Tärkein kohta..

..on juuri nyt. Täällä ollaan taas! Aamun aloitin nuuhkimalla kukkia. Viime viikko hurahti ilman postauksia, kun ei vain tuntunut olevan sopivaa saumaa kirjoittaa. Käväisin helteisessä Berliinissä 48 tunnin verran, paiskin kirjoitushommia ja ohjauksia ja tuli myös juostua Naisten kymppi aikaan 54,38. Sekä Berliinistä että Naisten kympistä on tulossa omat postauksensa.

Työhommat ovat menneet paikoin hyvin, mutta takapakkiakin on tullut. Oma suhtautumiseni erityisesti sellaisiin asioihin, joiden olisin toivonut menevän toisin, on ollut yllättävänkin rentoa. Sillä miksi valittaa asiasta, jota ei voi muuttaa tai miksi valittaa asiasta, jonka voi muuttaa. En usko täydellisyyteen, vaikka parhaansa on hyvä tehdä. Silti vaikka kuinka pyrkii tekemään parhaansa, aina voi kehittyä ja aina voi eteen tulla myös asioita, joiden lopputuloksen voi tehdä toisella tapaa. Tietenkään unohtamatta keissejä, joissa ilmenee itsestä riippumattomia mutkia matkassa, eli aina eivät asiat ole pelkästään itsestä kiinni. Joskus voi todeta, että nyt on näin ja mennä eteenpäin. Olen paljon miettinyt myös omia arvojani, olenhan niin kova innostumaan monenlaisesta, että sitä on helppo heittäytyä täysillä mukaan ja vasta sitten alkaa miettiä, olisiko tekemistä sittenkin jo ollut riittävästi. Uskon kuitenkin, että tärkeintä on hyväksyä omat epätoivotut piirteensä ja keskeneräisyytensä. Me olemme aina matkalla ja hyvä niin. 

Jonkin verran tosin olen taas viime päivinä stressannut tulevasta kesästä, sillä työtilanne media-alalla on haastava ja heinäkuussa koko Suomi pysähtyy. Tiedän, että pelosta käsin elämällä en ikinä tule saavuttamaan sellaista varallisuuden tasoa tai työtilannetta, jotka ovat tavoitteenani. Ainoa keino päästä aiempaa erilaisiin tuloksiin on tehdä asioita uudella tapaa ja poiketa niiltä vanhoilta, automatisoiduilta, jo loppuun tallatuilta poluilta. Jos toimintamallit ovat jatkuvasti samat, miten mitään uutta voisikaan tapahtua? Olen myös huomannut lipsuvani paikoin sellaisten ajatusten puolelle, jotka tuskin edesauttavat omaa tilannettani tai vievät minua eteenpäin. Jos kovasti hermoilee, että mitähän tästäkin kesästä tulee ja jokaisen toimeksiannon kohdalla miettii, että onkohan tämä kesän viimeinen keikka ja milloinhan ne hommat taas käynnistyvät täydellä teholla, niin uskon, että asiat menevät juurikin päin prinkkalaa ja saan viettää yhden hemmetin pitkän, mutta köyhän kesäloman. Vaikka tapahtuisi mitä, tärkeintä lienee, että itse uskoo ratkaisujen löytyvän ja asioiden järjestyvän ja tekee parhaansa. Välillä tosin rehellisyyden nimissä mietin sitäkin, että onko asioiden loputtomaan järjestymiseen uskominen naiivia ja itsensä huijaamista, mutta aina tulen siihen tulokseen, ettei syviin vesiin vaipumalla, pessimistisyydellä, epäuskolla ja toivon kadottamisella ainakaan parempiin tuloksiin päästä! Eli hus pois matalat fiilikset ja tummat vedet ja tilalle korkealentoista energiaa, uusia ideoita ja luovia keloja!

Uskon, että tärkeää onkin missä tahansa tekemisessä miettiä sitä, miltä tekeminen tuntuu ja mistä tunteesta käsin asioita tekee. Jos jo valmiiksi olen maalannut piruja seinälle ja apaattisena odottelen himassa sitä, soiko puhelin ja buukataanko minua keikoille, olo on raskas, saamaton ja vähäisestäkin tekemisestä tulee tunkkaista. Tunteita ei tarvitse tukahduttaa, mutta niiden matalaenergisten tunteiden vietäväksi en ainakaan itse halua pitkällisesti lähteä. En myöskään usko, että mitkään arjen pulmat ratkeavat sillä, että sitä vain jotenkin lannistuneena yrittää selviytyä tai jollain tapaa pärjätä. Elämän ei tarvitse olla selviytymistä, se saa kyllä olla enimmäkseen ihanaa. Pelkästään ihanuutta ei kaikki tietenkään ole, mutta jälleen se oma asenne ratkaisee paljon.

Itse porskutin viime viikon sillä tapaa, että en juuri ehtinyt pysähtyä miettimään, miltä minusta tuntuu. Tänään päätinkin toimia jälleen toisin ja matkalla aamun palaveriin pysähdyin kirjaimellisesti haistelemaan kukkia. Alkukesä on lempiajankohtani, en vain voi vastustaa syreenien huumaavaa tuoksua. Siinä syreenejä nuuhkiessani kirkkaasti ymmärsin jälleen sen, että niin minulla kuin meillä jokaisella on jatkuvasti käsissämme elämämme tärkein kohta, tämä hetki. Ja se hetki on tärkeä elää rakkauden ja ilon kautta, ei niin, että kärsii tai ahdistelee ja pelkää jo valmiiksi tulevaa tai murehtii mennyttä. Juuri nyt on hyvä hetki irrottautua kaikesta itselle epäsopivasta kuonasta: kysyä siltä, tarvitsenko minä sinua enää.

Sitähän minäkin. Ihanaa uutta mahdollisuuksien viikkoa!

Ihana, kaunis syreeni opettaa hetkeen pysähtymistä.