Tässä ja nyt

Eilinen kahvakuulailu aiheutti vain mustelman oikean ranteen yläpuolelle, kipeät etureidet ja tietoisuuden hartianseudun lihasten olemassaolosta. Silti nousin aamulla sängystä sorjasti kuin bambi konsanaan. Sillä se lähtee millä on tullutkin, terve lihaskipu. Sillä ajatuksella suuntaan tänään testaamaan kaverini Joukon sisäpyöräilytuntia Esport Centeriin. Tarjolla on 75 minuuttia kreisiä intervallitykitystä.

Eilen ajatukseni jumittivat typerissä asioissa ja pitkästä aikaa pieni katkeruuden pisto pääsi nipistämään minua. Mutta: Uskon vahvasti siihen, että ikäviä asioita tapahtuu siksi, että huomaa eron siihen, kun on hauskaa. Jos elämä olisi aina hauskaa, kivaa ja mukavaa, mikään tuskin enää tuntuisi yhtään miltään. Tärkeää on elää elämää tässä ja nyt. Menneisyydessä eläminen on very last season kuin myös tulevaisuudessa eläminen. Eli unohda sitku-elämä.

Tänään on kuitenkin hyvä hetki mennä nollaamaan pääkoppa kunnon rääkin avulla. Ja kun en tällä kertaa ole itse ohjaamassa, pääsen nauttimaan urheilusta kunnolla. Toivon, että pystyn pyörittämään polkimilla itseni flow-tilaan. Minulla sellaisen fiiliksen tavoittaminen vaatii ehdottomasti liikuntaa tai vauhdin hurmaa. Olen onnistunut saavuttamaan tunteen niin Keskuspuistossa juoksennellessani monotoninen bassojytke iPodissa soiden kuin moottorikelkkaillessa Perämeren jäällä. Silloin tulee voittamaton olo, ja vahva tunne siitä, että olen elossa. Mikään ei voi viedä tätä hetkeä minulta.

Hektisessä arjessa flow-kokemukset olisivat varmaan vielä tarpeellisempia kuin mitä itse ainakaan ehdin niitä kokea. Toki iloitsen ja nautin erilaisista asioista, mutta vain harvoin pystyn sulkemaan muun maailman pois, kun olen enemmänkin sellaista ”teen ainakin viittä asiaa kerrallaan”-tyyppiä. Täytyisi opetella.