Hyvä elämä

Tämä hetki juuri nyt..

..on elämäsi tärkein kohta.

Reilu viikko sitten kirjoitin välineistä, jotka tukenani aloin suunnata kohti 12 päivän työputkea. No hyvin ovat ne toimineet! Nyt on menossa nimittäin jo putken päivä numero 8/12 ja täällä ollaan yhä vahvasti täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Hommat ovat kas kummaa vieläpä matkan varrella vain lisääntyneet, mutta se on ainoastaan ja vain positiivinen asia.

Tänään aamulla poimin eräästä Wayne W. Dyerin kirjasta summamutikassa seuraavan ajatuksen, joka tuntui sopivan omaankin tilanteeseen ihan täydellisesti: Jos pidät asioita ja ihmisiä elämässäsi itsestäänselvyyksinä, se riistää sinulta ilon, jota kiitollisena tuntisit. Kun pitää kaikkea selviönä, elää elämänsä tiedostamatta sitä runsautta, joka ympäröi meitä joka hetki. Muistuta itseäsi siitä, ettei tavallisia hetkiä ole olemassakaan. Kun potkit palloa lapsen kanssa, katselet aamutaivaalla leijuvia pilviä, kuulet vuodenaikojen äänet, toivotat hyvää yötä rakkaimmalle – liki jokainen hetki elämässä on mahdollisuus kokea kiitollisuutta. Kysymys on valinnasta.

Tämä pätkä osui tähän omaan kiireiseen ajanjaksoon hienosti, sillä paitsi että olen jatkuvasti muistuttanut itseäni olemaan työsumasta kiitollinen, olen todella pyrkinyt olemaan läsnä. Olen pyrkinyt todella näkemään pelkän katsomisen sijaan, olen pyrkinyt todella kuuntelemaan pelkän kuulemisen sijaan. Tiukassa paikassa olen keskittynyt hengittämiseen (en sentään paperipussiin) ja lopulta olen vain heittäytynyt virran vietäväksi, olen päättänyt ja ennen kaikkea olen uskaltanut luottaa asioiden järjestymiseen ja siihen, että tavoitan ne ihmiset, jotka minun täytyy saada kiinni ja löydän ne haastateltavat juttuihin jotka minun tulee löytää. Olen uskonut omaan riittävyyteeni ja omiin taitoihini, omaan onnistumiseeni. Olen myös kerrankin onnistunut priorisoimaan asioita, enkä oman hyvinvointini kustannuksella.

Eräs itselleni tärkeä ihminen sanoi muutama päivä sitten, miten hänestä tuntuu siltä kuinka elämä vain valuisi ohitse. Että on niin kiire, ettei ehdi edes keskittyä siihen, mitä ympärillä on ja tapahtuu. Että sitä vain tekee ja suorittaa ja sitten onkin taas yksi päivä vähemmän elettävänä. Että tuntuu, että mitään ei tapahdu, vaikka koko ajan tapahtuu. Että kaikki on niin tavallista ja kulkee sitä samaa rataa.

Olen myös joskus kokenut yllä olevia fiiliksiä ja väitän, että itsellä on valta valita ja muuttaa tilannetta pelkällä ajatus- ja asennemuutoksella. Muistuta itseäsi siitä, ettei tavallisia hetkiä ole olemassakaan. Itse uskon vahvasti siihen, että aina elämää ei tarvitse edes fyysisesti muuttaa, jos sitä ei koe tarpeelliseksi tai sillä hetkellä pysty tekemään. Jo se tekee paljon, kun ottaa sitä normiarkea kohtaan tietoisemman, läsnäolevamman ja kiitollisemman suhtautumistavan. Toden totta, silloin kaikki se tavallinen, arkinen, ehkä paikoin tylsäkin saa uusia ulottuvuuksia. Sitä alkaa lapsen lailla ihmetellä ja ihastella asioita, miten hienoja, innostavia ja jännittäviä ne ovat ja moni hyvinkin arkipäiväinen asia nousee ihan uusiin sfääreihin.

Pysähtyminen ei tarkoita sitä, että täytyisi jättää kaikki taakseen ja muuttaa surffipummiksi Balille. Pysähtymisen voi nimenomaan tehdä arjessa. Ensimmäinen askel siihen voi olla vaikka se, että alat kuunnella, kun linnut laulavat. Oma oivallinen ja erittäin meditatiivinen pysähtymisharjoitukseni on se, kun tarkkailen liki päivittäin pihamaallamme puuhailevia neljää (!!!) oravaa ikkunasta.

Loistavaa tiistaita, oli se sitten kiireinen tai ei. Ota rennosti! Roomaakaan ei rakennettu päivässä. Meillä on kaikki aika tässä maailmassa, koska kaikki aika, mikä meillä on, on juuri nyt. On olemassa vain yksi paikka, jossa voimme olla onnellisia, ja se on tässä ja nyt.

Tällä lailla! (Kuva: Pinterest)
Tällä lailla! (Kuva: Pinterest)

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *