Treeni

Mistä liikuntamotivaatiota silloin, kun ei ollenkaan huvita?

Itseäni on jo muutamia kertoja pyydetty kirjoittamaan siitä, mistä saa intoa liikkumiseen silloin, kun ulkona sataa, kroppa tuntuu kulahtaneelta, työstressi vie 6-0 tai paukkupakkaset ovat täällä. Silloin, kun tekisi vain mieli kietoutua vilttiin ja unohtaa kaikki tavoitteet ja uskotella itselleen, että ekstralepopäivät on ihan yhtä terveellisiä kuin vitosen lenkki tai kolmen vartin kahvakuulasessio.

Voimme ottaa vastaan toisten apua, vinkkejä, tsemppausta ja vaikka treeniseuraa, mutta päätös oman hyvinvoinnin nostamisesta arjen prioriteettien ykköseksi on jokaisen meistä tehtävä itse. Ihan sama, vaikka maksaisi avusta, ilman omaa halua muuttaa asioita ei tapahdu mitään. Yksikään personal trainer, laihdutusryhmä tai juoksuvalmentaja ei voi liikkua meidän puolestamme eikä myöskään tee niitä muita parempia elämänvalintoja meidän sijastamme. Eikä sekään, että tuijottaa Instagramin treenikuvia tai jumppavideoita, saa meitä vielä vetämään lenkkareita jalkaan, kaivamaan sitä kahvakuulaa sieltä olohuoneen sohvan alta tai tekemään yhtäkään aurinkotervehdystä.

Totta kai kaikki tuo yllämainittu voi auttaa meitä motivoitumaan, erityisesti silloin, kun alamme horjua siihen suuntaan, että tarttis tehdä jotain. Mutta lopulta ne päätökset ja valinnat meidän on tehtävä itse ja se lopullinen motivaatio pitää löytyä itsestämme.

Uskon, että vaikka me tavallaan tiedostaisimme, että uusia valintoja ja erilaisia päätöksiä kannattaa tehdä, yksi suuri asia, joka meitä estää, on mukavuudenhalu (ja myös se tottumus, josta kirjoitin hetki sitten). Vaikka tietää, että terveellisemmin syöminen, liikunnan aloittaminen, sen lisääminen tai monipuolistaminen tekisi hyvää, meitä ei huvita, emme jaksa, ajattelemme, että ei vielä tänään, vaan mieluummin vasta huomenna, viikonloppuna tai ensi maanantaina. Ensi maanantai vain tuppaa olemaan sellainen mystinen päivä, jota ei koskaan tule. Se taitaa olla vähän niin kuin Liisan ihmemaa, sitä ei oikeasti ole olemassa.

Mikä itseäni sitten on auttanut vaikeina hetkinä, kun tekisi mieli ahtaa napaansa kaikki maailman roskahiilarit ja olla menemättä juoksemaan, jumpalle tai joogaan, ja sitä haluaa vain hautautua sohvannurkkaan viltin alle?

No, rehellisesti sanottuna viimeisen 10 kuukauden aikana en ole vielä päässyt fiilistelemään tuota yllä mainittua tunnetta, mutta menneisyydessä se on kyllä vieraillut luonani useasti. Olen siis ollut siitä onnekas, että koko elämänmuutokseni ajan liikuntamotivaatio on ollut korkealla. Tosin en ole liikkunut raivopäisesti ja lepopäiviä on ollut runsaasti, olen jopa liikkunut vähemmän kuin minulla on ollut ennen tapana.

Mikä minua sitten innostaa liikkumaan, kun tulee se hetki, että eteisen kynnys on kasvanut ylitsepääsemättömän korkeaksi? Mistä saisi virtaa silloin, kun kyse ei ole uupumuksesta, jolloin onkin hyvä kuunnella itseä ja levätä, vaan enemmänkin työpäivän jälkeisestä väsymyksestä ja motivaation puutteesta.

