Hyvä elämä

Tavoitteista todeksi – moni asia on toteutunut 101-listaltani

Tavoitteista todeksi – moni asia on toteutunut 101-listaltani. Muistatko vielä, kun vuoden vaihteessa megaflunssasta kärsiessäni kirjoitin 101-tavoitelistan kuluvalle vuodelle? Se oli hauskaa puuhaa, ja lista syntyi pienissä pätkissä. Lista ei tarkoittanut sitä, ettenkö olisi ollut tyytyväinen tilanteeseeni sillä hetkellä, mutta itselleni nuo toive- ja tavoitelistat ovat hyvä tapa miettiä, mitä elämältäni oikeastaan haluan ja millaisia unelmia haluan oikeasti muuttaa tavoitteiksi.

Jos ei aseta tavoitteita, eivät ne voi edes toteutua!

Osa tavoitteistani oli oikeastaan toiveita, jotka liittyivät perheeseeni ja heidän hyvinvointiinsa ja heille tärkeisiin asioihinsa. Osa tavoitteistani oli taas henkisiä, ei mitattavissa olevia asioita. Osa oli puhtaasti materialistisia. Osa arvokkaampia, kuten uusi auto ja osa vähemmän arvokkaita, kuten uusi kananmunanleikkuri. Voitte varmaan arvata, kumpi noista äsken mainituista on toteutunut! Kyllä, ajelen yhä yhdeksän vuotta sitten ostamallani riisikupilla ja haaveilen siitä täydellisestä autosta, jonne mahtuu koko perhe, viikon ruokaostokset ja mökkikamat ilman survomista. Pakko kuitenkin sanoa, että keltainen kananmunanleikkuri on tosi hieno, tuo iloa ja toimittaa virkaansa mainiosti.

Pakko myös sanoa, että osa noista tavoitelistani materialistisista asioista olivat sellaisia, että pärjään todellakin hyvin ilman niitäkin. Toki paikoin turhamaisena naisena ilahtuisin kovasti Chanelin käsilaukusta tai uudesta puhelimesta, mutta kuten sanottu, ne eivät tee itseäni ollenkaan onnellisemmaksi, sillä minun on hyvä näinkin. Uudet treenitossut -toive sen sijaan toteutui, ja tänä vuonna olen ollut lenkkarimagneetti. Toivon sille jatkoa maailmankaikkeudelta! Kahdet juoksukengät löytyivät ihan korkkaamattomina omasta kaapista, oli hyvä, että toivoin (aina) siistiä vaatekaappia! Sieltä olen muutenkin tehnyt löytöjä, tosin se johtuu osaksi siitä, että olen pudottanut painoa tänä vuonna 15 kiloa.

Matkahaaveissa tavoitteenani oli matkustaa ulkomaille kolmen kuukauden välein, ja kyllä, Tallinnan lasken hyvin vahvasti ulkomaaksi. Sinne olenkin taas tekemässä päiväretkeä yhdessä lasteni kanssa, joten tämäkin tavoite on pitänyt hyvin paikkansa.

Toivoin myös, että uusi työni kustannustoimittajana on menestys. Ainakin se vaikutelma minulla on, että minuun ollaan työpaikallani tyytyväisiä, jos nyt en suoranaisesta menestyksestä tohdi (vielä) puhua. Tähän mennessä olen kätilöinyt eli toimittanut useamman kirjan, kuten Kimmo Taskisen Suomen luonnon lumon, Joni Jaakkolan Väkevän elämän, aivan ihastuttavan, juuri painosta putkahtaneen Suurten tunteiden joulu -kirjan, Elina Tanskasen Parempaa seksiä -kirjan sekä Melina Niemen Menestyksen portaat. Tällä viikolla painosta putkahtaa vielä Kari Aihisen ruokakirja Kape 24 h, jonka jälkeen saan toimittaa vaikka mitä ihanaa, kuten Anna Saivosalmen Treenaa kotona -kirjan sekä Monna ja Tuukka Pursiaisen Ylös, ulos treenaamaan! -kirjan ja vaikka mitä muuta.

