Avainsana: Naisen iholla -kirja

Naisen iholla -dokumentti…

Naisen iholla -dokumentti…

..saa ensi-iltansa tänä keväänä. Kun näin dokumentin trailerin, tavoitin melkein sen saman poreilevan ja jännittyneen fiiliksen kuin silloin, kun sain Naisen iholla -kirjan ensi kertaa painettuna käteeni. Ihana tunne! Ja entäs sitten tuo traileri! Käykäähän vilkaisemassa tuo vajaan parin minuutin pätkä. Kaunista settiä on tulossa. Tuntui isolta kunnialta, 

Bestseller.doc

Bestseller.doc

Niin se menee, että jotkut ideat vaativat kuukausien tai jopa vuosien kypsyttelyä. Perjantaiaamuna heräsin aivan samalla tapaa, kuten muinakin aamuina. Yhtäkkiä vain tiesin, miten toteutan seuraavan kirjani. Olenhan joskus aiemminkin kirjoittanut siitä, miten aina luulin, että ensimmäinen julkaistu kirjani olisi romaani. Toisin kävi. Olin niin 

Anna energiaa..

Anna energiaa..

..sille, mitä haluat, ei sille, mitä et halua! Niin helppoa, mutta silti vaikeaa.

Anyways, täällä sitä ollaan taas, loma alkaa olla lopuillaan. Ja aivan mahtavaa, että kerrankin minusta tuntuu siltä, että olen levännyt riittävästi ja innolla tässä jo rakentelen syksyn kalenteriani. Työputki alkaa heti elokuun ensimmäinen päivä ja seuraava isompi pikku lomanen on tiedossa syyskuun lopussa, kun laitan jalkaa toisen eteen Berliinissä. Kirjasta olen puhumassa muuten syksyn mittaan useassakin eri tapahtumassa. Hauskaa.

Mutta ehkä juuri siksi nyt onkin niin levännyt olo, koska tämä loma on ollut hyvin päivä kerrallaan -menemistä ilman kohtuuttoman suuria suunnitelmia tai lähinnä siis odotuksia. Ja mukavaa on ollut siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi! Olen paitsi ollut sosiaalinen, olen saanut olla myös omassa rauhassani laiturin nokassa kelailemassa omia juttujani. Paitsi että olen tehnyt hienoja oivalluksia, moni asia on myös selkiytynyt ja ainakin nyt tuntuu siltä, että tiedän tarkalleen, mitä tulevalta haluan ja toivon. Ja sitä myös on oppinut itsestään koko ajan lisää, mikä on hieno asia, sillä niinhän ihminen muuttuu ja on keskeneräinen aina vain, eikä se ole huono homma ollenkaan. Jännintä on ollut ehkä huomata se, että toimintaan ja tekemiseen tottuneena todella nautin siitä, ettei toisina päivinä tarvinnut oikeasti tehdä mitään, sitä sai vain olla ja möllöttää merelle tai metsään. Joskus aiemmin moinen olisi saanut minut turhautumaan ja pitkästymään, mutta nyt oli aivan päinvastoin. Mitä enemmän sain kokea rauhaa, sitä enemmän sitä aloin janota.

Vielä siitä haluamisesta ja toivomisesta. Vaikka on hyvä elää tässä hetkessä ja olla miettimättä liikoja, ajattelen, että joitain selkeitä suuntaviivoja niiden haaveiden ja unelmienkin lisäksi ihmisellä on hyvä olla. Omia suuntaviivoja miettiessäni minulle nousi selkeästi mieleen myös sellaisia asioita, joita en elämääni tahdo. Ja kun lakkaa luovuttamasta energiaa, aikaa tai ajatuksia asioille, jotka eivät omaan elämään enää sovi, sitä jää runsaasti energiaa, aikaa ja ajatuksia niille asioille, joita elämäänsä tahtoo, eikös! Oman syksyni ohjelmassa paitsi on töitä ja juoksemista, on myös joogaa, meditaatiota ja italian opiskelua, jei! Because I can! Minulle on noussut vahvasti sellainen fiilis, että oikea aika on juuri nyt! Yhtään ei kannata miettiä, jos jotain todella oikeasti sydämessään haluaa. Jos jää odottelemaan, oikeaa hetkeä ei ehkä ikinä tule, aatelkaas. Wayne W. Dyer on kirjoittanut muuten jossain kirjassaan, että kun uhraamme aikaa sille, mitä emme halua, suorastaan takaamme tilanteen jatkumisen juuri asiaa ajattelemalla. Siis, ei niin!

