikka minulla useimmiten onkin pari riviä vetämässä, en oikeasti tarvitse lottovoittoja enkä lisää tavaraa. Toki rahalla voisin tehdä hyvää ja pelastaa maailmaa. Toki toivoisin rauhaa ja tasapainoa kaikille 

Tavoitteet muuttuivat todeksi

Tavoitteet muuttuivat todeksi

Välillä on hyvä astua askel taakse ja miettiä, mitä kaikkea sitä joskus toivoikaan. Ja huomata, että herramunjee, niistähän tuli totta. Ja sitten olla kiitollinen siitä, mitä on.

Tänään, kun selailin muistivihkojani, huomasin, että viime vuonna toivomistani (materialistisista) asioista oli tullut täyttä totta. Tavoitteet olivat muuttuneet todeksi. Niinkin hulppeat asiat kuin tiskikone ja lattialämmitys, oujee.

tavoitteet

Tänään, kun imuroin, mietin, että onpa nastaa imuroida, kun on näin kiva koti. Vuosi sitten oli toisin, emme vielä tienneet, missä muutaman kuukauden päästä edes asuisimme. Jo viikkoja olin kuvitellut mielikuvissani meille uuden kodin, tosin eri kaupunginosaan, jonne emme sitten päätyneetkään. Tiesin kyllä, mitä halusin. Olin kirjoittanut kotiin liittyen erilaisia listoja ja vetoomuksia ja visualisoinut tavoitettani. Vuosi sitten maaliskuussa kirjoitin erääseen lukuisista muistivihkoistani, että Kiitos nykyisestä kodistamme. Nyt ainakin tiedän, mitä en halua. Kiitos myös kaikista asuntoon liittyvistä koettelemuksista. Tämä ajanjakso on opettanut minua valtavasti. En pidä enää edes toimivaa suihkua tai toimivaa keittiötä itsestäänselvyytenä. 

toiveet

Nyt jo naurattaa tuo, reilu vuosi sitten ei vielä ihan niin paljon. Sattumien kautta olimme päätyneet asuntoon, joka jo parin ensimmäisen päivän aikana osoittautui täydeksi pommiksi. Mutta kun olimme sitoutuneet vuokrasopimukseen kahdeksi vuodeksi, ei auttanut muu kuin lusia kaksi vuotta läpi. Jälkeenpäin toki näen tuonkin vaiheen oppiläksynä. Minut kierrätettiin tuon pommikämpän kautta kotiin, jotta kasvaisin ja oppisin olemaan entistä kiitollisempi. Että muistaisin arvostaa niitä asioita, jotka helposti luisuvat itsestäänselvyyksiksi.

Olen kirjoittanut lukuisia tavoitelistoja viime vuosien aikana, aiheet ovat vaihdelleet. Jälkikäteen niitä on hauska vilkaista. Se, mikä kirjoittamisen hetkellä on tuntunut vielä toiveelta, unelmalta tai tavoitteelta, siitä on tullut totta. Asioiden eteenpäin menemisen ja toiveiden ja tavoitteiden toteutumisen vain unohtaa helposti, sillä ihminen tottuu kaikkeen. Melkeinpä helpompaa on ajautua uskomaan, että en minä, mutta kyllä ne kaikki muut. Buu, ei niin.

sisäinentimantti

Vuosi sitten maaliskuussa kirjoitin ylös suurimmat sen hetkiset toiveeni kotiin liittyen: Keittiö, jossa on valkoiset kaapistot ja astianpesukone. Kylppäri, jossa on lattialämmitys ja tilaa pyykinpesukoneelle. Koti, joka on lämmin talvella. Sopivasti säilytystilaa. Maljakossa aina tuoreita kukkia.

No arvaa, mikä noista toteutui? No kaikki.

Sitä vain haluan sanoa, että kannattaa jaksaa unelmoida, myös sillä hetkellä, kun arki antaa litsaria naamalle. Kannattaa miettiä mitä oikeasti haluaa ja mennä sitä kohti. Ehdottomasti kannattaa olla kiitollinen arjen pienistä suurista jutuista ja arvostaa sitä, mitä on nyt. Myös sillä litsarin hetkellä on nähtävä ne asiat, jotka siinä hetkessä ovat hyvin. Ja sen sijaan, että pistää vastaan ja taistelee, itse olen päässyt parhaisiin lopputuloksiin hyväksymällä. Okei, näin on nyt, mutta sitten taas toisin.

ilo

Oli tilanne millainen tahansa, kaikki voi muuttua hetkenä minä hyvänsä. Uskon siihen, että jos itse kykenee säilyttämään uskon tavoitteeseensa, tavoite voi hyvinkin tapahtua. Monesti vain estelemme asioita etenemästä omilla negatiivisilla uskomuksillamme ja ajatuksillamme itsestämme. En mä, noi muut kyllä.

Mutta: jos en olisi ollut suurin piirtein tyytyväinen arkeeni siellä pommikämpässäkään, en varmasti olisi ollut kauaa tyytyväinen nykyisessä kodissamme. Tätä lausetta olen pyöritellyt pari päivää mielessäni. Tarkoitan siis sitä, että jos ei osaa olla tyytyväinen tässä ja nyt, sitä tuskin kauaa on tyytyväinen sittenkään, vaikka lotossa tupsahtaisi tilille 14 miljoonaa.

Tyytyväisyys, harmonia, onnellisuus tai tunne rauhasta eivät tule ulkoapäin, eivät pitkäkestoisesti edes siitä 14 miljoonasta, joka voi pojat sentään, helpottaisi arkea jo ehkä liikaakin!

Ne ovat tunteita, jotka jokainen meistä voi kaivaa itsestään, näin uskon. Myös elämäntilanteessa, joka ei ole ihan niin mieluinen.

Mahtavaa alkavaa mahdollisuuksien viikkoa sinulle.

rakkaus

P.s. Keväällä on tulossa useampia luentoja ja viikonloppuvalmennuksia, joissa olen mukana tai jotka itse vedän. Minulla on ilo tehdä yhteistyötä Yoga Angel -studion kanssa. Huhtikuun alussa vedämme yhdessä retriitin Helsingissä.

Toiveita, ei odotuksia

Toiveita, ei odotuksia

Ulkona on harmaata, mutta sydämessä paistaa aurinko. En pode minkäänlaista joulustressiä, vaikka kaikki on jouluun liittyvä on levällään ja ensi viikolla työhommien kanssa tulee kiirettä. Tuntuu siltä, että tämä vuosi vain hurahti ohitseni. Vaikka kuopukseni Piksu toikin valon tullessaan, hyvä niin, en jää tätä(kään) vuotta