Uusvanha rakkaus..

..nimittäin astangajooga on täällä taas! Jei!

Olen viime aikoina tehnyt huomion, että mitä parempaa huolta itsestään pitää, sitä parempaa huolta itsestään myös haluaa pitää. Tarkoitan nyt sekä fyysistä että henkistä huolenpitoa, kuten liikuntaa, ruokavaliota, unta, sosiaalisuutta ja myös sitä, että saa käyttää aivoja ja toteuttaa itseään. Tämä on kuin oravanpyörä, joka toteuttaa itseään. Jos voi huonosti, ei ehkä niin välitä hyvinvoinnista ja kun voi hyvin, välittää sitten enemmän.

Yksi noista asioista jota nykyään arvostan todella paljon, on uni ja nukkuminen. Kuopuksen herätellessä ja valvoessa öisin liki kaksi ensimmäistä vuottaan ja unien jäädessä todella katkonaisiksi, nukkumista ja unta todella osaa arvostaa. Meillä nukuttiin kesäloman jälkeen huonosti reilun kuukauden verran, mutta nyt taas onneksi paremmin eikä tätäkään huonoa unijaksoa voi missään nimessä verrata parin vuoden valvomiseen, joka tuntui vanhentavan itseä noin kymmenen vuoden verran. En voi kuin ihmetellä, miten hyvin sitä jaksoi ja selvisi töistä vähäisestä unesta huolimatta, stressitasot olivat kyllä aika korkealla ja valvomisen huomasi myös siitä, että muisti alkoi pätkiä ja arki oli selviytymistä. Ei sitä jaksanut miettiä, onko nyt valinta esimerkiksi ruoan suhteen, jonka tekee, hyväksi itselle, kun yritti vain jaksaa iltaan asti, jotta pääsee taas heräilemään! Nykyään saatan muuten mennä kerran pari viikossa nukkumaan lähes samaan aikaan kuopuksen kanssa. Ja lapsivapaanakin viikonloppuna, kun olisi mahdollista vaikka sitten bailata pikkutunneille, nukkumassa olen usein jo puolen yön kieppeillä. Näin se asioiden arvojärjestys muuttuu, kuulkaas.

Polvivaiva sai myös pohtimaan sitä, miten yksipuolisesti olen liikkunut viimeisenä parina vuotena. Juoksu tuli takaisin ohjelmaan, mutta muuten elämä on ollut aika pitkälti Bodypumpia ja sisäpyöräilyä. Ei siinä mitään, mutta kuten sanottu, olen ollut laiska venyttelijä eikä liian yksipuolinen treeni enää edes kehitä, koska kroppa ei saa uusia ärsykkeitä vaan toistaa vanhaa ja jo totuttua. Juoksemaan en ole uskaltautunut vielä, mutta nyt uusvanhana lajina aloitin astangajoogan.

Olin eilen nimittäin Moolassa parin tunnin mittaisella astangan alkeiskurssilla verestämässä muistojani joogaliikkeistä. Olinhan jo loppukesästä ostanut tuon kurssin ja kymppikortin, ja nyt vasta ehdin paikalle. Olin kuvitellut, että olisin unohtanut kaiken ja olisin jotenkin superhuono (mistä lie tämä uskomus ilmaantuikaan), mutta olinkin ihan ookoo ja sain heti hommasta kiinni. Tarkoitukseni on nyt alkaa käydä vähintään kerran viikossa astangassa, vaikka toki pari viikkokertaa veisi minua nopeammin eteenpäin. Parituntinen meni kuin siivillä ja pakko sanoa, että olin aivan innoissani kotiin palatessani, tyytyväinen itseeni ja koin suurta onnistumisen iloa. Kyllä vain olin muistellut oikein, jo noin 10 vuotta sitten astangan vuoden peruskurssin käytyäni tykästyin lajiin kovasti. Vielä minusta joogi tulee! Uskon, että laji tekee kyllä liikkuvuudelle ja venyvyydelle tosi hyvää, sillä eilen jo tunsin, kuinka kireät takareidet alkoivat antaa hieman enemmän periksi. Myös hartiaseutu ja yläselkä saa varmasti oman osansa astangajoogaillessa. Ja onhan se myös oivallinen harjoitus keskittyä hetkeen ja vaientaa omaa mieltä, joka puhua pälpättää loputtomasti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mitä enemmän liikun ja muutenkin huollan itseäni, sitä vähemmän minun mieleni tekee myös syödä epäterveellisesti. Toki herkkupäivän viikossa pidän minäkin, mutta annoskoot ovat pienentyneet ja entinen pasta-addikti on päässyt riippuvuudestaan liki eroon. Kun valvominen oli pahimmillaan, palkitsin itseäni juomalla päivittäin puolen litran kokiksen ja syömällä suklaata. En voisi enää edes kuvitella juovani tuota sokerilitkua kuin harvakseltaan, yyh. Kahviakaan en juo enää kuin kaksi kupposta aamuisin.

Tänään olen menossa toista kertaa osteopaatille ja saa nähdä, huomaako hän kehossani mitään muutoksia. Perjantaina ja lauantaina rullailin hankkimallani core-rullalla, eilinen jäi väliin, sillä en vain enää astangan jälkeen jaksanut.

Olen myös alkanut jälleen meditoida, tosin vain lyhyitä vartin pätkiä päivittäin. Blogin kautta sain muuten hiljattain testattavaksi kiinalaiset akusandaalit, niistä lisää myöhemmin. Käytin sandaaleja jo elokuussa joitain päiviä, mutta sitten sain sen superflunssan. Sandaaleja on tarkoitus pitää jalassa vain 20 minuuttia päivässä ja niiden sanotaan muun muassa vapauttavan kehon jännityksiä, parantavan aineenvaihduntaa ja poistavan kuona-aineita. Itselläni on se linja, että kaikkea vaihtoehtoistakin hoitoa kannattaa kokeilla, jos huvittaa. Muutenkaan kun ei tarvitse nähdä, että voi uskoa! Ajattelin ottaa nyt parin viikon kuurin ja viettää aamut sandaalit jalassani. Raportoin myöhemmin, kuinka menee.

Millaisin keinoin sinä pidät omasta hyvinvoinnistasi huolta?

Mahtavaa alkanutta viikkoa sinulle!