Vuokatin vaelluksella Halti Outdoor Weekendissä

Syyskuun alussa osallistuin Vuokatin vaellukseen osana Halti Outdoor Weekendiä, jonne Halti oli kutsunut minut ystävällisesti vieraakseen. En ollut aikoihin vaeltanut, mutta tuolta 20 kilometrin reitiltä jäi kipinä, että metsään on päästävä, mitä useammin, sitä parempi. Vuokatin vaellushan on Suomen vanhin vaellustapahtuma, joka on järjestetty joka syksy vuodesta 1945. Vaellusreitti kulkee kaunista UKK-reittiä pitkin 13 vaaran yli ja maisemat olivat koko ajan kauniit ja paikoin melkoisan lumoavat. Pohjois-Suomen kauneus onkin jotain aivan ensiluokkaista, ja välillä se unohtuu täällä pääkaupungin tuiskeessa.

Kaksi reittivaihtoehtoa

Reittivaihtoehtoja vaelluksella on kaksi, lyhempi 12 kilometrin reitti ja 20 kilometrin reitti, jolle itse siis osallistuin. Vähän jännitti lähtöaamuna, mitä vielä tuolloin ei ihan kunnossa ollut kesällä murtunut jalkani tykkää vaeltamisesta, mutta olin saanut Hoka One Onelta testiin ihan huiput, erittäin vaimennetut, sateenkestävät ja todella pitäväpohjaiset Speedgoat Mid -vaelluskengät, joilla voi muuten myös juosta. Vaelluksella vielä varoin täräyttämästä koko kehon painoa vasemmalle jalalle ja jos piti hypähtää jostain kivenmurikoilta alas, tulin aina terve jalka edellä. Mutta vaeltaminen tekikin hyvää koivelle. Se oli 9 viikon varomisen ja väärin astumisen jälkeen paitsi kipeä, myös ihan superjäykkä. Epätasaisessa maastossa taivaltaminen kuitenkin teki ihmeitä ja ilmeisesti käytin ensimmäistä kertaa viikkoihin jalan kaikkia pieniä lihaksia ja jalkapohjan jäykkyys katosi vaellusviikonloppuna.

Olin ajatellut lähteä matkaan yksin, mutta sainkin kaveriksi erään mukavan haltilaisen, jonka kanssa jutellessa matka taittui rennosti. Viisi tuntia ja risat kulutimme leppoisasti vaellellessa. Olin varannut itselleni aikaisimman kuljetuksen lähtöpaikalle ja bussi starttasi kahdeksalta. Aamu alkoi kauniin usvaisena ja sää suosi oikeastaan koko reitin ajan. Ensin etenimme ihmisjoukossa peräkanaa, kunnes porukka alkoi hajaantua. Kävi ilmi, että moni oli ollut jo aiemmin vaeltamassa samassa paikassa ja että Vuokatin vaelluksesta oli muodostunut monille traditio.

Vaihtelevaa ja hikistä paikkaamista

Maasto oli tosiaan vaihtelevaa ja vaaroja kiivetessä tuli hiki, mutta paikoin joutui taas kiskomaan takkia päälle, kun vilu yllätti. Reitistä oli sanottu, että se on vaativa, ja sitä se olikin, mutta omaan sen hetkiseen kuntoon kuitenkin oikein sopiva. Välillä olisi tehnyt mieli juosta, sillä polut olivat niin houkuttelevia. Otimme kuitenkin iisisti ja pysähdyimme huoltopisteillä syömään suolakeksejä, rusinoita, sipsejä ja juomaan mehua. Vaikka olin syönyt urheiluopistolla runsaan aamupalan, alkoi tulla nälkä. Huonoksi onneksemme missasimme epähuomiossa juuri sen huoltopisteen, jossa olisi ollut tarjolla ruisleipää, kahvia, makkaraa ja haitarinsoittoa.

Vaellus päättyi Vuokattihalliin, jossa oli tarjolla leipää ja jauhelihakeittoa. Tyhjensin itse kaksi lautasellista, jonka jälkeen koomailin majapaikassani pari kolme tuntia. Jestas, miten paljon tuollaisen happihyppelyn jälkeen väsytti! Mutta olo oli kyllä aivan mahtava, pakko päästä pian uudestaan vaeltelemaan. Kaiken kaikkiaan tuollainen hyvin merkitty reitti, missä on muutakin porukkaa, on helppo aloittelevalle retkeilijälle.

Ensi vuonna Halti Outdoor Weekend järjestään taas syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna 6.-8.9. Tapahtumassa on paljon muutakin kuin vaellus, esimerkiksi läskipyöräilyä ja melontaa. Lämmin suositus!

Jenny

INSTAGRAMISSA: jenny_vastaiskuankeudelle

FACEBOOKISSA: vastaiskuankeudellefi

Lue lisää ja laita jakoon: 

Herkuttelu kuuluu elämään – tärkeämpää on se, miten syö normiarjessa

Polkujuoksu on parasta stressinpoistoa

Lisää rakkautta maailmaan, aloita heti

Juoksutaukoa? Näin pääset alkuun!

Jalkapöytä murtunut – ultralta telakalle