Juoksutavoitteeni (maraton alle neljän tunnin) oli noilla kevään juoksuilla täysin utopistinen, mutta se tärkein seikka oli, että tavoitteenani oli päästä maaliin Tukholmassa ehjänä ja ilman vammoja. Se toteutui, ja oli itse asiassa tärkeämpää kuin mikä tahansa aika. Mutta kuten olet ehkä huomannut, nälkä kasvaa syödessä ja juoksusta on tullut Tukholman maran jälkeen suurempi osa elämääni ja hyvä niin. Tavoitelistallani oli myös kehonhuoltoa joka päivä, joka itseni tuntien on ollut kyllä tavoite kovimmasta päästä. Mutta olen onneksi skarpannut, ja huolehdin kehonhuollosta useamman kerran joka viikko. Motivaatio pysyä kunnossa on kova, sillä en voi juosta, jos kroppa alkaa prakata. Eikä näin nelikymppisenä voi enää luistaa venyttelyistä, hieronnasta, liikkuvuustreenistä tai foamroller-rullailusta, mikäli haluaa aktiivisesti urheilla.

Toivoin listallani, että voisin meditoida joka päivä. Se onkin asettunut viime kuukausien aikana mukavasti osaksi arkeani. Meditoin usein aamuisin (mikäli vain jaksan nousta ajoissa) noin vartin verran. Tuon samaisen vartin yleensä istun myös muuna ajankohtana, jos hiljentyminen on jäänyt aamulla väliin. Muu perhe taas jo tietää, että meikä meditoi, ja kuusivuotiaan suurta hupia on istua risti-istunnassa peukalot etusormia vasten jalkojen päällä ja hymistellä. Ihana herranterttu tietää jo, mikä saa äidin rauhoittumaan!

En tiedä, mitä ajattelin, kun kirjoitin tavoitteekseni uuden kirjan kirjoittamisen! Uskon, että tuo tavoite johtui flunssasta ja siitä, etten päässyt liikkumaan, olin vähän pihalla. Omia kirjahaaveita ei tällä hetkellä ole, mutta mielelläni autan muita heidän kirjaunelmiensa toteuttamisessa! Pystyn toteuttamaan itseäni täällä blogissa niin hyvin, ettei minulla ole tarvetta saada mustaa valkoiselle kansien väliin. Mutta en voi kieltää, etteikö kirjan tekeminen ole paitsi paikoin haastavaa ja vattumaista hommaa, myös aivan ihanan palkitsevaa, avartavaa ja antaa tunteen, että saa toteuttaa itseään ja ehkä vielä samalla kertaa auttaa muita. Vaikka jossain vaiheessa totesin ryhtyväni elämäntaidon Laila Hirvisaareksi ja pukkaavani kirjan ulos per vuosi, niin nyt olen toistaiseksi eläkkeellä niistä hommista. Katsotaan sitten myöhemmin, onko vielä sanottavaa kirjan verran!

Kalaan en ole ehtinyt, Helin kanssa ovat juoksutreffit sopimatta, vapaaehtoistyökin on tekemättä, en päässyt Lappiin vaeltamaan, en ole ehtinyt valmentaa enkä ole löytänyt täydellisiä nahkasaappaita, mutta olen kokenut itseni rakastetuksi, helmikuussa toiseen kaupunkiin muuttanut esikoiseni pärjää hyvin elämässään, heinäkuussa pääsin mallorcalaiselle rannalle poimimaan simpukoita, sain ostetuksi uusia sukkia ja alusvaatteita, olen tuntenut paljon kiitollisuutta ja rauhaa ja elämä on mahtavaa seikkailua, jossa jokainen päivä on lahja!

Oletko tehnyt 101-tavoitelistaa? Mitä siellä lukee tai saattaisi lukea?

Valoa!

Jenny

 

11 thoughts on “Tavoitteista todeksi – moni asia on toteutunut 101-listaltani

  1. Moikka!

    Lueskelin tätä yön pimeinä tunteina valvoessani vauvan kanssa. Olin jo ihan unohtanut listan, jonka kirjoitin alkuvuodesta sun inspiroimana! Lista ei tullut ihan valmiiksi, mutta ensimmäisenä siinä lukee ”meillä on lapsi”. Haaveen toteutuminen tuntui silloin niin epätodelliselta, olihan se ollut jo pitkään aika kipeä ja vaikeakin. Ja silti tietämättäni silloin poikamme kasvoi masussani :)

    Kiitos Jenny blogistasi! Sulla on ihana tyyli kirjoittaa ja moneen asiaan on niin helppo samaistua!

