Uutta intoa omaan työhön…

…voi saada siitä, että alkaa tehdä asioita toisin ja tekee itselle uusia tai uusvanhoja asioita. Aina duunia ei tarvitse laittaa vaihtoon, huomasin tässä hiljattain.

Voi sentään, mikä aamu! Metsästin heti aamutuimaan kadonneita jumppatrikoita. Tällä kertaa en omiani, vaan kuvauslainassa olleita. Onneksi pöksyt löytyivät, tosin olin epähuomiossa vienyt ne väärään paikkaan. Loppu hyvin kaikki hyvin. Mutta näin jälkeenpäin olen hihitellyt pitkin aamua sille, kuinka Facebookissa jakamani Janesh Vaidyan Kehon ja mielen Ayurveda -kirjasta (Basam Books 2012) poimimani miete tuli ihan itsellenikin heti tarpeeseen: Sinun haasteesi eivät ole ulkoisessa maailmassa olevat vaikeat tilanteet tai ihmisten kielteiset energiat, vaan oman sisimpäsi rakentaminen ja oman mielesi valmisteleminen siten, että voit selviytyä näistä tilanteista. Nuo Facebook-jutut ovatkin useimmiten myös itselleni muistilappuja, muistuttajia ja arjen tsemppareita.

Tammikuussa vedin 30 tuntia jumppaa ja olin jokaisesta tunnista yhtä innoissani. Laskeskelin juuri, että ohjausuraa on nyt takana 15 vuotta. Jossain vaiheessa, kun kuopukseni oli vauva ja nukkui todella huonosti, olin välillä vähän leipiintynyt liikunnan ohjaamiseen kuin myös liikkumiseen. En voinut käsittää, miksi liikkuminen ja samalla myös ohjaaminen tuntuivat niin pakkopullalta, sillä olenhan liikkunut aina, ihan lapsesta saakka ja todella tykkään urheilemisesta. Väsymys oli tuolloin varmasti suurin tekijä siinä, että kesti melkein pari vuotta synnytyksestä, että todella aloin nauttia liikkumisesta. Toinen syy lienee se, että tein liikaa samaa, liikkuminen oli tuolloin pitkälti pelkkää pumppia ja spinningiä. Vaikka kumpikin noista ovat kelpo lajeja, on aika vaikeaa löytää itsestään jatkuvasti uusia puolia, jos ohjaa koko ajan vain samoja tunteja, joissa variaation mahdollisuuksia ei ole niin kovin paljon. Nyt minulla on lukujärjestyksessä sopivasti kaikkea: on intervallisteppiä, niskaselkäjumppaa, Bodypumpia ja muitakin lajeja käyn tuurailemassa. Into ohjaamiseen on todella palannut sitä kautta, kun olen saanut taas itse alkaa suunnitella monipuolisia tunteja, eikä vain tarvitse opetella ulkoa uusia ohjelmia. Tosin vain yksi pumppi viikossa saa taas aikaan sen, että joudun jokaista tuntia ennen kurkkaamaan, miten se homma menikään! Joka tapauksessa tunteihin tuo uusia ulottuvuuksia se, kun saa laittaa koko ammattitaitonsa likoon ja miettiä, mitä milläkin tunnilla tehdään ja ennen kaikkea miksi niin tehdään. Olen ollut asiasta niin innostunut, että ilmoittauduin jopa uuteen keho ja mieli -henkiseen parin päivän koulutukseenkin. Ihan mahtavaa päästä pitkästä aikaa oppimaan uutta ja ehkä kertaamaan vanhaa. Tämä uusi into tässä liikuntahommassa näinkin monen vuoden jälkeen tuntuu itsestänikin tosi hyvältä. Tunnen olevani oikealla polulla molemmissa ammateissani.

Niin se vain menee, että kun tekee jonkun vanhan asian uudella tapaa kuin mihin on tottunut, asiaan tulee ihan uusia ulottuvuuksia. Ihminen vain on niin kaavoihin kangistunut, että kun kerran on jonkin tien tai toimintamallin hyväksi havainnut, siinä pysytään eikä muutos välttämättä edes käy mielessä. Itsekin yllätyin siitä, miten hauskaa oli viime viikolla Adidas Heimossa juosta muiden kanssa samalla jutellen. Olenhan pitänyt itseäni nimenomaan yksin juoksijana, tyyppinä, joka haluaa tykittää musiikkia kuulokkeista eikä todellakaan halua höpötellä niitä näitä lenkkikaverin kanssa. Hah, kuinka väärässä olinkaan!

Eckhart Tolle on sanonut: Jos omasta työstä puuttuvat ilo, keveys ja mielihyvä, aina ei tarvitse vaihtaa työtä, vaan keskittyä siihen, miten sen tekee. Aaah! Niin totta, että en voi muuta kuin nyökytellä.

Työn lisäksi yllä oleva pätee ihan koko arkeen ja fiiliksiin. Monesti pidämme normaalina olotilanamme jotain sellaista, johon me olemme vain yksinkertaisesti tottuneet. Ja aina se, mihin olemme tottuneet, ei tee meille hyvää tai saa meitä iloiseksi. Mutta ihminen vain on sellainen, että kaikkeen tottuu, jopa epämukavuuksiin. Ja kun asioista ja tavoista tulee automaatioita, emme välttämättä osaa edes kaivata muuta. Eikö ole jännä! Olemme urautuneet tekemään ja suorittamaan asioita niin kuin olemme ne aina tehneet. Ja kun on vähän väliä kiireinen, stressaantunut tai alakuloinen, ei ehkä edes osaa ajatella, että arki voi todellakin pääasiallisesti olla jotain aivan muuta, aivan päinvastaista ja aivan ihanaa, elämä saa olla pääosin nautintoa elämäntilanteesta riippumatta. Sitä välttämättä ei tule edes mietittyä, että millaista olotilaa haluamme päivittäin kokea. Itsekin olen havahtunut näihin kysymyksiin vasta viimeisen kolmen vuoden aikana. Nykyään herätessäni useimmiten siksi juuri mietinkin, että mitä ihanaa haluan juuri tänään kokea. Kokeilkaas! Tuon kysymyksen esittäminen itselle heti simmujen avauduttua virittää fiilikset plussan puolelle ja vaikka tuntisi itsensä kuinka väsyneeksi, päivästä muodostuu heti aamusta mukavampi ja väsymyskin unohtuu, kun miettii kaikkea sitä ihanaa, mitä eteen voi tulla.

Elämä on täynnä valintoja. Me voimme vaikuttaa itseemme tekemällä asioita, jotka meissä herättävät hyviä tunteita, kuten iloa. Haluammeko olla energisiä, iloisia ja hyvällä tuulella vai haluammeko olla nuutuneita, ahdistuneita, stressaantuneita ja surumielisiä. Ei luulisi olevan vaikea valinta. Ja jos liikunta tuntuu sinusta nyt pakkopullalta: vaihda lajia! On lukemattomia lajeja, joita sinä voit kokeilla.

Ihanaa tiistaipäivää!

Terveiset jumppasalista! Ohjaaja on juuri saanut uuden tunnin suunniteltua.