Vatsa pisti lomasyömisille stopin – aika siistiä ruokavaliota

Eilen, kun ties kuinka monennen kerran tässä kuussa kärsin vatsakivuista ja olin käynyt ensin spreijaamassa yhden yleisen vessan ja sitten toisen pöntön kotona, tajusin, että herranjestas, nyt tämän on loputtava ja minun on palattava siihen semiterveelliseen itseään toistavaan ruokavalioon, joka sopii myös vatsalleni. Vatsa pisti lomasyömisille stopin – aika siistiä ruokavaliota. Ikäviin vatsavaivoihin nimittäin lienee omalla kohdallani aika helppo lääke, ruokavalion siistiminen ja ylettömän sokerin ja vehnän syömisen lopettaminen. Ainakin näin on ollut ennen, miksei siis nyt.

Dieetit eivät sovi itselleni

En ole dieetti-ihminen, en usko, jaksa enkä halua rajoittaa ruokavaliotani yhtään enempää kuin on pakko, mutta haluan, että vatsani voi hyvin. Kun pudotin muutama vuosi sitten sen 20 kiloa painoa, enhän silloinkaan tehnyt sitä rajoittamalla ruokavaliotani tai kieltämällä itseäni syömästä jotain ruoka-aineita, vaan opettelin syömään säännöllisesti ja aiempaa paremmin ja terveellisemmin enkä kokenut koko aikana edes laihduttavani. Kun nyt tarkastelen tässä viimeisen kuukauden jatkuneita syömisiäni ja mietin, mikä on eri tavalla kuin tavallisesti elämässäni nykyään, niin jostain juhannuksesta lähtien sokerin ja vehnän syönti lisääntyi räjähdysmäisesti. Se on tyypillistä itselleni ja lomasyömisilleni.

Siitä olen onnellinen, että olen herkutellut hyvällä omatunnolla! Olen syönyt herkkuja, koska olen halunnut ja olen myös nauttinut siitä.

Kehoitus lisätä hiilareita

Kesäkuun alussa kävin laillistetun ravitsemusterapeutin vastaanotolla, koska erinomaisesta hemoglobiinista (144) huolimatta varastorauta-arvoni olivat matalat (18.6). Paitsi että sain häneltä raudan imeytymiseen liittyviä ruokavinkkejä, katsastimme silloista ruokavaliotani ja hän kehotti minua lisäämään hiilarien määrää ruokavaliossani runsaan liikunnan takia. Tuolloin tosin olin ollut juoksematta ja telakalla pari kuukautta ja ehkä siksi söin vähemmän kuin tavallisesti silloin, kun urheilen tavallisesti. No tavallaan lisäsinkin hiilareita, mutta en siinä muodossa, missä ravitsemusterapeutti ohjeisti minua toimimaan, hupsan! Mutta kirjoitan noista rautajutuista ja hiilareista lisää muuten pian. Sitä ennen tämä oodi lomasyömisille.

Miksi sitten aloin syödä tavallista enemmän sokeria ja vehnäpullaa, -leipää, -pastaa ja pizzoja? Entä nämä jos nyt eivät joka päiväiset niin joka viikkoiset kakkupalat? No, ennen Tour du Mont Blanc -ultramatkaa ajattelin, että ihan sama miten syön, sen kulutan kuitenkin. Loma lähestyi ja tuntui hauskalta laittaa ruokatavat ranttaliksi ja poiketa tavallisesta. Juoksureissulla oli syötävä sitä, mikä meni alas ja mistä sai nopeasti energiaa: tuli juotua todella paljon kokista, syötyä pastaa, pizzaa, hamppareita, karkkia, suklaata, sipsejä ja energiageelejä.

Omat banskut reissuun

No miksen ottanut ”omia banaaneja” juoksureissuun? Kun kaikki tavarat ovat 10 litran juoksurepussa, ei mukaan vain mahdu esimerkiksi banaaneja, jotka painavatkin huomattavasti enemmän kuin suklaapatukat. Kolmantena aamuna reissussa näin jo naamastani, ettei muuten aina näpytön kasvojeni iho kestä tuota sokerin määrää (yhdistettynä hikoiluun ja huonoon ihonhoitoon matkalla): naamassa oli 17 pientä puristettavaa finniä. Tismalleen sama tilanne itselläni oli Nuuksion treeniviikonlopun jälkeen keväällä, jolloin tuli syötyä viikonloppu hurjasti kaikkea epäterveellistä. Paitsi ettei sokerin yltiömääräinen syönti sovi vatsalleni, se ei sovi myöskään naamalleni. Lisäksi voi vain hiljaa mielessään miettiä, mitä se tekee hampaille.

Reissun jälkeen herkuttelu jäi sitten vähän niin kuin päälle, tosin omasta tahdostani, koska loma. En ottanut herkuttelusta yhtään stressiä enkä olisi ottanut nytkään, ellei vatsani olisi alkanut kiukutella ruokatavoistani. En nytkään ajattele noiden ruokien sisältämiä kilokaloreita, vaan enemmän niitä ruoka-aineksia, jotka eivät sovi itselleni ja saavat minut voimaan huonosti. Mutta lomalla olemme olleet lähes joka päivä reissussa tai päiväretkellä, ja silloin itselleni hyväksi havaittuja säännöllisiä ruoka-aikatauluja ja ruoka-aineita on vain vaikea noudattaa vai onko se vain minun oma tunteeni tai tekosyyni? Tulee syötyä sitä, mitä on tarjolla ja ostettua myös ei niitä kovin hyviä vaihtoehtoja. Ei siksi, että ne olisivat jotenkin parempia, vaan usein siksi, että ne ovat jotenkin helpompia ja nopeampia syötäviä.

Miten aion saada vatsani entiselleen?

  • Jatkan hyväksi havaitsemallani linjalla, eli jos haluan syödä sokeria ja vehnää, syön niitä 1-2 kertaa viikossa, kuten tavallisesti. En joka päivä tai monta kertaa päivässä, kuten nyt. Nyt olen syönyt sokeria myös nälkään, koska ruokarytmini lomalla ei ole ollut säännöllinen. Huolehdin siis nälästäni syömällä tavallista kotiruokaa, en esimerkiksi Brunbergin suukkoja ja marmelaadia (!).
  • Vaihdan leivän mahdollisuuksien mukaan 100 % kauraleipään, koska se sopii omalle vatsalleni parhaiten.
  • Sen ainaisen kokiksen sijaan voisin varmaan juoda mehuja, jos on pakko, eikä vesi riitä. IG:ssä ehdotettiinkin selleri- ja inkiväärimehuja. Ainakin ne kuulostavat terveellisimmiltä vaihtoehdoilta kuin limut. Tavallisesti juon mehua vain viikonloppuna, muuten vettä.
  • Paluu töihin tarkoittaa myös stoppia lomasyömisille sekä paluuta tavalliseen ruokarytmiin: aamupala, lounas, välipala, välipala ja viimeiseksi iltaruoka. Usein syön tosiaan iltaruoan viimeisenä ennen nukkumaanmenoa ja sitä ennen kunnollisen välipalan, erityisesti, jos treenaan illalla.
  • Katson taas, että joka aterialla on jotain ruoka-aineita, joista saan tarpeeksi proteiinia (oma proteiinintarpeeni on reilu 100 grammaa päivä). Sokeri- ja vehnämättö ei omalla kohdallani kauaa nälkää pidä, proteiini sen sijaan kyllä. Aika harvoin syön välipaloja, joihin on lisätty proteiinia, sitä koen saavani riittävästi perusruoasta. Tosin ravitsemusterapeutti käski kiinnittää riittävään proteiinin saantiin huomiota.
  • Lisään erityisesti kasvisten ja marjojen syöntiä, ja nythän ne ovat meillä Suomessakin parhaimmillaan.
  • Olen miettinyt, voisiko gluteeniton ruokavalio auttaa vatsavaivoissani. Toisaalta sokerin ja vehnän vähentäminen on aina ennen auttanut itseäni, joten jää nähtäväksi, tutkitutanko joskus tämän asian lääkärillä. Tähystys toimenpiteenä ei kyllä houkuttele ollenkaan, vaan pelottaa sikana.

Eilinen iltapala. Oikein fressi. Toki maustettuna oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla.

Irti arjesta

No, tämä on ollut tällainen loma ja on tullut irrottauduttua arjesta niin syömisten kuin nukkumistenkin kanssa. Lomalla olen toisinaan jopa valvonut klo 23:n saakka, mikä on itselleni arjessa liian myöhäinen nukkumaanmenoaika, heh. En siksi mene aikaisin nukkumaan tai syö niin, että voin hyvin, että pingottaisin tai en osaisi nauttia elämästä, vaan aikainen nukkumaanmeno ja itselleni sopiva semiterveellinen syöminen tarkoittavat itselleni juuri sitä elämästä nauttimista. On ihanaa voida hyvin ja olla pirteä ja energinen ja tuntea itsensä terveeksi! Siksi stoppi lomasyömisille.

Instagramissa sain hurjan paljon vertaistukea lomasyömisille, ja vaikka on ikävä kuulla, että muillakin tämä rennompi syöminen aiheuttaa vatsavaivoja, vertaistukihan on ihan bäst! Saa mielellään kommentoida!

Jenny

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3

Ajatukseni eivät vieneet kohti sitä arkea, jota halusin elää

Valitse innostua – arki muuttuu iloisemmaksi

Sullahan ei oo mikään juoksijan kroppa

Huonoin valmistautuminen maratonille – rennoin juoksu ikinä

Nuuksiossa juoksemassa alppijengin kanssa