Olen viimeisen viikon aikana törmännyt kahdesti samaan suufilaisrunoilija Rumin runoon, kahdessa eri kirjassa.

Ihmisenä oleminen on vierasmaja. Joka aamu tulee uusi vieras. 

Ilo, masennus, ilkeys, äkillinen tietoisuuden hetki, kaikki tulevat kuin odottamattomat vieraat. 

Toivota tervetulleeksi ja viihdytä niitä kaikkia! Vaikka ne olisivatkin murheiden joukkio, joka raastaa taloasi raivokkaasti tyhjäksi huonekaluista, kohtele silti jokaista kunnioittavasti. He voivat olla tyhjentämässä sinua uutta iloa varten. 

Synkkä ajatus, häpeä, kauna – ota ne vastaan nauraen ja kutsu ne sisään. 

Minusta tuo pätkä on ihan mahtava! Kaikki tunteet ovat sallittuja ja kaikkia niitä tarvitaan. Elämä ei aina ole pelkkää päivänpaistetta, mutta silloinkin kun mielessä sataa, niin paljon hyvää on olemassa silti.

Viimeiset 24 tuntia olen aprikoinut, osallistuisinko puolimaratonille heinäkuun loppupuolella. Eilen kävinkin pitkästä aikaa juoksemassa vitosen, tosin rantalenkin. En olisi jaksanut metriäkään enempää! Olin syönyt huonosti ja väsymys painoi, sen huomasi.

Mutta, ei ole hätää. Vielä ehtii treenata. Alle kahden tunnin sen puolimaran olisi mentävä. Ehkä 1 h 45 minuuttia voisi olla hyvä tähtäin.