Onnistuminen on myös uskomisesta kiinni

Minä onnistun. Sinäkin onnistut. Onnistuminen on myös uskomisesta kiinni. Päästän irti kaikesta viimeisestäkin negistelystä. Nyt on aika puhdistaa niin mieltä kuin kotiakin. Kevätsiivous saa alkaa!

Tiedättekö sen tunteen, kun jotain uutta ja jännittävää on tapahtumassa, eikä malttaisi odottaa, koska onhan vain inhimillinen ihminen ja välillä haluaisi kaiken tapahtuvan tässä heti ja nyt! Eikä edes tiedä, mitä kaikkea jännää voi tapahtua, mutta eipä sillä niin väliäkään. Olo vain on sellainen kuplivan odottava.

Ooh, minä tiedän.

Se tunne johtuu paitsi kevään ja kesän tulosta, myös työkuvioiden muuttumisesta. Kaiken sen stressailun jälkeen olen pitänyt sen paremman asenteen, enkä hetkeäkään enää epäile, ettenkö selviäisi, tulisi toimeen tai saisi riittävästi töitä. Enkä ole edes hokenut voimalauseita kovinkaan ahkerasti, mutta mitä lähemmäs viikonloppua käymme, sitä varmempi olen siitä, että kaikki alkaa sujua. Ja onhan niitä töitä huomattavasti helpompi hankkia sillä asenteella, että minä onnistun kuin asenteella noo emmä nyt varmaan saa tätä onnistumaan, vaikka ne kaikki muut toki.

Kukkia pöytään niin kukaan ei huomaa roskia.

Myönteiset mielikuvat eivät ole puppua

Myönteisillä mielikuvilla on valtava merkitys. Olen tässä vuosien varrella vakuuttunut, että ne edistävät ihmisen menestystä ja asioiden aikaansaamista. Ja yhtälailla itse on juuri niin rajoittunut kuin mitä itselleen uskottelee. Rajoitteiden ja uskomusten sijaan olenkin päättänyt olla avoin ja utelias erityisesti työkeikkojen suhteen, come to mama! Kaikki uusikin on tervetullutta ja tavoitteena on myös rutkasti lisää luennointia ja myös, tosin ehkä jo askeleen lähempänä, se keikka Finlandia-talossa.

Nämäpä keräsivät talven aikana reippaan kerroksen villakoiria.

Mutta tulipa taas huomattua se, miten paljon negatiiviset ajatukset ruokkivat huonoa fiilistä. Niistä syntyy helposti oravanpyörä, jota ei saa poikki, ellei sitä ensin huomaa. Pysähdy ja tiedosta, siinäpä ensiapu. Mutta lopulta otin tuon kaiken pari kuukautta sitten alkaneen stressailuni hyvänä oppiläksynä. Olen taas tutustunut itseeni, tunteisiini ja niiden kokemiseen hitusen enemmän. Tiedän taas vähän enemmän kuka olen, mitä haluan, mitä osaan ja mistä haaveilen.

Parveke odottaa laittajaansa. Ehkä tänä kesänä minustakin kuoriutuu viherpeukalo?

Taas selvitty yhdestä talvesta

Ja se kevät, se tekee hyvää ihmiselle ja tuntuu aina siltä kuin sen tapaisi ensimmäistä kertaa! Aina kevään tullen mietin, että ollaan me aika sissejä, kun selviydytään vuosi toisen jälkeen pitkästä, pimeästä ja kylmästä ajasta. Että me jaksetaan silti, vaikka aamulla on pimeää, päivällä on hämärää ja illalla pimeää. Hyvä me!

Ei paljon haittaa edes superlikaiset ikkunat, viiden ihmisen kevät-, talvi- ja kesätakit liian pienessä tilassa sekä kenkävuori, josta flipfloppia etsiessä saunaan menoa varten meinaa alkaa kiristää kupolia. Ja ikkunoiden lisäksi huomaa, että milloinkas se jääkaappi onkaan putsattu viimeksi ja myös parvekkeelle pääsee pian laittelemaan.

Koska kevät. Ja kaikki uusi. Luonnossa  ja elämässä.

Minä uskon siihen, että tahansa voi olla kulman takana jo nyt, sinua tai minua varten. Otetaan siitä kaikki irti, oli kyse sitten ihan uudesta tai vähän tutummasta, ei sekään yhtään hassumpaa.

Mahtavaa viikon alkua! Olemme juuri sitä, mitä uskommekin olevamme. Uskotaan siis hyvään.

Kauniita, vaikka jo vähän nuhjuisia.

P.s. Oletteko huomanneet otsikot? Toimiiko vai nou?