Hyvä elämä

Valivalivali!

Kenen elämästä? Tietokoneen akkua on jäljellä kaksi prosenttia, pari kiireistä työhommaa pitäisi saatella matkaan ja tietokoneen laturi todellakin hajoaa? Tuli päästeltyä tänään pitkästä aikaa pari ärräpäätä sillä seurauksella, että melko samantien huomasin, että se ei ainakaan auttanut lopputuloksessa eikä oikeastaan edes parantanut ärsyyntynyttä, kiukustunutta ja stressaantunutta oloani. Sen sijaan paljon enemmän auttoi se, kun marssin kauppaan, hommasin uuden laturin ja sain koneen pelittämään. Kirpaisi kyllä hieman, kun kukkaro keventyi 89 euron verran moisen muovipiuhan takia, mutta nyt kone toimii, hommat etenevät ja karavaani kulkee. Samaan syssyyn tuli purettua lounasseuralleni pari muutakin murhetta, ja ooh hieman jopa niitä paisuttelin hetkellisesti käyttäen aina käy näin, ikinä tää ei muutu, tää on niin tätä -lauseita, mutta sen sijaan, että olisin jäänyt urputtamaan loppupäiväksi, tuollainen muutaman minuutin mittainen purkaus toimi pitkästä aikaa yllättävän hyvin. Valivalivali. Jo tietokoneputiikissa olin täysin tyyni ja asian hyväksynyt. Ja mikä tuuri minulla kävikään, että neljä vuotta vanhaan koneeseeni löytyi sopiva laturi, oli nimittäin viimeisiä sen mallisia kappaleita. Eli loppu hyvin kaikki hyvin. Lopulta tunsin itseni onnekkaaksi. Tästäkin seuraa ehkä jotain hyvää.

Näin se menee, että asioita ei voi aina suunnitella ja joskus yksinkertaisesti nuo pienet vaikka sitten korjattavissa olevat arkipäivän esteet onnistumaan sohaisemaan sillä lailla, että kupolia alkaa kiristää. Välillä tuntuu siltä, että taas kävi näin ja silloin sitä miettii, että voisiko vaihteeksi tapahtua jotain mukavaa. Useimmiten kuitenkin kun sitten malttaa pysähtyä, niin huomaa, että kas, kyllähän koko ajan tapahtuukin paljon myönteisiä asioita! Välillä vain ne pienet mukavat asiat tulee ohitettua ilman, että niille antaa niille kuuluvaa hehkutusta ja arvoa. Ja sitten sitä takertuu ja liimaantuu näihin pieniin, ärsyttäviin asioihin, jotka hetkellisesti elämää häiritsevät.

Onneksi olen kuitenkin havahtunut asiaan jo kauan aikaa sitten toisin kuin lentoseuranani taannoin ollut daami. Pari vuotta sitten nimittäin matkustin lentokoneella etelään ja suoraan takanani istui rouva, jonka mielestä kone oli liian pieni, jalkatila oli ahdas, ja lentoemännätkin työskentelevät hitaasti. Yritin olla kuuntelematta keskustelua, mutta vaikea oli, koska rouvalla oli kuuluva ääni ja koko maailma vaikutti olevan aivan syvältä. Siinä vaiheessa oli pokassa pitelemistä, kun hän esitti mielipiteensä kohdemaamme uintimahdollisuuksista: matkakohteen vesi vaikutti jo etukäteen lentokoneen ikkunasta sihdatessa liian suolaiselta ja tummalta, toisaalla kun oli ollut paljon turkoosimpaa vettä. Siis what?!

Moni meistä sortuu turhaan urputtamiseen, mutta silloin kun asioissa ei näe mitään hyvää, ikinä tai koskaan, negatiivisuus alkaa oikeasti olla ongelma. Perheelle, kollegoille tai ystäville valittaja on raskasta seuraa, huuh, oikea energiasyöppö. Valittaja ehkä kuvittelee tekevänsä muille palveluksen paljastamalla kaikki virheet maailmassa. Valittamisesta syntyy kuin huomaamatta kierre, sillä negatiivisuus tuskin lisää positiivisuutta. Tutkimuksen mukaan voimakkaat tunteet myös tarttuvat kanssaihmisiin.

