Vähät väliä pikkuasioista!

Vaikka pari päivää hyvää ruokaa, juomaa ja rentoilua teki gutaa, niin kaikista parasta oli sittenkin tänään, kun pääsin ohjaamaan uutta Bodypump 86 -ohjelmaa. Odotin illan tuntia innokkaana ja uusi, loistava ohjelma tuli vedettyä läpi lähes täydellisesti. Aivan mahtavaa settiä, tykkään ellen jopa hieman rakasta! Jossain kohdin tosin huomasin, että painoja olisin voinut laittaa vielä lisää, mutta ensi kerralla sitten. Mutta ihan parasta oli hikoilla ja hengästyä. Oikein tunsin, miten vanha ja kulahtanut energia katosi hien mukana ilmaan ja uutta, puhdasta energiaa virtasi tilalle! Huomiseksi olen kaavaillut vähintään kympin juoksulenkkiä, jos vain aikataulut antavat periksi. Joku nopea pyrähdys olisi päästävä tekemään, jalat suorastaan huutavat tuon monotonisen ja meditatiivisen liikehdinnän perään. Sitä paitsi en voi jäädä huonommaksi taloudessani asuvalle toiselle aikuiselle, joka vetelee 15 kilsan pyrähdyksiä monta kertaa viikossa.

Kiirettä pukkaa työrintamalla vielä kolmatta viikkoa ja juuri nytkin minun olisi järkevämpää kirjoittaa niitä työjuttuja, mutta tänään pidän vielä iltavapaata, sillä ensi yön tahdon nukkua hyvin ja iltamyöhällä työskennellessäni hommat jäävät pyörimään alitajuntaani unien ajaksi. Sitä paitsi tiedän, että saan kyllä kaiken aikataulussa tehtyä eikä minkäänmoinen stressaaminen auta ketään millään tapaa. Hädän hetkellä kannattaa mieluummin hengitellä ja luottaa siihen, että kaikki kyllä menee parhain päin. Kuten muuten jälleen tänä aamuna, kun auto oli jälleen vietävä korjaamolle. Luomani aamun minuuttiaikataulu ei pettänyt, sain asian hoidetuksi päivän aikana enkä edes osannut olla pahoillani yllättävästä rahanmenosta, vaan olin tyytyväinen siitä, että asia tuli kuntoon ja alla on taas neljä pyörää, mikäli niitä tarvitsee. Mutta on se kumma, että miten voi vuoden sisään autosta hajota ”kaikki” peräkanaa parin kuukauden välein. Seuraavaksi tilaan itselleni vain mukavia yllätyksiä! Mutta se oli kliffa jälleen huomata, että olisin voinut tuosta autoasiastakin repiä pelihousuni tai ainakin harmistua syvästi, mutta sellainen tulee nykyään harvoin enää eteen. Useimmat asiat ja pienet vastoinkäymiset osaan nykyään kohdata enemmänkin no mikä jottei -asenteella. Huomaatteko, olen lanseerannut Nyt on näin -asenteelle sisarpuolen, No mikä jottein!

Kas, autosta levisivät jarrut, no mikä jottei. Kas, jouduin vetämään koko päivän minuuttiaikataululla huomatakseni, että lopulta olemme kaksi tuntia etuajassa laivasatamassa, koska olin katsonut lähtöajan väärin. No mikä jottei.

Joka tapauksessa olen oivaltanut kai jollain tasolla lisää siitä, että vaikka tulee vastoinkäymisiä eli asioita, jotka menevät eri tavalla kuin minä tahtoisin, on ihan turha takertua niihin. Sen sijaan kannattaa ajatella kaikkia niitä kymmeniä asioita, jotka ovat sujuneet hienosti siihen mennessä.

Vaikka mitä tapahtuisi, asioilla on tapana järjestyä. Kuten nytkin. Mutta jostain kumman syystä se vain usein menee niin, että kun vastoinkäyminen seuraa toistaan, on helppo hetkellisesti luopua uskosta. Stressaaminen tai murehtiminen eivät kuitenkaan auta.

On aika mahtava tunne, kun oppii olemaan useimmiten välittämättä pikku asioista. Kun muistaa laittaa asiat oikeaan mittakaavaan ja tärkeysjärjestykseen. Kun osaa miettiä, että onks oikeesti väliä?

Sillä niin se menee, että niillä asioilla, mistä me ihmiset tykkäämme valittaa ja marmattaa, useimmiten on aika vähän väliä. Todella vähän. Tätä voi esimerkiksi miettiä sillä hetkellä, kun avaa suunsa valittaakseen kesän säistä, olivat ne sitten liian kuumat tai kylmät. Miten vain, osan porukasta tuntuu olevan vaikea olla tyytyväinen, koskaan. Aargh.

Me valitsemme aina itse oman olomme jokaisessa tilanteessa.

Oli tilanne mikä tahansa, minä valitsen, minä päätän, minä olen juuri sitä mitä haluan sillä hetkellä olla. Vaikka joku asia (tai esimerkiksi säästä valittava ihminen, hehhee) ärsyttäisi kuinka, minulla on mahdollisuus reagoida tai olla reagoimatta. Oma valinta!

No mikä jottei! Nyt on näin! Huomenna taas toisin!

Ensi kerralla kun pienet tai isot asiat uhkaavat sekoittaa pakkani, pysähdyn haistelemaan kukkia, kuten kirjoitin tekeväni vuosi sitten. Olen haistellut ihastuttavia syreeneja kyllä tänä vuonna ihan myös hyvään fiilikseen, se toimii siihenkin.

Hienoa alkanutta viikkoa!

Tossuni pääsivät sittemmin pesukoneeseen. Mutta viikonlopun merelliset näkymät olivat hienot!