  2. Moi!

    Listan tekeminen saattaa auttaa tiedostamaan ne omat unelmat. Ja sekin on jo askel eteenpäin.

    Taannoin olin työhaastattelussa paikkaan jonka todella halusin. Haastattelun loppupuolella sanoin ääneen että haluan tän paikan tosi paljon ja että ihan oikeesti toivon että otatte mut. Haastattelijalle tuli jännä virne sanoessaan että se oli kiva kuulla, hän sanoi että toivoo aina kuulevansa juuri tuon hakijan suusta, koska palkkaa mielellään ihmisen joka on motivoitunut työhönsä. Sain sen paikan.

    Kannattaa unelmoida ja puhua unelmistaan ääneen! :)

    1. Kiitos tiinanen kommentistasi! joo, just näin se on, että se saattaa selkeyttää niitä unelmia. Eikä kaikkien tarvi tosiaan olla mitään isoja juttuja.
      Ihana mahtava toi sun kokemus työhaastattelusta! Jos vielä olen vastaavassa tilanteessa, niin muistanpa korostaa toivettani!
      Oon samaa mieltä, se, että unelmistaan puhuu, ei ole pois keneltäkään, vaan sen sijaan saattaa avata ovia.
      Ihanaa perjantaita sulle!

  3. On jännä, miten blogeissa ”keskustelu” avaa silmiä ihan eri tavalla kuin kirjoittaminen yksin tai sitten jonkun kanssa puhuminen. Sun ajatus tohon mun kysymykseen on tosi hyvä, mutta samalla kun luin sen, tajusin vihdoin, miten itse ajattelen asiasta. Mulle haave ja unelma on oikeastaan sama asia, sanoja vaan käyttää vähän eri tavalla eri tilanteissa (en esim. unelmoi kivoista kengistä, mutta niistä voi haaveilla jne.). Mutta pointti mulle on se, että molempiin sisältyy tekemisen (eli sen tavoitteen) mahdollisuus. Oli kyse sitten haaveesta tai unelmasta, on mahdollista, että joku päivä voin sen toteuttaa itse tekemällä. Ja silloin ne muuttuvat tavoitteiksi, just niinkuin sä kirjoitit. Toisaalta haave/unelma voi olla myös joku ihan höpö päiväuni, tyyliin ”olisi kiva olla Jennifer Lopezin näköinen” – näitä ei mitenkään voi toteuttaa, mutta ei niitä olekaan tarkoitus ottaa tosissaan.

    Kun taas sitten ne tosi tosi isot jutut, ne on Toiveita. Vaikka sana onkin aika laimea, niin ne on niitä mun isoimpia haaveita/unelmia, joihin en itse pysty vaikuttamaan kuin ehkä välillisesti. Kuten että toivon että lapseni tulee elämään onnellisen elämän. Siihen en pysty vaikuttamaan muuta kuin petaamalla hänelle mahdollisimman hyvän lähtökohdan elämään, mutta loppu on sitten jonkun muun käsissä. Tai että pysyn terveenä mahdollisimman pitkään. Pystyn siihen vaikuttamaan omilla elintavoillani, mutta muuten en voi muuta kuin toivoa sitä.

    Näin ne mielessä pyörivät kysymykset ratkeaa :) Tästähän tuli ihan oman blogipostauksen arvoinen juttu, kunhan kerkeän. Kiitos muuten Jenny, että kehuit mun blogia, tuli ihan älyttömän hyvä mieli. Olen vielä niin aloittelija (ja pitänyt moneen otteeseen taukoja kirjoittamisessa), että lukijoita on tosi vähän, mikä tietenkin välillä turhauttaa. Jokaisesta kommentista saan kuitenkin aina ihan älyttömästi intoa :) Ihanaa loppuviikkoa sulle <3

    1. Kiitos taas Emma!
      Oot niin oikeassa, kyllä tällainen kommunikaatio kyllä avaa omiakin silmiä.
      Hienosti kirjoitit toiveista! Kyllä toive on mullakin jotain tollasta samansuuntaista. On kuitenkin paljon asioita, joihin me ei voida vaikuttaa tai joista me ei voida päättää, mutta aina me voidaan toivoa ja uskoa, että elämä kantaa.
      Odotan jo sun aihetta koskevaa blogipostausta! Mutta ei paineita :)
      Kivaa viikonloppua!