Onneksi siis itse sain tänään sammutettua sisäisen draamakuningattareni ja pystyin lopulta lounastamaan pelastaen tilanteen ilman, että olisin pilannut oman päiväni ja myös seuralaiseni fiilikset. Kun sitten kotona mietin, mistä kiukkuni oikein kumpusi, niin lopulta se ei ehkä ollutkaan se kauan ja hyvin palvellut laturi, vaan yksinkertaisesti muutamana päivänä liian täyteen ahdettu aikataulu, pari työjutuissa vastaan tullutta itsestäni riipumatonta muuttuvaa tekijää ja parin päivän liian myöhäinen nukkumaanmeno. Haa! Usein kannattaakin pysähtyä ja miettiä, onko se asia, jonka kautta tyytymättömyyttään purkaa todella se asia, joka itseä kismittää. Voi olla, että sitä tulee tarttuneeksi kaikkeen siihen, mikä on näkyvää ja jotenkin tiellä, vaikka tosi asiassa jokin aivan muu ottaa päähän.

Ja lopulta pari vinkkiä (jotka poimin erään kirjoittamani jutun kainalosta) ennen kaikkea itselleni, miten sitä sitten voisi olla rennompi niin omassa kuin muidenkin seurassa:

1 Keskity hyvään

Kun huomaat jälleen avautuvasi maailman epäkohdista, ala tarkastella omia negatiivisia ajatuksiasi ilman arvostelua.

Ole rehellinen itsellesi. Kuuntele valitusvirtaasi sellaisena kuin se on, vaikka se kuulostaisi kuinka kamalalta ja tuntuisi häpeälliseltäkin.

Selvitä, mistä valittaminen kumpuaa ja miten ajatukset syntyvät. Mikä asia mättää elämässäsi? Onko se oikeasti se, josta valitat, vai joku toinen, johon et rohkene tarttua?

Hyväksy sisäinen valittajasi. Hyväksy, että sinulla on taipumusta pessimismiin. Älä jää fiiliksiin kuitenkaan jumiin, vaan anna tunteiden tulla ja mennä. Ota vastuu tekemistäsi valinnoista. Niin kauan kun syyttelet muita ja valitat joka asiasta, muutosta ei tapahdu.

Ala suunnata huomiotasi arjen asioihin, jotka ovat hyvin. Aloita perusasioista: olet ehkä terve, sinulla on mielekäs työ, luotettavia ystäviä ja katto pään päällä. Kun keskityt hyvään, positiivisten asioiden ajattelu alkaa tuntua kehossasi mukavalta eikä valituksen kohteena ollut asia enää häiritse niin paljon.

2 Rakas päiväkirja

Pidä viikon ajan päiväkirjaa jokaisesta negatiivisesta ajatuksestasi ja valittamisen kohteesta. Kirjaa ylös tilanne, jossa marisit ja myös tilanteen aiheuttaman tunne. Miltä ajatuksia valittaminen herätti? Missä kohtaa kehoa se tuntui?

Tarkkaile myös, harmistuitko jonkun muun teosta vai ärsyynnyitkö itseesi.

Viikon kuluttua tarkastele saavutuksiasi. Jos muistivihkosi pullistelee marmatusta, on aika tehdä tarkistuksia omassa käytöksessäsi.

3 Keksi vahvistuslauseita

Ajatuksesi ohjaavat arkeasi. Positiivisella ajattelulla ohjaat elämääsi myönteiseen suuntaan. Ainaisella valittamisella vääristät todellisuutta ja alat itsekin uskoa siihen, että kaikki on pielessä, vaikka ajatukset voivat olla epätosia. Ainaisen marinan sijaan keksi myönteisiä lauseita: minulla on hyvä työpaikka. Tänään tapahtuu hyviä asioita. Lomani onnistuu täydellisesti.

Toista lauseita kerran päivässä, vaikka juuri ennen nukahtamista. Pikku hiljaa alat nähdä asiat myönteisemmässä valossa. Ymmärrät sen, että itse olet vastuussa omasta onnestasi tai tyytymättömyydestäsi.

Ja p.s. Joskus se valittaminen on ihan oikeasti oikea tapa toimia, sillä ilman rakentavaa palautetta muutosta ei tapahdu. Jos keitossasi on kärpänen, ei kannata jäädä vaiti!

Mukavia pyhiä!

Ensi kerralla kun tekee mieli valittaa (turhasta), menen haistelemaan kukkia tai halaamaan puita.
Ensi kerralla kun tekee mieli valittaa (turhasta), menen haistelemaan kukkia tai halaamaan puita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *