Bestseller.doc

Niin se menee, että jotkut ideat vaativat kuukausien tai jopa vuosien kypsyttelyä. Perjantaiaamuna heräsin aivan samalla tapaa, kuten muinakin aamuina. Yhtäkkiä vain tiesin, miten toteutan seuraavan kirjani. Olenhan joskus aiemminkin kirjoittanut siitä, miten aina luulin, että ensimmäinen julkaistu kirjani olisi romaani. Toisin kävi. Olin niin onnekas, että sain kustannussopimuksen Naisen iholla -tietokirjalle, josta nyt tehdään myös dokumenttia. Ja hei, Naisen iholla -ajatus pyöri mielessäni seitsemän vuotta ennen päivänvalon näkemistä! Kypsyttelin pitkään romaaniajatusta mielessäni, mutta lopulta en ollut enää varma, haluanko sitä enää edes kirjoittaa tai miten sen toteuttaisin. Kuvittelin, että seuraavaksi tekisin elämäntaitokirjan. Koska pyörää ei voi keksiä uudelleen, elämäntaitokirjankin toteutus oli pitkään hajanainen, vaikka sen rakennetta pyörittelin jopa life coachin kanssa. Perjantaina sen kirkkaasti oivalsin: minä teen elämäntaidollisen romaanin, joka pitää sisällään myös omaelämäkerrallista kerrontaa, fiktiota ja faktaa samassa paketissa. Kaivoin heti vanhat jo kirjoittamani tekstit käsiini ja tein itselleni lupauksen kirjoittaa Bestseller.doc-tiedostoani joka päivä hieman. Olen niin innoissani ja koska minulla on hyvä ja merkkimäärällisesti runsas pohja jo olemassa, uskon, että jo tämän vuoden loppupuolella sivuja on riittävästi. Haluan kirjoittaa siitä, miten itse päädyin tähän tilanteeseen, missä olen. Minultahan on monesti kysytty, mikä oman asenne- ja elämänmuutokseni takana on. Ennen kaikkea kirja tulee olemaan kertomus selviytymisestä, anteeksiannosta, häpeästä ja syyllisyydestä irtipäästämisestä, hyväksymisestä, eteenpäin menemisestä. Se tulee olemaan tarina toivosta, sillä sitä on, oli tilanne mikä tahansa. Aina.

Uskon, että pystyn tämän tekemään, sillä nyt olen sanonut sen ääneen ja lisäksi minulla on selvät sävelet aikataulun kanssa. Lisäksi tämä tavoite ja motivaatio eivät tule ulkoapäin, vaan omasta itsestäni, suoraan sisimmästäni. Ihminen tarvitsee sisäistä motivaatiota onnistuakseen. Toki ulkoapäin tuleva motivaatiokin voi jonkin verran innostaa, mutta vain maineen tai mammonan komppaamana ei unelmia tavoiteta. Jos tekee jotain siksi, että niin kuuluu tehdä tai joku toinen sitä toivoo, sellainen ei kanna pitkälle. Ja koska myös tämän kirjan, kuten Naisen iholla -kirjankin kanssa olin heti sen alkuvaiheessa tosissani, siksi nimesinkin uuden tiedoston melko kunnianhimoisesti, toki mukana on ripaus huumoriakin. Itseensä tulee kuitenkin uskoa, kun ryhtyy tekemään mitä tahansa sitten tekeekään. On ihan turha ryhtyä mihinkään kunnianhimoiseen projektiin, jos ei ole varma itsestään, onnistumisestaan, kyvyistään ja taidoistaan.

Jossain vaiheessa olin valmis heittämään lusikat nurkkaan näiden kirjaprojektieni kanssa, olin jotenkin pettynyt siihen, miten vähän Suomessa ostetaan kirjoja ja kuinka paljon saa itse tehdä työtä, että edes se yksi kappale sieltä hyllystä asiakkaan mukaan tarttuu. Nopeasti pääsin kuitenkin pettymykseni yli ja siitä tietää, että on oikeilla jäljillä, kun ei edes ajattele kirjamyyntiä vaan haluaa kirjoittaa, koska teksti tulee sydämen tasolta ja kirjaimet suorastaan lentävät näytölle ilman, että edes järki pysyy mukana!

Eilen muuten minulla oli kunnia olla Turun kansainvälisillä Kirjamessuilla Tieto-lavalla esiintymässä yhdessä myöskin vastikään kirjat julkaisseiden Katja Ståhlin ja Sari Järnin kanssa. Meitä haastatteli erittäin mukava Miina Supinen, toimittaja ja kirjailija itsekin. Koska kaikkien kirjojen teemoina oli jollain tapaa kauneus, naiseus ja naisen ulkonäkö, puhuimme tietenkin näistä teemoista ja myös laittautumisesta. Kylläpä vain minua huvitti siellä lavalla ollessani, sillä en ollut ehtinyt edes meikata, koska huristin kohti Turkua suoraan sisäpyöräilysalista, en voinut jättää ohjaamiani lauantaiaamun tunteja väliin edes näin tärkeän esiintymisen takia. Esiintyminen meni hyvin, vaikka minua alkoi hieman ennen sitä jännittää. Nykyään tuo jännitys on kuitenkin jo sellaista normaalia, joka saa suoriutumaan haasteesta entistä paremmin. Jos ei yhtään jännittäisi, ei sekään olisi hyvä. Puolituntisemme jälkeen tapahtui jotain hyvin mukavaa, joka jää mieleeni varmasti pitkäksi aikaa. Eräs nuori nainen tuli nykäisemään hihasta ja kertoi, että lukee blogiani. Olin hänet bongannut jo esiintymisen aikana katsomosta. Kiitos vielä asianomaiselle, ilahduin suuresti!

Hei! Jos sinulla on jokin tavoite, unelma tai mietit jotain elämänmuutosta, haluan sanoa, että anna palaa! Ei kannata jäädä odottelemaan oikeaa hetkeä, jos tuntuu, että nyt on tehtävä se, mikä on tehtävä. ”Oikeaa hetkeä” ei nimittäin tule ehkä ikinä. Jos taas et ole jostain asiasta aivan varma ja mietit sitä liikaa järjellä, anna asialle aikaa. Olen loistava esimerkki siitä, että kyllä se oma idea muotoutuu sellaiseksi kuin sille parasta on, vaikka se prosessi veisikin sitten vuosia. Pakolla ei saa mitään kestävää aikaiseksi, eikä itseään voi pakottaa löytämään ratkaisuja. Uskon vahvasti siihen, että kaikki tapahtuu juuri oikealla ajalla, ei ikinä liian myöhään eikä ikinä liian aikaisin.

Loistavaa sunnuntaita!

Omalla sisäänkäynnillä ei ollut punaista mattoa, hehee.

Omalla sisäänkäynnillä ei ollut punaista mattoa, hehee.