Viherkasvihulluus

Viherkasvihulluus on täällä! Tänään, kun olin toipilaan kanssa kotona, oli aikaa myös tarkastella viherkasviemme tilannetta.

Yhtenä päivänä tässä taannoin pakkasin miehen ja lapsen autoon ja huristimme naapurikaupungin Plantageniin. Sattui vielä niin sopivasti, että mestassa olivat alepäivät. Mukaan tarttui pullojukkaa, peikonlehteä kuin rahapuutakin. Siis aika perinteisiä kasveja. Nämä ovat harjoituskappaleita ja lisää saa tulla, mikäli maailmankaikkeus suo näille koekaniineilleni pitkää ikää.

Jo viime vuonna minun piti luoda parvekkeellemme kaupunkikeidas kasveilla, kesäkukilla ja yrteillä. Ihan en siinä onnistunut, mutta nyt on vakaa uusi yritys edessä. Ennen parvekekautta harjoittelen nyt sitten viherkasveilla. Nuoruudessani kämpissäni hengissä selvisivät kaktukset, jos nekään.

Koska en ole mikään käsistäni kätevä viherpeukalo, saattaa olla, että kasvini eivät selviä kanssani hengissä kovin kauan. Yhdenkin lehtien latvat ovat kuin kärähtäneet. Kyllä juttelen niille ja kastelen kerran pari viikossa. Jukkapalmu pääsi suihkuunkin taannoin karistamaan pölyt lehdiltään. Haluaisin niin onnistua näiden vehreiden herranterttujen kanssa.

Kysynkin, onko viherpeukaloita linjoilla? Mitkä kasvit olisivat helppohoitoisia, entä kuinka toimia näiden nykyisten kanssa?

Kuinka usein vettä, tarvitsevatko muuta ravinnetta? Mullat ovat vaihdettu, samoin ruukut ovat uudet. Ilahduin, kun huomasin peikonlehden jo kasvaneen hieman. Ehkä minulla on toivoa tai siis tarkemmin sanottuna kasveillani.

Ihanaa torstaita, toivoa!