Hyvä elämä, Treeni

Terveys on..

..aivan liian aliarvostettua. Tai ainakin moni pitää sitä itsestäänselvyytenä. Usein myös minä.

Juuri nyt olen erittäin onnellinen! Melkein neljä viikkoa sitten satuttamani käsi kesti tänään Bodypumpin ohjaamisen. Jouduin hieman himmailemaan painojen kanssa, mutta ei se mitään. Pääasia on, että käsi alkaa toimia kuten ennenkin.

Olenkin tässä viime aikoina tiuhaan muistanut olla kiitollinen terveydestäni. Nykytilasta ja myös siitä, että olen selvinnyt elämässäni ilman isompia vaivoja. Paitsi että luettelen kiitollisuuden aiheita iltaisin mielessäni ennen nukahtamista, olen nyt ottanut saman tavaksi myös aamuisin. Terveydestä iloitseminen kun unohtuu arjessa usein tyystin, jos ei ole mitään sairautta tai muuta kremppaa. Esimerkiksi liikuntakykyä sitä pitää itsestäänselvyytenä. Entä kuinka moni osaa olla kiitollinen siitä, että pystyy vaikkapa juoksemaan? Paljon useammin tulee valiteltua sitä, että ooo valivalivali enpä jaksais tänään lähteä juoksemaan voivoivoi kun väsyttää niin äääh pakko mennä. Silloin ei tule ajateltua heitä, jotka tekisivät mitä tahansa jotta pääsisivät lenkille, mutta eivät jostain syystä pysty siihen. Menen itseeni. Itse ainakin olen arvostanut näitä ”arkipäiväisyyksiä” ihan liian vähän, vaikka ne välillä mieleen popsahtavatkin. Niin se vain usein menee, että kun jotain menettää, sen vasta silloin ymmärtää. Olisi upeaa, kun oppisi sellaisen kiitollisen asenteen, joka olisi arjessa läsnä ilman, että tapahtuu jotain epämukavaa. No, harjoitus tekee mestarin.

Kun on toiminut lähes yksikätisenä useamman viikon ja kaikki, kuten turvavyön vetäminen itsensä ympärille tai ovenkahvan painaminen on ollut tuskallista, kyllä sitä vain tajuaa, mikä etuoikeus terve keho on.

Pidetään itsestämme huolta! Eikä vasta sitten, kun jotain on jo sattunut.

Ja tässä vielä kuvia lietsomaan treenimotivaatiota:

(Kuva: fit4livin.wordpress.com)
(Kuva: fit4livin.wordpress.com)
(Kuva: fit4livin.wordpress.com)
Tämä on hyvä kysymys! Pätee myös monessa muussa asiassa kuin treenaamisessa!

P.s. Hidasta elämää -sivustolla kirjoittamani Onnen äärellä -blogi alkaa heräillä pitkäksi venähtäneeltä kesätauolta tällä viikolla. Siihen asti voi käydä tutustumassa vanhoihin, onnellisuutta käsitteleviin kirjoituksiini, jos et niihin vielä ole tutustunut!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *