Kateus ja tyytymättömyys – kesän vitsaukset

Helppoa olisi somesta sokaistuneena kadehtia muiden kesää. Kateus ja tyytymättömyys – kesän vitsaukset. Miten niillä toisilla voi kaikki näyttääkin niin paljon paremmalta? Kyllä vain, heillä on enemmän aurinkoa, pehmeämmät hiekkarannat, hikisemmät treenit, pidemmät juoksulenkit, isommat mustikat, maukkaammat mansikat, mahtavammat veneet, upeammat hotellit, isommat terassit ja kauniimmat auringonlaskut, timmimmät vatsat ja juustoisammat pizzat. Yhtäkkiä ei olekaan niin helppoa iloita ystävän puolesta, joka on taas reissussa, jolla on taas uusi vene tai rakkaus. Eikö mikään riitä?

Jostain syystä toisten elämä vain näyttää välillä hauskemmalta, vaikka sitten tietää ja ymmärtää, ettei ulos näy koko totuutta eivätkä kaikki sitä edes tahdo muille jakaa ja paljastaa. On helppoa tuntea tyytymättömyttä, vaikka sitä olisi omaan arkeen ihan tyytyväinen, jopa vähän ihastunutkin siihen tasapaksuun tarinaan. 

Onneksi kadehtiminen ja vertailu saavat tulla, mutta niille ei tarvitse antaa happea. Ihmiselle löytyy nopeita keinoja palata omaan sisäiseen voimaansa: syvään hengittäminen, kiitollisuus ja läsnäolo hetkessä. Helposti sitä vain lähtee haluamaan niitä asioita, joita muilla on, ihan vain haluamisen takia. Joku voi pelätä jäävänsä paitsi jostain siinä omassa ihan kivassa arjessaan. Haluaminen vain haluamisen takia jotenkin tuntuu korostuvan kesällä. Välillä on hyvä muistuttaa itseä siitä, että tärkeintä on miettiä, mitä itse haluaa ja sitten haluta sitä omaa elämää. Ja tehdä muutoksia, jos ne tuntuvat itselle tärkeiltä.

Kaikki on tässä. Mitään ei puutu. Kokeile vaikka!

Mutta ihminen vain tuppaa olemaan sellainen, että helposti alkaa haluta asioita, joita luulee, että kuuluu haluta. Helposti alkaa haluta asioita, joita vain kuvittelee haluavansa. Helposti alkaa haluta asioita, koska muillakin on niitä. Jos tuolla kerran, niin minullakin pitää. 

Tärkeintä olisi kääntyä sisäänpäin ja kysyä itseltä, mitä minä haluan ja ennen kaikkea mitä minä tarvitsen. Tarvitsenko tähän hetkeen enää mitään lisää? 

Ehkä enemmän ei teekään tästä hetkestä parempaa. Jos malttaa pysähtyä ja avata silmänsä, tässä hetkessä on jos ei kaikki, niin paljon.

Lopulta kyse ei ehkä olekaan materiasta tai reissuista, vaan jostain tunteesta, joka ei ole saanut täyttymystä. Hyvä on pysähtyä miettimään, mitä se oma sisin kaipaa. Lapsikin tietää, että jokin materia saa olon hetkeksi aikaa onnelliseksi, mutta kestävää onnea ei mikään tavara, ulkomaanmatka, toinen ihminen tai isokaan saavutus takaa. Kaikki sellainen on ohi niin nopeasti. Mitään täältä ei saa viedä mukanaan. 

Onni arjen perusvireenä, johon kuuluvat kaikki tunteet, myös kateus ja tyytymättömyys, löytyy muualta. Kun onni on hukassa, sen saavuttaa, kun muistaa hengittää syvään, on kiitollinen ja läsnäoleva hetkessä. Sellaiseen hetkeen ei negatiivisuus mahdu, vaan tuntuu, että kaikkihan on tässä. 

Kaikki on tässä.

Ihanaa pyhäpäivää! 

Jenny 

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3

Ajatukseni eivät vieneet kohti sitä arkea, jota halusin elää

Valitse innostua – arki muuttuu iloisemmaksi

Sullahan ei oo mikään juoksijan kroppa

Huonoin valmistautuminen maratonille – rennoin juoksu ikinä

Nuuksiossa juoksemassa alppijengin kanssa