Ooh, onkohan tämä ensimmäinen ruokapostaukseni!

Sama se, mutta pakko hehkuttaa sitä, miten ylpeä olen itsestäni! Itsekurini on ollut jo viikon ajan rautainen kaikenlaisen herkuttelun suhteen. Olen pystynyt kieltäytymään palaveripullasta! En ole myöskään sortunut puputtamaan pastaa tai leipää, enkä parin ekan päivän jälkeen ole niitä edes kaivannutkaan. Eilen jopa löysin jääkaapistamme puolikkaan Kinder-munan, eikä tullut edes mieleeni ahmaista sitä, kuten aikaisemmin olisin tehnyt automaattisesti.

Olen nyt siis syönyt vähähiilihydraattisesti pian viikon, ooh, pieni askel maailmalle, suuri saavutus minulle. Olen yrittänyt laskeskella hiilareita, vaikka ei tämä minun tyylini ehkä kaikkien mielestä täysin oikeaoppista karppausta ole, mutta kuulkaas, so what. Tosi vähän hiilareita on kuitenkin kertynyt.

Olen syönyt joka päivä yhden ruisleivän. Sen lisäksi olen nauttinut normaalia kotiruokaa, mutta ilman pastaa, perunaa tai riisiä. Olen myös syönyt paljon enemmän kasviksia kuin ennen: kukkakaalia, parsakaalia ja vihreitä papuja. Lounaaksi olen syönyt salaattia tai omeletin. Normisokerijogurtin olen vaihtanut bulgarialaiseen versioon. En ole juonut mehuja, runsaasti vettä kylläkin. Jotenkin tuntuu siltä, että koko ajan on jano.

Sen tiedän, ettei karppaus minulla varmaankaan elämäntavaksi muodostu, mutta tähtäänkin siihen, että saan tästä oivallisen startin muuttaa ruokailutottumuksiani.

Ja jotenkin tuntuu, että tämä on toiminut. Ennen saatoin syödä päivän aikana vain vähän, mutta sitten iltaisin viihdyin jääkaapin lähettyvillä vähän liiankin hyvin. Saatoin syödä, koska minun teki mieli, en siksi, että olisin ollut nälkäinen. Nyt syön vain silloin, kun minulla on nälkä. Todella nopeasti sitä näköjään oppii pois huonoista tavoistaan. Lisäksi olen hyvin tyytyväinen siitä, että olen syönyt niin paljon kasviksia. Pari ekaa päivää muuten vatsani tuntui kurnivan nälästä koko ajan. Aamullakaan en olisi tarvinnut herätyskelloa, sillä heräsin kammottavaan kurnintaan. Se meni tosi nopeasti ohi. Samoin kuin orastava päänsärky, joka oli erittäin lievää. Olin pelännyt saavani järkyttävän hedarin, mutta se oli näköjään turha pelko.

Tänään kävin ekaa kertaa sairastelujen ja parin viikon liikuntatauon jälkeen ohjaamassa 75 minuutin sisäpyöräilyn. Ennen tuntia söin banaanin, ja jaksoin polkea todella hyvin. Muuten en ole hedelmiin koskenut. Rahkan kanssa olen tosin syönyt mustikoita. Jotkut sanovat, ettei karpatessa jaksa treenata kovaa, mutta minäpä tiedän, että moni on asiasta eri mieltä.

Aion kyllä jatkaa valitsemallani linjalla. Vasta viikko vhh-ruokavaliota takana ja paino on orjallisen aamupunnituksen mukaan kepeästi laskusuunnassa. Sitähän lähdin hakemaankin. Olo on jotenkin kevyempi ja selkeästi jotain on tapahtunut. Huomasin nimittäin pitkästä aikaa toisessa poskessani hymykuopan, jonka hiilaripöhö oli peittänyt alleen pariksi vuodeksi. Heh.

Ensi kesä taitaakin olla pitkästä aikaa se kesä, kun oikeasti olen kesäkunnossa. Tai sitten voi olla, että löydän itseni viikonloppuna halailemasta suklaalevyä ja sipsipussia.