Anteeksiantomeditaatio…

…sai minut nukahtamaan eilen koulutuksessa. Hyvin rentouttava. Suosittelen!

Alkuviikko lähti liikkeelle hektisesti, mutta täällä sitä ollaan iloisena, mutta rauhallisesti hengitellen. Eilen jatkui Olonkeveys-valmentajan koulutus ja sinne suuntaan myös tänään, kunhan olen saanut Bodypumpini ohjattua. Torstaina kerääntyykin jälleen iloinen koekaniiniryhmäni ja pääsen jatkamaan valmennuksen saloihin uppoutumista valmentajan roolissa. Huomenna minua haastatellaan jälleen radioon Naisen iholla -kirjan tiimoilta ja myös kahta erilaista työkeikkaa pukkaa. Kohta onkin siis jo viikonloppu, kun tämä arki rullaa tätä tahtia!

Eilen valmennuskoulutuksessa puhuimme muun muassa tasapainosta elämässä ja myös anteeksiannosta, josta pika puoliin on tulossa muuten juttuni erääseen aikakauslehteen. Kouluttajamme Anne Karilahti veti meille anteeksiantoharjoituksen: makoilin miellyttävässä nojatuolissa jalat viereiselle tuolille nostettuna, hengitin rauhassa ja syvään ja sitten aloin mielessäni toistaa kahdesti ”annan anteeksi sinulle” ja ”annan anteeksi itselleni” -mantroja vuoronperään. Rauhallisen ja rentouttavan musiikin soidessa taustalla alitajunnasta nousi erilaisia elämässäni olleita tai yhä arjessani läsnä olevia ihmisiä ajatuksiini hyvinkin selkeästi. Jotkut nousivat kuin tyhjästä ja aivan yllätyksenä, sillä en ollut aikoihin heitä edes ajatellut. Harjoitus vaikutti todella tehokkaalta ja myös äärimmäisen rentouttavalta. Itselleni kävi nimittäin niin, että vaikka olin juuri juonut kupin tujua kahvia ja nukkunut edellisen yön mainiosti, nukahdin kesken vartin mittaisen harjoituksen! Havahduin nimittäin säikähtäneen vastasyntyneen lailla hereille säpsähtäen kurssikaverini yskähtäessä. Hehhehehe! Enkä muuten ollut ainoa harjoituksen unikeko. Harjoituksen jälkeen olo oli höyhenen kevyt niin fyysisesti kuin henkisestikin. Nämä erilaiset mielikuvaharjoitukset ovat kyllä tosi toimivia itselläni, tosin ne vaativat aluksi harjoittelua. Mutta sitten kun niiden kanssa pääsee sinuiksi, alitajunta on kyllä mitä uskomattomin työkalu monessa suhteessa.

Anteeksianto on hyvin henkilökohtainen aihe ja meiltä jokaiselta löytyy siihen varmasti sanottavansa. Nyt puhun toki vain omalta kohdaltani, mutta itselleni anteeksiantaminen on merkinnyt aina uutta alkua puhtaalta pöydältä ja helpottunutta fiilistä. Kuten Anna-lehden Matka naiseksi-artikkelissakin totesin, vihan ja katkeruuden kanssa minun on mahdotonta elää.

Täällä muuten parin vuoden takainen postaukseni anteeksiannosta.

Liikunnalliset terveiset pukuhuoneesta. Tää vetää nyt trikoot jalkahan ja siirtyy hikoiluttamaan porukkaa pumppitunnille.

Tämän allekirjoitan. (Kuva: Pinterest)