1 Minulle sopii se, että tiedän viikon treenit etukäteen, merkitsen ne kalenteriin ja myös tiedotan muuta perhettä niistä. Kun jo aamulla tiedän, että illalla menen juoksemaan, ei lenkkiä tule jätettyä välistä, vaan siihen valmistautuu pitkin päivää esimerkiksi syömällä niin, että jaksaa. Vaikka perheessämme ei enää tarhaikäisiä olekaan, eivät extempore lähdenpä tästä salille -treenit ole välttämättä mahdollisia. Kun vielä jokainen perheenjäsen urheilee, niin kommunikaatio on ensisijaisen tärkeä juttu. Kaikki ehtivät, vaikka elämä välillä onkin läpsystä vaihtoa.

2 Mietin, milloin viimeksi koin suurta onnistumisen iloa liikunnan parissa. Palaan siihen hetkeen ja siihen fiilikseen silloin, kun ei kerta kaikkiaan huvita. Suurta iloa koin viimeksi viikko sitten, kun Vauhtisammakoiden treeneissä vedin 200 metriä sekä kilsan niin kovaa, kun sinä päivänä pystyin pinkomaan. Kun siitä olin selvinnyt, tunsin itseni todella voittajaksi. Tuota fiilistä aion miettiä niinä pahimpina räntäsateisina ja viimaisina päivinä, kun vain tekisi mieli kaivautua villasukissa peiton alle.

3 Vaikka sairauden määrää elämässä ei voi kukaan katsoa kristallipallosta, voi monia asioita ehkäistä sillä, että pitää itsestään parempaa huolta. Minua motivoi myös se, kun mietin, että haluan jaksaa ja olla virkeä myös vielä silloin, kun mahdollisesti joskus saan lastenlapsia. Jos lääkäri kehottaisi liikkumaan, ei se motivoisi yhtä paljon kuin se, että itse on nostanut terveyden itselleen tärkeäksi arvoksi.

4 Hyväksyn sen, että vaikka esimerkiksi liikuntakyky on lahja, eikä se ole todellakaan itsestäänselvyys, aina ei huvita. Mutta kaiken ei aina tarvitsekaan olla niin kivaa ja superia. Joskus sitä vain kannattaa lähteä liikkumaan, vaikka se ärsyttäisi. Se kiva ja hauskakaan tekeminen ei ole aina kivaa tai hauskaa, eikä sen tarvitsekaan olla. Silti suosittelen lämpimästi mukavuusalueelta poistumista ja asian tekemistä. Jälkikäteen ei varmastikaan kaduta.

5 Etenen vähän kerrallaan. Liikkumisessa pätee vähän sama kuin painonpudottamisessa. Jos ihminen miettii, että hänen pitää laihduttaa 25 kiloa, on aloittaminen tosi nihkeää, koska tavoite saattaa tuntua niin kaukaiselta ja saavuttamattomalta. Sitten sitä helposti antaa itselleen luvan olla edes aloittamatta, kun ei kuitenkaan onnistu. Kun miettiikin painonpudotustakin kilo kerrallaan, alkaa heti helpottaa. Jos haluaa vaikka alkaa juosta, heti ei tarvitse ajatella, että pitää juosta viisi tai 10 kilometriä. Mitä jos ihan nyt vain vaikka juoksee ensin sen sata tai kaksisataa metriä? Urheilee treeni kerrallaan, eikä tee liikunnasta mahdottoman isoa mörköä.

6 Koko ajan ei voi vetää täysillä. Sitä ei kauaa jaksa, eikä pelkkää kovaa treenaaminen edes kehitä. Jos ei itse osaa suunnitella treenejä niin, että ne sisältävät kevyttä ja kovempaa liikuntaa, apua kannattaa kysyä liikunnan ammatilaiselta. Lisäksi ei kannata myöskään kovin kauan tehdä yhtä ja samaa. Hiljattain kuulin, että esimerkiksi juoksuohjelmaa miesten kannattaa vaihtaa kolmen, naisten parin kuukauden välein. Keho kaipaa uusia ärsykkeitä, mutta ne uudet ärsykkeet eivät tarkoita sitä, että koko ajan vedetään täysillä verenmaku kitalaessa. Uudet ärsykkeet tarkoittavat sitä, että tekee jotain erilailla kuin mitä on tehnyt viime aikoina.