  4. Tää oli päivän paras! Tuntuu ihanalta huomata, miten ystävän (kai mie saan sanoa siusta näin, kun tuo sana tuohon ihan kuin itsestään pompsahti <3) ajatukset ja toiveet konkretisoituvat! Etenkin, kun siun juttuja seuraamalla tulee sellainen olo, ettei mikään ole tapahtunut tai tullut suorittamalla tai pakosta. Oot huikee, ei miulla taas muuta :D <3

    1. Kiitos Anna, totta kai saat! Kuten mäkin taisin jossain kirjoittaa aiemmin, musta tuntuu kuin tunnettaisiin paremminkin. Kun tuut Helsinkiin tai mä teidän kulmille, otetaan treffit <3
      Ja hei kiitos kauniista sanoista, mutta oon kyllä ihan yhtä huikee kuin kuka tahansa meistä! Ehkä tässä vuosien saatossa on jotenkin kirkastuneet ne asiat, jotka itselle merkkaa, toki nekin muuttuvat ja vaihtuvat.
      Oon myös nähnyt niin monta kertaa sen, että pakottamalla harvoin syntyy mitään hyvää tai pitkäkestoista. Paremmin onnistuu, kun tekee ilolla ja sydämen kautta :)
      Ihanaa viikonloppua Annaseni!

  5. Ai vitsit, toi on ihan älyttömän kiva idea. Rupesin kyllä heti miettimään, että osaisinko keksiä noin monta asiaa listalle… jotenkin sitä kai yleensä ajattelee, että ne pikkujutut ei ole sen ”arvoisia”, että niitä voisi kirjoittaa millekkään tavoite-listalle. Mutta sehän on ihan hölmöä, just niistä pienistä, arkisista onnen murusistahan se iso onni rakentuu. Ja joukossa sitten pari jotain isompaa juttua :) Taidankin ruveta kasaamaan omaa tavoitelistaani!

    Mä olen itse asiassa miettinyt paljon lähiaikoina omia unelmiani ja haaveitani ja päiväkirjaan niistä kirjoitellutkin. Mutta olen törmännyt ihan älyttömään ”ongelmaan”: mikä on haaveen ja unelman ero? Vai onko niillä eroa? Mussa on vähän semmoista nillittäjä-kielipoliisin vikaa välillä ja nyt olen ihan totaalisesti jumittunut tohon kysymykseen :) Mitä sä olet mieltä – ovatko haaveet ja unelmat eri asioita ja jos ovat, niin miten sä ne määrittelisit?

    1. Kiitos Emma kommentistasi! Joo, niin sitä vois kuvitella, että 101 on mahdotonta saada täyteen, mutta sitten kun listalle sisällyttää myös niitä arjen pieniä suuria juttuja, niin hups, yhtäkkiä on lista täynnä! Mä tosin tein omaani useamman päivän, muuten olis voinut tulla ähky.

      Mä ajattelen, että haave on unelman esiaste ja unelma on sellainen, joka todella ihmistä kiehtoo ja polttelee. Haave on sellainen, jota on kiva fiilistellä, mutta se ei ehkä ole tarpeenkaan toteuttaa. Ja tavoite on sitten se kolmas vaihe, kun haave on muuttunut ensin unelmaksi ja lopulta sitä haluaa niin paljon, että on päättänyt tehdä asioita sen eteen, uskoa siihen ja myös vähän ihmeisiin. Esimerkiksi kun mä tein ekan kirjani (Naisen iholla), niin se kyseinen kirja oli ollut mun unelma melkein 10 vuotta. Tiesin koko ajan, että haluan tehdä sen, mutta aika ei ollut oikea. Sitten kun päätin, että NYT, niin sitten se muuttui tavoitteeksi, joka toteutui.
      Ihanaa päivää! Sun blogi on muuten tosi kiva!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *