Voimasanoja itselleni..

..ja myös sinulle, armas lukijani.

Kiitos mahtavista kommenteista kirja-arvonnassa! Arvon kirjat keskiviikkoon mennessä. Kiitos myös mahtavista palautteista, mitä olen saanut Sisäinen voima -kirjasta! En voi muuta sanoa kuin että olen sanaton ja kiitollinen. Toivon, että kirjasta on sinulle iloa pitkään! Tiedä, vaikka pukkaisi kakkososaa joskus, mutta ei juuri nyt. Nyt nautin tästä hetkestä.

Viime syksynä olin lievästi huolestunut työllisyystilanteestani, mutta sitten kävikin niin onnellisesti, että hain ja sain töitä. Vaikka työsuhteeni on määräaikainen, en ole kantanut siitä huolta, vaikka moni muu niin tuntuu tekevänkin minun puolestani. Minusta on hassua, että määräaikaista työsuhdetta pidetään niin epävarmana, sillä freetöissä sitä tiesi pari kolme viikkoa tai ei ainakaan kovin paljon eteenpäin, oliko töitä vai ei. En siis ole ollut huolissani. Enemmän huolestuttaa se, löydämmekö ennen kesää uuden kivan ja meille mahdollisen vuokrakodin, mutta sitäkin mietin, että Helsinki ei sentään ole mikään New York, joten eiköhän sekin hoidu. Ja jossain syvällä sisimmässäni tiedän jo, että asia tulee menemään, kuten tarkoitettu on, koska huomaan olevani kylmän rauhallinen, vaikka viikot vähenevät.

Viime syksynä omaa työllisyystilannettani miettiessäni kirjoitin itselleni seuraavan kirjeen:

Tärkeintä on, että selvitän itselleni, mitä haluan. Tuoko se minulle iloa vai ei? Kun olen tekemässä jotain minulle epäsopivaa, ääni sisälläni esittää vastalauseen. Pysähdyn kuuntelemaan sitä, sillä se on oikeassa. Asia, jota sisimmässäni en halua tehdä, ilmoittaa kyllä itsestään. Se voi olla vain hienoinen epäilys. Se voi olla myös voimakas kehollinen tunne. 

Se, missä tällä hetkellä olen, on omaa aikaansaannostani. Itse myös luon itselleni ne raamit, jotka ovat minulle sopivat. Ne tulevat siitä, mitä kuvittelen olevan itselleni mahdollista. En ehkä usko riittävästi omiin kykyihini ja mahdollisuuksiini. Se kertoo siitä, että olen luovuttanut ja hyväksynyt nykytilanteen. Hyväksyminen on hyvä asia, kaiken pohja, mutta luovuttaminen ja alistuminen ei. Olenko unohtanut sen, että minussa on potentiaalia vaikka mihin? 

En voi sanoa, että tällainen olen nyt, enkä muuhun pysty. Minulla on aina vaihtoehtoja, erilaisia reittejä. En pysty muuhun on vain oma mielikuvani ja itse rakentamani vankila, jonka annan toteutua sitä itse toteuttamalla. 

Mitä jos tänään vaientaisinkin tutun epäilijäni. Jos siis todella sydämessäni haluan muutosta. Oivaltaisin oman arvokkuuteni, omat mahdollisuuteni, oman polkuni, kaikki sivuhaarat, risteykset, liikenneympyrät, joissa olen jumittanut. Vapauttaisin itseni harhaluuloistani. Alkaisin pitää itseäni onnistujana. Lakkaisin hukkaamasta aikaa ja lopettaisin surkuttelun. 

Minussa on potentiaalia vaikka mihin. Jokainen sydämeni toive voi toteutua. Ainoa este itselleni olen minä itse. Juuri tänään lakkaan jarruttamasta ja annan mennä. 

Kun olen tehnyt voitavani, päästän irti. Uteliaana ja innoissani otan vastaan elämän. 

Tämän kirjeen kirjoittamisen ja siinä olevan asian oivaltamisen jälkeen alkoikin tapahtua. Menin palkkatöihin muille ja nyt kirjakin on alkanut mukavasti menestyä. Taidan lukea tämän kirjeen vielä itselleni illalla ennen nukahtamista ääneen ja nähdä kauniita unia tulevasta kodistamme.

Ehkä tämä kirje toimii myös sinulla, ehkä sinun oli juuri tänään luettava se.

Ken tietää.

Mahtavaa alkanutta viikkoa sinulle!

Tällaiseen törmäsin kerran Espoossa! Merkki minulle…vai sinulle?