7 Jos liikkumiseen tulee tauko, en odota ensi maanantaita, että voin taas jatkaa, vaan aloitan heti. Sinäkin voit mennä vaikka nyt vartin kävelylle, tehdä 30 kyykkyä tai punnerruksia. Asioita voi muuttaa vain tässä hetkessä, ei menneessä eikä tulevaisuudessa.

8 Inspiroidun muista, mutta liikun itseni takia. Jos joku toinen treenaa 10 tuntia viikossa, ja itse sillä viikolla kaksi, so what, kaksikin tuntia on parempi kuin ei mitään. Itseään kannattaakin verrata vaikka puolen vuoden takaiseen itseensä, kuinka paljon liikkui silloin ja kuinka paljon liikun nyt. Hienoa, jos edistystä on tapahtunut!

9 Pidän treenipäiväkirjaa. Itse kirjaan kaikki treenit ylös bujooni. Kyllä on kuulkaas mairittelevaa sitten kuun vaihtuessa katsoa, mitä kaikkea tulikaan tehtyä edellisessä kuussa. Päiväkirjasta myös näkee helposti sen, liikkuuko aina samalla tavalla ja vaikka arki tuntui kiireiseltä, sitä huomaa, että kas, ehdin kuitenkin urheilla.

Mistä sinä saat virtaa silloin, kun ei yhtään huvittaisi?

Kovin on pimeää ulkona…. valoa meille!

Jenny

 

 

 

 

6 thoughts on “Mistä liikuntamotivaatiota silloin, kun ei ollenkaan huvita?

  1. Sulla on Jenny niin hieno kyky pukea sanoiksi se, mitä moni meistä miettii ja osaat myös antaa vastauksia niihin kaikkiin omiin mielessä pyöriviin kysymyksiin. Mä ainakin taas kerran sain ihan älyttömän paljon motivaatiota ja tsemppiä tästä kirjoituksesta, kiitos siitä! Vaikka en itse todellakaan loista kirkkaimpana tähtenä tällä hetkellä tuolla motivaatio-rintamalla, niin sain tästä pienen sysäyksen taas eteenpäin. Yritän muistaa sen kaikista tärkeimmän: yksi askel kerrallaan. Baby steps!

    Ihanaa viikon jatkoa <3

    1. Kiitos Emma kommentistasi ja kauniista sanoista!
      Mua naurattaa, kun tän jutun kirjoittamisen jälkeen putkahti mieleen vaikka kuinka monta muuta asiaa, postaus saanee siis jatkoa!
      Tosi kiva kuulla, että sait motivaatiota.
      Eilen ei olis tullut lähdettyä itse yksin lenkille, mutta kun sammakkoporukka odotti, niin ei voinut olla menemättä. Siellä kun sateessa juoksin ja vesi valui pitkin naamaa ja sukat olivat märät, mietin, että vau, on tää kyllä aika hienoa!
      Mutta tosiaan, baby steps! Niistäkin kyllä tulee kasaan paljon, mutta yks kerrallaan.
      Kivaa päivää sulle!

  2. Ihanan inspiroivia ja positiivisia sinun postaukset!
    Olet upea ihminen!

    Itse liikun paljon. Mietin, että mikä motivoi minua pyöräilemään, vaunulenkkeilemään, juoksemaan, kuulailemaan jne. Hyvin paljon samat asiat kuin sinua. Ihmeellistä kyllä, mutta minulla ei ole koskaan tunnetta, että en haluaisi tai jaksaisi lähteä urheilemaan. Olen sanonutkin leikillisesti, että jos ovea vähän raottaa olen jo ”karkaamassa” ulos liikkumaan.
    Ilmeisesti urheileminen (hiki ja hengästyminen) vapauttaa niin paljon kehooni monenlaisia hyvänolonhormooneja, että olen hyvässä koukussa.
    Oli sää mikä tahansa, nautin!
    Tällä hetkellä innostus on huipussaan, koska olen äitiyslomalla ja pääsen paaperon kanssa vaunulenkeille milloin vain. On paljon aikaa ja mahdollisuuksia. Kyykyt yms. tehokkaat perusliikkeet on mahdollista tehdä ulkona vauvan nukkuessa vaunuissa.
    Upea ruska täällä Pohjois-Suomessa tällä hetkellä myös tuo kivaa piristystä lenkkeihin!
    Kivaa viikkoa kaikille!

