Uutta ei voi estää tulemasta…

…Kun on uuden aika. Näin se menee. Vanha pois, uusi tilalle. Jeah.

Nonni! Ja sitten ensi alkuun snadisti sitä liikunnan iloa taas pitkästä aikaa! Minua alkoi äsken hihityttää, kun kävin tsekkaamassa Berliinin 40-vuotisjuhlamaratonin osallistujalistaa, ja siellähän se oma nimenikin koreili. Aijettä. Siitä tulee ihan huippuhauskaa! Ihan kreisiä päästä voittamaan itseni rakastamassani kaupungissa. Olenhan viettänyt vaihto-oppilasvuoden Etelä-Saksassa, joten maa on siksikin minulle tärkeä. Mutta maratonia en ole ikinä juossut, missään. Pisin tähän asti juoksemani matka lienee 15 kilometriä. Uusien asioiden kannattaa antaa tulla elämäänsä, vaikka sitten juoksemisen muodossa.

Juoksutreeneistä vielä sen verran, että en aio juosta yhtään lenkkiä ennen kuin jalkojen alla on lumeton maa. Laskeskelin kuitenkin, että jos huhtikuun alussa pääsen juoksemaan, niin minulla on vielä melkein kuusi kuukautta aikaa saada itseni juoksukondikseen. Eli ei hätää, hyvin ehtii. Juoksuharrastajat, käykää muuten tsekkaamassa Arctic Sport Addictsin saitti, siellä on kaikkea juoksuun liittyvää, mitä voi edes kuvitella.

Ja perhosia vatsaan tuo myös rautapallo. Olen löytänyt uuden rakkauden, nimittäin ohjatun kahvakuulatreenin! Olen käynyt tunnilla vasta muutaman kerran, mutta olen täysin rakastunut tuohon kokonaisvaltaiseen treeniin, jossa koko kropan saa käyttöön tehokkaasti. Uskaltauduin jo vaihtamaan myös 6 kilon kuulasta 8 kilon kuulaan ja se kannatti, seuraavana päivänä tuntui keskikehossa ja yläselässä, että todellakin treenattu oli. Nuo kilomäärät tuntuvat sinänsä pieniltä, kun esimerkiksi Bodypumpissa kyykkään pitkää sarjaa monesti 30 kiloa tangossa. Uskon, että pääsen nopeastikin kasvattamaan kuulakokoa, kun vain sitkeästi käyn tunneilla. Kahvakuulatunnin liikeyhdistelmät todella nostavat sykkeet ylös ja lähes läpi tunnin olen hyvin hengästynyt ja peruskuntoni on kuitenkin hyvä. Tykkään kovasti Motivuksen ohjaaja Anna Gröndahlin tyylistä ohjata.

Vieläkin viikonlopun pöpöt vaivaavat, mutta eilen kävin ohjaamassa kevyillä painoilla Bodypumpin. Tunti sujui ihan hyvin, mutta aina parempi, kun ehtii parantua kunnolla ennen urheilua.

Elämäntaparemppaa on takana pian kaksi kuukautta. Paino jumittaa aika lailla samassa, mutta vaatteista alkaa todella nähdä eron, että jotain on tapahtunut ja jotain tapahtuu koko ajan. Kyllä ne lihakset sieltä kuoriutuvat paremmin esiin ja keskivartalon pullataikina katoaa hikenä ilmaan, hitaasti mutta varmasti. Fiilis on yhä hyvä ellei jopa loistava. Tällä kertaa tavoite itseni kanssa on selvä eikä minulla ole epäilystäkään, ettenkö onnistuisi. Eikä ole edes kiirettä, sillä se joka tietää, mitä haluaa, sillä on aikaa odottaa.

Keväästä on tulossa jännittävä! Niin paljon uusia asioita tapahtuu, että ei tosikaan. Olen avoin kaikelle, uudet ihmiset ja uudet asiat saavat tulla, olen valmis ottamaan kaikkea jännittävää vastaan. Saa myös nähdä, miten paljon kirja tuo mukanaan uusia haasteita ja tilanteita. Niitä on kuitenkin tulossa myös muuten ihan ilman kirjaakin, sillä pian saan kasattua sen Olonkeveys-harjoitusryhmäni. Kiitos muuten teille kaikille innokkaille kiinnostuneille, laitan pian meiliä ajankohdasta ja paikasta. Lisäksi olen puhumassa huhtikuussa NLP-opiston messuilla kiitollisuudesta ja kaikesta, mikä siihen sitten liittyykään. Henkisen hyvinvoinnin Eevi Minkkisen kanssa olemme lyöneet hynttyymme yhteen. Pidämme 13.4. Onnellisuus ja unelmat -tiiviskurssin. Siitä tulee kyllä niin makea päivä, että ei tosikaan. Paljon asiaa, omia kokemuksia ja rutkasti silmiä avaavia harjoituksia tiedossa! Osallistukaa ihmeessä, jos aikataulut passaavat.

Toivon sinulle ihanaa tiistaita. Annetaan ihmeiden tapahtua.

P.s. Oi Mutsi Mutsi ja On the road to the lighthouse ovat bloganneet kirjasta. KIITOS! Ilokseni myös huomasin, että se on Adlibriksen Top 100 -listalla sijalla 64. Ei huono!!

Ihan varmasti sanon kyllä kaikelle tulevalle. Olen täällä innoissani tulevasta, vaikka tämäkin hetki on hyvä. (Kuva: Pinterest)