Uusi tukka, uusi elämä!
Ennen aloitin elämäni uusiksi järjestämisen aina vaatekaapeistani. Laitoin itselleni sopimattomat vaatteet kiertoon kavereille, kirpparille ja Uffiboksiin. Siivousurakan jälkeen oli aina jotenkin henkisesti puhdistautunut olo ja uudelle avoin mieli.
Nykyään minulla on vain murto-osa edellisen elämäni vaatemäärästä eikä vaatekaappejakaan ole enää montaa. Tällä kertaa en jaksanut alkaa pyöritellä kledjuja, vaan harkinnan jälkeen palasin vanhaan hiustyyliini.
Uusi (vanha) tukka, uusi elämä! Paras aikakausi pitkään aikaan on alkamassa. Tunnen sen.
Voin muuten suositella lämpimästi minun mielestäni kaupungin kivointa kampaamoa, Yess Hairia. Olen käynyt siellä lähes 10 vuotta muutamaa pikku taukoa lukuunottamatta. Mahtava paikka, olen todella kuin kotonani siellä.
Mutta entäs sitten ne hiukset! 15 kuukauden tukkasekoilun ja kettutyttölookin jälkeen oli upea tunne saada vanha pää takaisin.
Nyt näytän jälleen tältä:
Kyseisen legoukkelin ostin joskus kirpparilta ja se muistutti ystävääni ja pikkuserkkuani Hannaa. Annoin legoukkelin Hannalle synttärilahjaksi ja lopulta tatuoin sen kuvan käteeni. Kerran lentokoneessa vieressäni istunut jenkkipappa tosin oli sitä mieltä, että se oli ilmiselvästi minun kuvani. Totta sekin. Nyt minä ja tatuointini olemme jälleen kuin kaksi marjaa.
Comments are closed.