Virtaa aamutreeneistä!
Kun jaksaa kammeta itsensä sängystä ylös treenaamaan vaikka sitten kukonlaulun aikaan, päivä alkaa mainiosti. Ja mikä parasta, virtaa riittää myöhäiseen iltaan asti!
Tämä päivä alkoi mahtavasti Bodypumpin merkeissä. Tupa oli lähes täynnä, paikalla oli yli 40 innokasta treenaajaa, vaikka kello ei ollut edes kahdeksaa. Olen mennyt liian myöhään nukkumaan jo monta viikkoa, ja vaikka ennen tuntiani muistutin lähinnä nukkuneen rukousta, niin aamuliikunta antaa kyllä energiaa ihan hulluna. Tuntuu siltä, että samalla kun painan musalaitteiden virtanappulaa, itsessänikin käynnistyy jokin ihmeellinen energiapläjäys. Ja hei, vaikka olisitkin itseni kaltainen aamunukkuja, käy ihmeessä kokeilemassa, miltä tuntuu aamutreeni! Se hetki kun treeni on tehty, suihkussa käyty ja saa eteensä aamiaisen, voijettä sentään! Yksi suosikkihetkiäni elämässä! Ja kiitos kaikille, joilta sain ihania hymyjä aamulla! Teitte treenistä ja tunnista vielä paremman.
Silviisii siis, että väsymystä ei kannata käyttää tekosyynä. Yleensäkin treeni antaa paljon enemmän kuin ottaa, myös lomalla!
Kyllä muuten huomaan itsekin, että olen saanut levätä muutaman päivän enkä yksinkertaisesti ole stressannut työasioista(kaan). Alkuviikosta käytin ahkerasti Nyt on näin -hokemaa, ja liekö sitten asioiden hyväksyminen soljahtanut niin nopeasti uudeksi elämänasenteekseni, kun olen jaksanut totaalisen coolisti ottaa vastaan jopa esiteinin kiukunpuuskat ja taaperon kiukkukohtaukset. Aaaah, ei tunnu missään, antaa tulla vain!
Kaikista parasta on tieto siitä, että kun saan muutamat lisäykset tehtyä pariin juttuuni, lomani jatkuu! Maanantaina tosin todennäköisesti olen työhuoneella kirjoittamassa, mutta sitten on taas monta päivää vapaata. Kyllä sitä vapautta osaan minäkin arvostaa, vaikka työtäni rakastankin.
Ja siitäkin olen kiitollinen, että vaikka meillä ovet paukkuvat, lapset kinastelevat ja minuakin kutsuttiin idiootiksi tässä päivänä eräänä, niin on kyllä aika mahtavaa saada viettää kesää lasteni kanssa. Sanoisin, että se on jopa ainutlaatuista, sillä elokuussahan taapero aloittaa dagiksessa ja ensi kesän ohjelmasta ei kukaan vielä tiedä. Olen jopa harkinnut, jos ottaisi keväällä 2013 jonkun määräaikaisen paikan vastaan, mutta saa nyt nähdä. On tämä freelancerius vain niin mahtavaa tämäkin.
Päässäni pyörii kymmeniä ideoita, joita haluisin tehdä ja toteuttaa, nähdä ja kokea, oppia ja opiskella. Aaaaah!! Ja tämä kaikki vain muutaman päivän loman jälkeen. Onneksi lomani ei kestä viikkoja, heh.
Mutta oikeasti, mikä vain on mahdollista! Miksi ei olisi! Ja sitä saa, mitä tilaa. Ja ”kaiken” saa, mitä oikeasti, todella ja koko sydämellään haluaa. Siihen uskon ja haluan uskoa. (Tilauksessa on yhä uusi auto ja uusi vuokrakoti, kylläkin. Miten muuten voi olla niin vaikeaa päästä takaisin Helsinkiin!)
Ooh tätä energiaa onkin hyvä lähteä purkamaan lenkkipolulle, jotta Stadiumin SOC Running Team -porukkamme vie voiton kotiin. Sain tänään meilissä Joonas Laurilan suunnitteleman päiväkohtaisen juoksuohjelman, jota alankin tutkailla tarkemmin. Kerron siitä tarkemmin heti, kun saan homman käyntiin.
Kirsi H.
Hyi inhoan kaikkia hokemia ja iskulauseita 😉 mutta tuota Nyt on näin -lausetta käytän jo itsekin. Esim. eilen kun tulin heinätöistä illalla klo 23 ja tajusin että vielä pitää hoitaa kanat ja viedä hevoset ulos ja siivota karsinat ja käydä lenkillä jajajaja.
Nyt on näin.
Aamutreenit ON parasta kyllä. Ennen vanhaan kun kävin normaaleiden tapaan työssä, treenasin pumpit, lenkit ja salit mieluiten aamuseitsemältä. Jopa lähti työpäivä sen jälkeen hienosti käyntiin. Ja illan sai kuluttaa sitten miten tahtoo koirien kanssa käppäillessä.
Elämänlanka
Mahtavaa, tsemppiä juoksutreeniin!
Opettelin viime vuonna juoksemaan -elämäni ensimmäistä kertaa! Koulusta oli jäänyt lapsuudessa kammo koko lajia kohtaan, mutta pikkuhiljaa vuosien varrella lämpenin ajatukselle: mikä muu on yhtä aikatehokasta kuin juoksu ja sitä voi harrastaa suoraan kotiovelta;) Omiaan työssäkäyvälle perheenäidille! Olin mukana työpaikkani juoksukouluryhmässä ja noudatin tunnollisesti ohjelmaa kevään ja kesän ajan. Syksyllä juoksinkin ”helposti” kympin (minulle USKOMATON saavutus)!
Sinulla liikunnan ammattilaisena tavoitteet ovat tietenkin aivan eri luokkaa, mutta juoksun yksi kauneus on siinä, että siinä voi kehittyä aina ja voi keksiä uusia variaatioita harjoitteluun, jotta se pysyy mielenkiintoisena & hauskana.
Nyt, toista lasta odottaessa, kävelylenkkikin tuntuu välillä ”ikävältä”, mutta tämä entinen juoksuninhoaja kyllä odottaa jo syksyisiä vaunulenkkejä ja jossain vaiheessa ”omaa aika” lenkkipolulla;)
Jenny B-H
Kirsi, heh, tästä mietelauseasiasta onkin ollut aiemminkin puhetta! Mutta aivan mahtavaa, että teilläkin Nyt on näin!
Aamutreeni ei houkuta ajatuksena illalla, mutta nimenomaan treenin jälkeen on kyllä luksusolo. Sullahan on tosin treeniä päivät pitkät siellä maatilan töissä ja nyt sitten taas juoksun parissakin!
Jenny B-H
Kiitos paljon!
Kävin itseasiassa juuri tänään sun blogissa lueskelemassa noita juoksupostauksia, mutta jäi pahasti kesken kun lukurauhaani häirittiin 🙂 Aion tehdä comebackin sivuillesi!
Juoksukouluryhmä on varmasti oivallinen keino saada itsensä liikkeelle. Mua hieman pelottaa se, miten orjallisesti jaksan itse noudattaa saamaani ohjelmaa, kun ei ole kukaan hengittämässä niskaan.
Mä olen ennen tykännyt hurjasti juoksemisesta just sen takia, että kun olin isompien tyttöjen kanssa yksin, kaikista helpointa oli juuri vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille esim. illalla, kun koululaiset söivät iltapalaa tai lukivat kirjaa. Ei tarvinnut kytätä kelloa, milloin alkaa ohjattu tunti, pystyin lähtemään kotiovelta ja käyttämään joka sekunnin tehokkaasti.
Nyt nuorimman jälkeen tämä juoksuharrastus ei vieläkään ole ottanut tulta alleen, mutta ehkä nyt! Olen käynyt juoksemassa, mutta säännöllistä harrastusta siitä en ole vieläkään saanut. Elän toivossa!
Mä kävin jossain vaiheessa myös juoksemassa vaunujen kanssa, sitten kun juokseminen ei tuntunut enää pahalta. Se on ihan HC-treeni, voin suositella 🙂
Tsemppiä odotukseen ja kivaa viikkoa 🙂
Kirsi H.
Mun mielestä juoksu on ihan parasta. Mistään muusta urheilusta en niin paljon tykkää. Juostessa tulen viisaammaksi, kun samalla ratkon kaikkia ongelmia. Tai sitten en ajattele mitään, mikä sekin lataa aivoja.
Bodypump tosin on kans ihan mahtavaa, mutta sitä en täällä pääse harrastamaan.
(Niin ja ratsastus ei ole mulle urheilua, vaan luonnossa liikkumista ja hevosen kanssa olemista.)
Jenny B-H
Totta puhut, on se juokseminen vain ihan mahtavaa! Mulla vain aina kestää tovi saada se käyntiin. Tänään hölköttelin 8 kilsaa ja tuntui hyvältä, kun osasin pitää tempon rauhallisena. Tosin oli pumppi alla, mutta silti jaksoin.
Joskus entisessä elämässä kun oli paha olla, lähdin usein lenkille. Juoksin vain, niin kauan kunnes fiilarit paranivat. Hyvin toimi!