    1. Kiitos Maikki kommentistasi ja kauniista sanoistasi!

      Mullakaan ei ole nyt pitkään aikaan ollut tuota tunnetta, että en jaksaisi lähteä liikkumaan. Mutta olen kyllä kärsinyt myös siitä, mutta nyt kun pohdin asiaa, niin se on liittynyt aina johonkin muuhun vaikeuteen elämässä, kuten vaikka kuopuksen valvomiseen ensimmäisenä kahtena vuotenaan, ylikuntoon, äärimmäiseen stressiin tms.
      Kun elämä on tällaista mukavan tasapaksua, niin liikuntakin sujuu tasaisesti, näköjään :)

      Vaunulenkit kuulostava tosi hyviltä ja totta, siinä ohessahan voi tehdä vaikka mitä. Syksy on itselle jotenkin juoksemisen aikaa, oikeastaan ei edes haittaa vaikka ulkona olisi millainen koiranilma! Kyse on enemmänkin oikeasta vaatetuksesta.

      Pääsisipä Pohjois-Suomeen ihailemaan ruskaa! Viikonloppuna ajeltiin Helsingistä Loviisaan ja jo tuolla välillä oli aikamoinen väriloisto meneillään. Kyllä syksy on kaunista aikaa!
      Kivaa viikon jatkoa sulle :)

  3. Hyvä teksti ja hyviä vinkkejä! Mulla oli eilen sellainen hetki, kun olin ihan nuutunut ja makoilin sohvalla hetken aikaa käyden samalla päänsisäistä taistelua tehdäkö treenin vai ei. Tiesin, että olo tulisi paremmaksi ja virkeämmäksi treenistä, mutta sohvanpohjakin houkutteli kovasti. Annoin itselleni hetken aikaa levätä ja sitten vain päätin vain nousta ylös, laittaa treenivaatteet päälle ja kaivoin treenin esille kännykästä ja aloin heiluttelemaan käsipainoja olkkarissa. Päätin, että liikun ihan hetken ja lopetan jos tuntuu siltä, tai jatkan jos kroppa alkaakin virkistyä ja treeni tuntuu hyvältä. Ja tuntuihan se! Ja tuli tehtyä hyvä kotitreeni ja jälkeenpäin oli niiiin hyvä olo ja fiilis!! Välillä se on vain otettava itseään niskasta kiinni ja tehtävä vaikkei huvittaisi. Joskus olen lukenut, että jos odottaa motivaatiota, niin se ei välttämättä koskaan tule. Jos taas tekee liikunnasta rutiinin, niin liikkuu, vaikkei aina huvittaisi! Toki omaa kroppaa pitää kuunnella ja tunnistaa oikea väsymys (lepoa) vs. nuutumus väsymys, johon liikunta usein auttaa! Mua motivoi paljon riittävän monipuoliset treenit ja myös tietysti tulokset joita alkaa näkyä, kun ylläpitää liikuntarutiineja! :) Ja se, että treenin ei tarvitse kestää tuntia, 10 minuuttiakin on parempi kuin ei mitään! <3

    1. Kiitos Karoliina kommentistasi!
      Ja hyvä sä! Toi sun kirjoittama oli oikein malliesimerkki siitä, millainen fiilis voi olla ennen treeniä ja sitten treenin jälkeen!

      Mä uskon kans tuohon, ettei motivaatiota aina kannata jäädä odottelemaan, muuten voi olla, että joutuu vartomaan hamaan tappiin saakka. Eihän kaikki työjututkaan välttämättä aina innosta ihan täysillä, mutta kun ryhtyy hommiin, niin kummasti saa aikaiseksi ja alkaa jopa nauttia siitä tekemisestä.

      Totta toi, että tulokset motivoi! Itselläkin kun kroppa on tässä muuttunut viime kuukausien aikana, niin kun katsoo ennen ja jälkeen -kuvia, niin kyllä se vain inspiroi kummasti.

      Ihanaa viikon jatkoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *