Treeni

Treenipäiväkirja sen kertoo: aika paljon juoksua

Treenipäiväkirja sen kertoo: aika paljon juoksua (mutta voisi toki olla enemmänkin)! Teen yhteistyötä Vauhtisammakon juoksukoulun kanssa ja juoksu on vain jo muutamien yhteistreenien jälkeen noussut uudelle levelille niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen huomannut, että tekniikkapuutteista huolimatta en ole juoksijana ihan paskimmasta päästä ja minulla on varmasti kaikki mahdollisuudet kehittyä, kun vain juoksen. Ja hei, olen ollut mäessä ja juossut vetoja. Niitä en olisi koskaan tehnyt yksin ilman sammakkoseuraa, joka on ihan parasta.

Vauhtisammakon Mikko näytti mallia.

Olen ollut ennenkin juoksukoulussa, mutta onpa mahtavaa saada pitkästä aikaa palautetta omasta juoksutekniikasta. Itselläni kädet aukesivat turhan leveälle juostessa, olen nyt pyrkinyt pitämään kyynärpäät lähellä kylkiä ja hartiat alhaalla. Lisäksi polveni tuppaavat kääntymään hieman sisäänpäin, se on toinen asia, johon saan keskittyä. Kolmantena pitää pitää mielessä vahva keskikeho ja lantion kannatus ja neljäntenä polven nosto korkeammalle. Kyllä se siitä. Tekniikka parani jo heti ekoissa treeneissä. On muuten jännä, miten todella pienet asennonmuutokset tuovat juoksuun ihan uutta tehoa!

Osallistun siis sekä Vauhtisammakon juoksun valmennusryhmään että juoksukouluun eli ohjattuja juoksutreenejä on minulla viikossa kaksi joulukuun alkuun saakka. Juoksu sujuu, mutta oikea etureisi, joka on elokuisesta maratonista lähtien silloin tällöin kiukutellut, on ollut viimeisen puolentoista viikon aikana hidas lämpeämään ja veti taas herneet nenään tiistaisista juoksuvedoista. Olen kuntouttanut reittä rullaamalla foamrollerilla ja ensi viikolla on hieronta. Ohjatussa joogassa enkä salilla ole käynyt muutamaan viikkoon, mutta olen jumppaillut ja joogaillut kotona. Juoksua on nyt ollut enemmän, mutta päätin, että jos alkaa stressata, niin sitten katson, mitä tiputan pois ja mitä pidän. Tällä hetkellä treenit ovat merkitty tiukasti kalenteriin ja olen päättänyt, että ne ovat tärkeitä tapaamisia itseni kanssa. En jousta niistä kuin hätätapauksessa.

Eltsun kenttä on ihana! Lapsena urheilin HKV:ssä ja treenasimme Eläintarhan kentällä. Siellä on yhä ihana tunnelma.

15.9. lauantaina olimme kyläilemässä ja koska sauna oli puoli kuudelta, ainoa tapa ehtiä juoksemaan tuona päivänä oli juosta kyläpaikasta kotiin. Se toki rajoitti täytekakun syöntiä, mutta sellaista se elämä on, joskus voi syödä vain pienen palan. Muu perhe meni kotiin autolla ja treeneihin julkisilla, ja minä juoksin. Matkaa kertyi 8.52 k, aikaa kului 49 minuuttia ja keskimääräinen kilometrivauhti oli 5:51 min/k.

17.9. lepopäivä

18.9. vedin kotona kuntopiirin, 45 minuuttia lihaskuntoa kehonpainolla. Älypuhelimen intervall-appsi hälytti minuutin välein, jolloin vaihdoin liikettä. Jumppasin tuon 45 minuuttia yhteen putkeen ilman taukoja, ja lähinnä tein vatsaa, selkää, punnerruksia, kyykkyjä, juoksijalle tarpeellisia pakaralihasliikkeitä, ojentajadippiä ja mitä nyt mieleeni juolahti. Tuli hiki, oikein tehokas kotijumppa.

19.9. Vauhtisammakon juoksukoulu alkoi parituntisella luennolla. Sitä ennen kävin juoksemassa pikaisen 7.2 k, aikaa kului 38 minuuttia ja keskimääräinen kilometrivauhti oli 5:15 min/k. Olin selkeästi hengästynyt, mutta olisin jaksanut juosta pidempäänkin. Se on hyvä merkki, sillä vasta aloittelen noita kovempivauhtisia lenkkejä sen hitaamman jyystämisen sijaan.

20.9. lepopäivä

21.9. Juoksukoulu alkoi Eläintarhan kentällä. Juoksin ensin sinne kotoa (2,5 k) jonka jälkeen lämmittelimme ja teimme tekniikkaharjoituksia. Juoksimme myös satasen vetoja ”täysillä” ja hölköttelimme takaisin lähtöpisteeseen. Juoksimme myös vajaata satasta kolmen porukoissa niin, että jokaisen juoksupätkän jälkeen jokainen sai palautetta tekniikasta. Tekniikkaopastus oli erinomaista ja oli helppoa korjata omaa tekniikkaa, kun oli osaava valmentaja. Treenien jälkeen olin aivan into piukassa ja juoksin vielä kotiin (2,5 k). Illan aikana tuli juostua noin 9 k.

22.9. Palasin ohjaamaan sisäpyöräilytunteja. Vedin ensimmäisen intervallispinningin noin 9 kuukauteen. Oli mahtavaa ja tunti meni hyvin, tykkään! Jatkan pienimuotoista comebackia ohjaamisen parissa.

23.9. Lepopäivä, mutta kävelin paljon, oli kaunis ilma.

24.9. Kävin juoksemassa ensimmäisen Waldniel-tekniikan lenkin. Esimerkiksi Anna Saivosalmen blogista voi lukea Waldnielista lisää. Juoksin 6 minuuttia, kävelin minuutin yhteensä 90 minuutin ajan. Aikaa seurasin Suunnon urheilukellostani. Lenkki tuntui hyvältä ja matkaa kertyi 15 k, aikaa siis se 90 minuuttia. Keskivauhti oli kävelystä huolimatta 6:13 minuuttia/k.

26.9. olivat ensimmäiset juoksuvalmennusryhmän treenit ja aloitimme ne juoksutestauksella. Juoksimme niin kovaa kuin mahdollista 200 metriä sekä 1 kilometrin. Oikea etureiteni, joka on tosiaan maratonista asti välillä ilmoitellut olemassa olostaan, ei ehtinyt lämmetä ihan täysin ennen vetoja ja jouduin hieman sitä varomaan. Olin kuitenkin tyytyväinen 200 metrin aikaani, joka oli 36,5 sekuntia. Onpa muuten jännä, miten noin lyhyellä matkalla voi hyytyä ihan täysin! Kilometrin ajaksi sain 4:34 ja tiedän, että pystyn parempaankin, mutta jatkan harjoituksia ja sitten yllätän ennen kaikkea itseni. Lisäksi teimme vähän vatsoja loppuun. Juoksin kotiin Kånken-reppu selässäni 2,5 k.

27.9. Vein lapsen koristreeneihin ja sillä aikaa juoksin kuusi kappaletta kilometrin vetoja 85 prosentin sykkeillä ja minuutin palautuksilla. Jalat tuntuivat vähän tukkoisilta edellispäivän vetotreenin takia ja etureisi vieläkin oudolta.

Terkut! Kilsan vedot ovat kyllä myös jostain aika syvältä. Taidan olla tyyppi, joka tykkää juosta hitaasti ja pitkää matkaa?

28.9. Olivat vuorossa mäkitreenit Malminkartanossa. Emme juosseet portaita, vaan mutkittelevaa mäkeä ylös viisi kertaa muutamilla palautteluilla. Etureisi ei vaivannut, paitsi alamäkeä juostessa, joten lähinnä kävelin alamäet. Kasassa oli huikea porukka ja mahtava tunnelma. Ihan ei oksu lentänyt mäen viimeisellä vajaalla sadalla metrillä, mutta harvoin saa reidet noin hapoille kuin tuossa loppupätkässä. Kovasti pisti puuskuttamaan ylhäällä, mutta mikäs siinä oli katsoa maisemia polviin nojatessa eikä kumma kyllä tänään ollut mitään tuntemuksia. Samaan aikaan paikassa oli Hokan tossujen testaus, ja pääsin kokeilemaan niitä. Ihastuin kyllä kovasti ja pitäähän niihin päästä tutustumaan paremmin. Ensin tuntui, että jaloissa olisi ollut kaksi uimapatjaa, mutta kun hetken oli pitänyt tossuja jaloissa, niin niihin alkoi tottua. Uskomatonta, miten kevyet noin massiivisen oloiset tossut ovat. Palaan niihin vielä tuonnempana!

29.9. Tänään kävin vetämässä jälleen intervallspinun (55 min.) ja kaiken tämän juoksun jälkeen pyöräily tuntui ihanalta. Onneksi en osaa uida, koska muuten olisin varmasti suunnittelemassa jotain teräsmieskisoihin osallistumista…

Huomenna piti lähteä Turkuun City Survivorsiin, mutta kilpakumppanini on kuumeessa ja oma etureiteni kiukuttelee, joten se jää väliin, harmillista. Ensi keväänä sitten! Helsingin kisa onkin jo myynnissä, vink vink.

Viimeisen puolentoista viikon aikana juoksua on tullut noin 55 kilometriä, mutta ihan tosi mahtavaa, että olen todella mennyt myös mukavuusalueeni ulkopuolelle ja juossut mäkeä ja juossut vetoja ja myös yksin. Uuh. Ilman juoksukoulua ja juoksuohjelmaa en olisi siihen pystynyt!

Miten sun treenit? Laittakaahan kuulumisia, kiinnostelee kovasti!

Jenny

P.s. Olen saanut monia kysymyksiä liittyen ruokailuihini! Olen niistä tekemässä erillistä postausta. Linkistä voitte lukea siitä, millaisella ruokavaliolla pudotin ensimmäiset 10 kiloa, kun en vielä edes liikkunut näin paljon kuin tällä hetkellä.

Toki oon myös Instagramissa ja Facebookissa. Tervetuloa!

4 thoughts on “Treenipäiväkirja sen kertoo: aika paljon juoksua

  1. Moi Jenny! Aivan superilta vaikuttaa sun liikunnan määrä ja flow! Itsell kans löytynyt pitkästä aikaa liikunnan ilo ja olen ahkerasti spinnaillut alkusyksyn :)

    Mulle on tyypillistä, että kun flow on päällä, niin helppoa on. Se voi kestää siis useita kuukausia, mutta yleensä tulee aina vaihe jossa liikunta taas jää ja syömisetkin menee retuperälle. En ole toistaiseksi vielä keksinyt, miten sen oman pääkopan saa siihen, että vaikka välillä tulee haasteita elämässä niin sen oman hyvinvoinnin ei tarvitse jäädä taas varjoon. Oletko sinä keksinyt jotain kikkaa tähän? Onko esim. tänä vuonna tullut vaikeampia hetkiä vai onko koko vuosi mennyt onnistuminen toisensa jälkeen? Itselläni vähän jopa pelottaa, että kun on mennyt pitkään hyvällä fiiliksellä ja on jo varma, että nyt elämäntapamuutos on lopullinen, niin sitten tulee jotain mikä yllättävän helpostikin kääntää kelkan. Oletko sinä ”varautunut” siihen että joku päivä ja viikko ei vaan kiinnosta? :D Se kiinnostaisi kuulla.

    Iloista viikonloppua! :)

    1. Kiitos Reeta kommentistasi! Spinnailu onkin hauskaa :)
      Joo, noinhan se menee itselläkin, ettäkun flow on päällä, niin harrastaminen jatkuu. Ja kun liikkuu, on myös helpompi pitää kiinni siitä terveellisemmästä syömisestä.
      Mähän liikuin itse asiassa keväällä vähemmän kuin aikoihin, kun halusin käynnistää muutoksen niin, että se ei johdu vain liikunnasta, vaan oikeasti ruokavaliosta. Kesäkuun alussa sitten aloin liikkua enemmän ja nyt kun olen saanut juoksun paremmin käyntiin, niin motivaatiota on kyllä ollut. Tietty on päiviä, kun väsyttää, mutta usein se liikunta auttaa siihen väsymykseen ja piristää ja lepopäiviäkin löytyy.
      Vielä en siis ole joutunut miettimään sitä, mitä sitten tapahtuu, jos motivaatio alkaa lopahtaa. Toisaalta mulla on nyt noita juoksutavoitteita, joiden uskon pitävän mut kiinni liikunnassa myös syksyn synkimpinä jaksoina. Ihan hyvä olis kyllä tätä asiaa pohtia jo etukäteen, että sitten olis niitä työkaluja, jos liikunta uhkaa lopahtaa.
      Mä voisin palata tähän aiheeseen, kun olen sitä hieman pohtinut!
      Kivaa viikonloppua sulle :)

  2. No tosi paljon juoksua! 😅 Mutta onhan se hauskaa kun kulkee ja on varmasti uutta intoa juoksukoulun myötä! 😊Seuraile sitä etureittä (niinkuin varmaan teetkin), ettei äidy pahemmaksi..mulla meni silloin keväällä useampi kuukausi on off ja se oli tylsää! Kivaa viikonloppua! 😊

    1. Kiitos Karoliina kommentistasi! On se hauskaa, kun sujuu ja oppii koko ajan uutta ja parantaa.
      Oon mä ottanut iisisti tuon reiden kanssa ja ehdottomasti sitä varon ja seuraan ja pyrin saamaan sen kuntoon asap, ei ole kivaa enkä halua tosiaan mitään pitkäaikaista vaivaa!
      Sain just eilen mun juoksuohjelman ja oon niin intoa täynnä kyllä että! Kerrankin oppilas on valmis ottamaan ohjeita vastaan, jos vertaa aikaisempaan ;)
      Ihanaa viikonloppua teille Madridiin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *