Hyvä elämä

Uskomuksista, mielikuvista, unelmista

Arjessa joskus unohtuu, että elämän parasta aikaa on juuri nyt. Ei päivä ensi viikolla tai ensi vuonna. Ei mennyt, jonka on jo jättänyt taakseen. Ihminen vain on siitä jännä kapistus, että on helppo elää menneessä kuin myös tulevaisuudessa. Vaikeinta on elää tätä hetkeä ja tiedostaa jokainen tällä sekunnilla tapahtuva asia. Tunnistaa, miltä itsestä tuntuu juuri nyt ilman epävarmuutta tulevasta tai riesoja menneisyydestä.

Valon lisääntyminen on nostanut energiatasoni huippuunsa. Vaikka olen öisin heräillyt ja nukkunut levottomanlaisesti, väsymys ei ole vaivannut päivällä, tosin johtuen ehkä siitä, että nukkumaan olen vetäytynyt eläkeläisten aikoihin. Kevään saapuminen on ehdottomasti yksi ihanimpia asioita joita tiedän, vaikka kesäihminen olenkin. Mitä kuumempi ilma, sitä parempi, se on minun mottoni. Silti luonnon heräämisessä ja noissa toivottavasti pian meidät saavuttavissa muutamissa vähän reppanoissa plusasteissa on jotain jännittävää. Tuntuu, että itsekin alkaa herätä ja kukoistaa ihan uudella tavalla. Luonto on muutoksen myllerryksessä ja samalta tuntuu itsestänikin. Paljon asioita tapahtuu, mutta vielä en osaa kaikkia oikein jäsennellä. Ja muuten entäs se kevään ääni: viemäriin loriseva sulanut lumi ja laulavat linnut. Musiikkia sielulleni.

Viime aikoina olen ajatellut paljon sitä, että jos jotain haluaa kokea, tehdä tai saavuttaa, asiaa kannattaa alkaa edistää heti eikä vasta joskus tulevaisuudessa, kun aika on muka oikeampi. Jos jokin asia nousee jatkuvasti pintaan niin, ettei siltä saa rauhaa, aika sen edistämiseen tuskin voisi olla suotuisampi! Minulle on noussut vahva visio siitä, että itsenikin tulisi aina vain rohkeammin tarttua eteeni tuleviin tilaisuuksiin eikä jäädä odottelemaan. Odottelemaan mitä? Ja kuinka moni tilaisuus saattaakaan mennä sivu suun, jos niitä ei edes noteeraa. Aina se oma ”tilaama” juttu ei tulekaan ehkä juuri siinä pakkauksessa tarjolle, missä sen ensin on toivonut saavuttavansa. Siksipä täytyy olla tarkkana! Mahdollisuudet ovat lukemattomat, jos vain haluaa ne nähdä ja noteerata. Usein vain kuljemme kuin laput silmillä. Se voi johtua tottumuksesta tai pelostakin. Meitä rajoittavat valinnat ja vaihtoehdot, joita pidämme itsellemme mahdollisina. Jos näin, niin silloin kannattaa pohtia sitä, miksi ja miten nämä uskomukset ovat syntyneet. Tarvitsemmeko niitä vielä? Vai voisimmeko vain vilkuttaa iloisesti niiden perään, sanoa kiitos, mutta ei kiitos.

Jos jokin asia tuntuu minusta vähänkään oikealta, aion toimia. Toki esteitä voi matkan varrella olla, elämäntilanteet vaihtelevat, joskus elämä tökkää suoraan tikulla silmään ja suorastaan yrittää murskata alleen ja myös rahalla ja ajalla on iso rooli, mutta mahdollisuuksien mukaan niitä haaveita kannattaa toteuttaa juuri nyt. Tai ainakin ottaa se ensimmäinen askel kohti haluaamansa, kohti sitä, mille oma sydän palaa. Ei tarvitse nähdä lopputulosta, tärkeää on vain uskaltaa. Omien haaveiden ja kaipaamien asioiden panttaaminen on vähän sama asia kuin se, että säilyttää ”parempaa” astiastoa kaapissa ”paremman” päivän varalle. Että nooooo näitä käytetään sitten, kun eteen tulee se oikea tilaisuus ja sopiva hetki. Entäs sitten, kun yhtäkkiä huomaa, ettei sellaista oikeaa ja sopivaa hetkeä tullutkaan ja elämä on vain vilahtanut ohitse täydellistä ajoitusta odotellessa.

Me ollaan ihmiset hauraita ja maailma on turvaton paikka. Ikinä ei voi tietää huomisesta, joten siksi joka hetkestä kannattaa ottaa ilo irti niissä määrin kuin se on mahdollista. Ja on tästä hyötyäkin, näiden asioiden pohtimisen myötä pienet asiat eivät enää hetkauta: No kas, rattaat ovat takaluukussa ja auto jossain 30 kilometrin päässä. Oho, bussilippu meni vanhaksi ja kukkaro on kotona, siis siellä kolmen vartin kävelymatkan päässä. Asioilla, niin pienillä kuin isoilla, on tapana järjestyä.

Enemmän uskoa, vähemmän murehtimista. Enemmän tekoja, vähemmän puhetta. Enemmän optimismia, vähemmän pessimismiä. Enemmän mielikuvittelua, vähemmän nojautumista tylsiin faktoihin ja eisekumminkaantuutapahtumaan-ajatteluun. Realismi on toki hyvästä, mutta siitäkin voisi vähän höllentää. Kaikki ei mene niin kuin ajattelee. Mutta moni asia voi mennä niin kuin kuvittelee.

Kuvittelukyky on tärkeintä. Se on esimakua elämän tulevista iloista, tiesi jo Albert Einsteinkin. Mielikuvatreeniä kannattaa harjoittaa ja siihen liittää ehdottomasti tunne: Miltä minusta tuntuu sillä hetkellä, kun asia, jota toivon juurin nyt eniten maailmassa on muuttunut todeksi?

Kädessäni on lasi kuohuvaa ja kohotan juuri maljaa ja pidän kiitospuhetta. Olen valinnut kynsilakkani sävyn niin, että se täsmää täydellisesti asusteisiini. Minulle tärkeät ihmiset ovat paikalla. Voin hyvinkin kuvitella kehooni sen innostuksesta ja pienestä jännityksestä johtuvan kevyen kihertävän, kuplivan fiiliksen. Ihanata.

Noin kirjoitin vuosi sitten blogiini. Tuolloin en ollut vielä saanut Naisen iholla -kirjalle kustannussopimusta. Minä vain tiesin ja luotin. Tuon yllä olevan, vuosi sitten fiilistelemäni hetken koin tässä kuussa 8.3. Kynsissäni oli pinkkiä lakkaa, joka istui täydellisesti pinkiksi punattuihin huuliin ja pinkkeihin Conversen tossuihini.

Niin moni asia voi toteutua. Kun vain uskoo, luottaa ja antautuu. 

Kyllä mahdollinen muutos pelottaa minuakin toisinaan. Helposti tulee olo, ettei jaksa ja uskalla, parempi pysytellä vanhassa, tutussa ja turvallisessa.

Nyt aion opettaa itseni ajattelemaan useammin, että jaksan, uskallan ja on hienoa hypätä uuteen, vieraaseen ja tuntemattomaan. Sillä tapaa ihminen kasvaa ja kehittyy.

Ajatuksia herättävää perjantaita!

Kaikki järjestyy!
Valoa! Koko ajan enemmän valoa.

 

 

 

 

 

 

 

6 thoughts on “Uskomuksista, mielikuvista, unelmista

  1. Taas niin hyvä teksti! Meillä kyllä tehdään ja isolla T:llä, toteutetaan Unelmia, hullujakin juttuja. Minun ongelmani on murehtiminen, raskasta ja energiaa vievää, tiedän. Treenaten pois siitä. Mieheni osaa olla tässä hetkessä, nauttii, onneksi olen naimisissa viisaan miehen kanssa joka ohjaa minua aina kun minä olen eksyksissä.

    ps. niin iloinen että löysin blogisi, olet minun ”mentoorini” :) opin sinulta niin paljon koko ajan, tietäisitpä vain. Olen aivan varma että tällä on jokin suurempi tarkoitus!

    Aurinkoa sinne roppakaupalla, se meinaan paistaa pohojammaalla täysillä!

    1. Voi kiitos Mirka kauniista sanoistasi :)
      Murehtimisessakin lienee eka askel juuri asian tiedostaminen. Minäkin vielä välillä uppoan aina vain murehtimisen syövereihin, mutta aina vain nopeammin sieltä jälleen nousee jaloilleen.
      Hienoa sunnuntaita pohojammaalle!

  2. Kiitos todella paljon ajatuksia herättäneestä kirjoituksestasi! Oli ihan pakko puida tätä asiaa vielä oman blogin puolella :) Itselleni todella ajankohtainen aihe, sillä koen jääneeni jotenkin jumiin pelkojeni kanssa, haaveiden toteuttaminen ja elämän todellinen eläminen tuntuu hankalalta. Nyt yritän ravistella itseäni irti ja herättelen ajatuksia siitä, miten voisin parantaa toimintaani – tulla sellaiseksi kuin todella haluan :)

    Oikein aurinkoista viikonloppua sinulle!

    1. Hei, kiitos, mahtava juttu!
      Kävinkin lukemassa sinun postauksesi ja palaan myöhemmin kommentoimaan, hieno teksti! Ja mukavaa, että herätin näin paljon ajatuksia.
      Tärkeintä lienee se, että ne omat uskomukset ja rajoitukset tunnistaa. Sitten vain rauhassa eteenpäin, aikaahan se voi viedä, sillä uudet mallit olen ainakin itse oppinut riittävän toiston kautta.
      Ihanaa sunnuntaita sinulle!

  3. Kiitos, oot ihana! Minä olen matkalla muutokseen… Haluaisin jo hihkua, mutten silti vielä uskalla. Muutaman ihmisen pahoine puheineen olen jo joutunut muutokseni takia hylkäämään. Haluan ympäröidä itseni ihmisillä, jotka oikeasti kannustavat minua ja haluavat minulle hyvää.

    Hyvää ja aurinkoista viikonloppua Sinulle!

    1. Kiitos Anni!
      Olen vahvasti sitä mieltä, ettei muiden ihmiste puheista kannata välittää ja onkin hyvä tehdä niin kuin sinä olet jo tehnyt. Sen sijaan, että ihmiset puhuvat muiden elämästä heidän kannattaisi keskittyä omaan hyvinvointiinsa ja arjen parantamiseen…
      Tsemppiä sulle muutoksen tuuliin, ne ovat usein jännittäviä mutta palkitsevia hetkiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *