Voihan elämä

Olen tehnyt tänään kolme haastattelua kasvokkain ja kaksi puhelimessa. Vielä yksi tapaaminen on edessä. Tämä päivä on ehkä tämän syksyn kiireen multihuipennus!

Mutta ei se mitään, nautin joka sekunnista.

Aina vain ei muista tai osaa arvostaa sitä kaikkea, mitä on. Juuri nyt koen itseni onnekkaaksi: saan tehdä työtä, mistä oikeasti tykkään. Saan jatkuvasti tavata uusia, mielenkiintoisia ihmisiä. Saan urheilla. Saan viettää aikaa rakkaimpieni kanssa. Kiireisen päivän jälkeen en tiedä mitään parempaa kuin kotioven avaaminen. Niin siistiä.

Ohhoh, mikähän lie minuakin vaivaa. Olen jo epäilyttävän monta päivää hekumoinut pelkästään sillä, että elän ja hengitän.

Mutta otetaan tästä nyt kaikki irti niin kauan kuin tätä iloa jatkuu. Osaan alla olevan pian ulkoa, mutta en vain voi lakata tykkäämästä siitä. Hyviä ohjeita. Siihen kiteytyy moni hyvän fiilikseni kulmakivistä.

Valoa sateiseen keskiviikkoon!

Näin. Juuri näin.