Toki levänneenä ja lomailleena on ollut helppo olla stressaamatta asioista ja pitää mieli positiivisen puolella, olla ystävällinen, iloinen, onnellinen ja välillä jopa täysin zen, mutta uskon vakaasti siihenkin, että kyseisiä fiilareita voi pitää yllä myös silloin, kun räntää sataa vaakatasossa, myöhästyy bussista, koko päivän ohjelma menee puihin ja kaikkea tätä ennen liki kolmevuotias on maannut eteisen lattialla kirkumassa, ettei halua lähteä dagikseen. Omat olotilamme kun lopulta ovat vain ja ainoastaan itsestämme kiinni, ja kun tekee vakaan päätöksen, että edes pyrkii olemaan antamatta ulkoisen vaikuttaa itseemme, se voi alkaa onnistua yhä useammin. Onnellisuus, rauha ja tasapaino ovat oikeasti enemmän sitä, mitä me olemme, ei kilpailu, arvosteleminen, oikeassa oleminen ja stressaaminen, jotka tulevat kaikki egosta. Mitä tahansa tapahtuu, kenet tahansa kohtaa, mikä vain tilanne pyrkii saamaan meidät kierroksille, niin aina voimme lopulta valita rauhan, harmonian ja tasapainon. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta se on mahdollista! Ja aika huikeaa on, että kuka tahansa meistä voi olla kuin rauhan välikappale: tyyneytemme tarttuu myös ihmisiin, joita kohtaamme.

Olen muuten viime aikoina harjoitellut myös esimerkiksi olemaan ottamatta asioita niin henkilökohtaisesti, sillä se vaikuttaa olevan yksi tie harmoniaan. Toinen tosi mainio pointti, jonka muuten myös olen bongannut Wayne W. Dyeriltä, on se, että meidän ei tulisi suhtautua niin kovin henkilökohtaisesti myöskään toisten ihmisten elämiin, vaikka ne sitten koskettaisivat meitä. Koska oikeasti, aika harva asia on sellainen, että sillä oikeasti on todella, todella merkitystä. Mutta, kuten olen aiemminkin todennut, kaikki nämä asiat vaativat ainakin itseltäni harjoittelua ja ennen kaikkea säännöllisyyttä. Ei voi treenata vain kehoa, mieli ja sielukin vaativat osansa ja ovat aivan yhtä tärkeässä asemassa.

Mutta, sorvin ääressä siis taas ja blogikin alkaa päivittyä. Tule myös Facebookiin!

Hienoa perjantaita sinulle!

Kyllä sielu lepäsi!
Kyllä sielu lepäsi! Ihan oikeasti on paikkoja, joissa ei sanoja tarvita. Riittää, että vain on.

P.s. Minulta on pyydetty muutamaan otteeseen kirjalistan tekemistä lukemistani elämäntaidonkirjoista, otan homman nyt syksyn alla työn alle. Kiitos vielä mainiosta ideasta!

 

 

 

Naisen iholla

Naisen iholla

Naisen iholla – 32 tarinaa tatuoinneista (Tammi 2013) on ollut nyt kaupoissa kuukauden verran. Jännää, että vasta kuukauden, sillä tämä aika tuntuu oikeasti ikuisuudelta. Ehkä se johtuu siitä, että projekti oli niin kauan omassa päässäni ja myös aktiivisemmassa teossa. Kirjalla on aktiivinen Facebook-sivu, jonne nostan pätkän 

Uutta ei voi estää tulemasta…

Uutta ei voi estää tulemasta…

…Kun on uuden aika. Näin se menee. Vanha pois, uusi tilalle. Jeah. Nonni! Ja sitten ensi alkuun snadisti sitä liikunnan iloa taas pitkästä aikaa! Minua alkoi äsken hihityttää, kun kävin tsekkaamassa Berliinin 40-vuotisjuhlamaratonin osallistujalistaa, ja siellähän se oma nimenikin koreili. Aijettä. Siitä tulee ihan huippuhauskaa! Ihan