Hyvä elämä

Terveisiä historialliselta hyvinvointikurssilta

Historialliselta hyvinvointikurssilta siksi, että vedin ensimmäisen kerran kahden päivän leirin, retriitin tai kurssin, miksi ikinä sitä haluatkaan kutsua, täysin yksin. Ja vieläpä upeassa historiallisessa miljöössä.

Krääh! Tänään aamulla sitten heräsinkin aivastellen ja päänsärkyisenä, tuntui siltä kuin olisin jäänyt jyrän alle. Viime kerralla olen ollut kipeänä ennen joulua vuosi sitten, enkä aio sairastua nytkään kunnolla. Keittiöön liukastelin esikoisen leikkaamien paperilappusten yli. Leikkaaminen, piirtäminen ja värittäminen kun ovat nyt todella pop ja ruokapöydän ympäristömme on tulvillaan pientä paperisilppua. Ensimmäisenä törmäsin tiskivuoreen, ei kovin viehättävä näky. Avasin kahvipurkin, jaahas, kahvi on loppu. No, laitanpa puurot mikroon. Ai niin, mikro oli hajonnut viikonlopun aikana. Kuuntelin, kun keskimmäinen suoristi hiuksiaan. Nopeasti huomasin, että hei, minuahan ärsyttää ihan suunnattomasti. Ei kahvin loppuminen, lattialla oleva paperisilppu, hajonnut mikro tai suoristusraudan ääni, vaan se, että yksinkertaisesti olin vain väsynyt ja kehokin ilmoitti tilastaan alkamalla puskea flunssaa päälle. Tunnustelin tunnetta ja ymmärsin sen, että tällähän ei ole mitään tekemistä kenenkään muun kanssa, että ihan turha kiukutella toisille, koska tämä tunne on minussa ja johtuu siitä, että olen vain ajanut itseni marraskuussa liian tiukille. Pidänkin nyt pari jumppavapaata päivää, en mennyt edes työhuoneelle, ettei tauti puske kunnolla päälle. Hengittelin. Niin, tosiaan vasta siis sen jälkeen, kun olin lähettänyt puolisolleni töihin kuvan tyhjästä kahvipurkista kiitoksen kera, voi minua pientä ihmistä.

Kartanossa oli helppo elää tässä hetkessä.
Kartanossa oli helppo elää tässä hetkessä.

Mutta viikonloppu se oli ihan mahtava, vaikka menikin työn merkeissä. Ohjasin siis ensimmäisen kokonaisen kaksi päivää kestäneen hyvinvointiviikonloppuni ja paikkana meillä oli upea Jamilahden opiston kartano. Kartanon päärakennus on valmistunut vuonna 1867 ja Jamilahden kansanopisto on toiminut tiloissa vuodesta 1949. Koska kyseiseksi viikonlopuksi aiottu toinen kurssi oli siirtynyt myöhemmäksi, saimme koko päärakennuksen ja myös viereisen uuden talon tanssisalin käyttöömme rajoituksitta. Tilat olivat ihan ihanat, täynnä pieniä, kauniita yksityiskohtia ja jotenkin tunnelma oli vain todella rauhoittava ja levollinen. Molempina päivinä saimme nauttia todella hyvän kasvislounaan ja aamupala, ah, en muista milloin olisin syönyt niin hyvää puuroa kaiken muun herkun lomassa.

Kartanorakennus edestä.
Kartanorakennus edestä.

Harmillista oli se, että ihan viime metreillä kurssille tuli vielä useampi kukin mistäkin syystä johtunut peruutus, mutta uskon, että jokainen, jonka kuului tuolla kurssillani olla, oli paikalla. Useampi 11 osallistujasta oli löytänyt tiensä paikalle blogini kautta ja kaukaisimmat tulijat olivat aina Porista saakka, melko imartelevaa, sanoisin! Itse tunsin kurssilaisista entuudestaan kaksi, mutta jännä oli huomata, että kurssilla he kaksi olivat itselleni kuin ketkä tahansa muut ryhmäläiset. Muutama oli saapunut kurssille ystävänsä kera, mutta suurin osa porukasta oli ihan ventovierasta toisilleen, mutta heti alussa jengi vain hitsautui yhteen ja tunnelma oli mielettömän hyvä. Viikonlopun aikana teimme kirjoitusharjoituksia, mielikuvaharjoituksia, jumppasimme niska-selkäseutua, venyttelimme ja loimme tavoitekartat. Pienensimme jotain epätoivottua tunnetta tai vapautimme itsen siitä kokonaan, hiljennyimme meditaatioon, ja teimme eri mittaisia rentoutus- ja läsnäoloharjoituksia. Omasta mielestänikin olin onnistunut rakentamaan kurssin melko hyvin, tosin sunnuntaina iltapäivästä tavoitekarttoja tehdessä tuli vähän kiire, jonka myös itse huomasin. Se olikin ainoa kohta, josta yhdeltä kurssilaiselta tuli rakentavaa palautetta, että vähän kiirettä tuli, muuten palaute oli pelkästään positiivista ja tuokin rakentava kommentti oli täysin totta, otan opikseni.

Tunsin olevani kuin kotonani.
Tunsin olevani kuin kotonani.

Jotenkin itselläni oli koko ajan varma ja hyvä olo siitä, tiesin, mitä seuraavaksi tapahtuu enkä jännittänyt lainkaan. Kyllä tuo kurssien ohjaaminen on myös täysin oma juttuni ja se, että tekemistä saa sekä keho että mieli on aika toimiva paketti. Myös se, ettei kaikki tapahdu aina täällä pääkaupunkiseudulla, on mielestäni mukavaa. Hamina on kaunis kaupunki ja mielelläni palaan sinne uudestaan.

Minun villasukkani ja rentoutusharjoitus.
Minun villasukkani ja rentoutusharjoitus.
Tanssisalissa venyttelemässä.
Tanssisalissa venyttelemässä.
Niin nättiä.
Niin nättiä.

Illalla kotiin päästessäni luin palautteita, joita olin ryhmäläisiltä pyytänyt ihan leirimme viime minuuteilla (nimettömänä). Poimin oheen muutamia lauseita noista palautekirjeistä, en siksi, että haluaisin brassailla, vaan siksi, että joku ehkä saa lisäintoa ilmoittautua tulevalle kurssille:

Tämä viikonloppu tuli juuri oikeaan saumaan elämässäni, ajatuksia loksahteli paikoilleen ja löytyi taas toivon pilkahduksia ja uskoa asioiden järjestymiseen. 

Läsnäolosi ryhmän vetäjänä teki tunteen vieraassa ryhmässä hyvin kotoisaksi. Harjoitukset avasivat sisälläni lukkoja, jotka ahdistukseen asti ovat häirinneet arkeani. Päivät olivat henkisesti rankkoja, mutta antoisia. 

Hyvä kokonaisuus. Tulisin uudelleen. 

Asia, jota olen aiemmin työstänyt avautui lisää. 

Ei löydy sanoja kuvaamaan tätä kokemusta, joten en edes yritä. Reppu täynnä pohdittavaa, toteutettavaa lähden kotiin. 

En tiedä mitä odotin, mutta sain juuri sitä. Loit rauhallisen, innostavan, turvallisen ja viihtyisän ilmapiirin. 

Energiasi ja läsnäolosi oli voimaannuttavaa.

Ja taas tuli kyynel simmuun! Eihän noita ihania viestejä voi lukea ilman, että silmät kostuvat. Perhettä nauratti eilen, kun luin palautteita ääni vapisten. Ja kyllä koko ryhmä ja miljöö teki myös oman osansa, ei tuo upea tunnelma ollut vain minusta kiinni, mutta nyt olotilastani huolimatta olen niin kiitollinen, että voisin haljeta.

Samalla setillä vedän näillä näkymin toisen vastaavan kurssin ensi vuoden alkupuolella, kun vain porukkaa ilmoittautuu paikalle riittävästi. Näillä näkymin seuraava kurssi tulee olemaan jossain välissä tammi-maaliskuun välissä. Asia vahvistuu pian ja sitten voikin jo ilmoittautua. Pysykää kuulolla te kaikki, jotka kurssin koette itseänne kutsuvan.

P.s. Jamilahden kansanopiston tiloja ja kartanoa voi muuten vuokrata mihin tahansa omiin tilaisuuksiin aina synttäreistä kastejuhlaan. Suosittelen!

Kartano iltahämärässä mereltä päin katsottuna.
Kartano iltahämärässä mereltä päin katsottuna.
Juhlasali.
Juhlasali.
Tavoitekarttojen teossa.
Tavoitekarttojen teossa.
Pieniä yksityiskohtia riittää.
Pieniä yksityiskohtia riittää.

1 thought on “Terveisiä historialliselta hyvinvointikurssilta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *