Hyvä elämä, Treeni

Kun liikunnanohjaaja palkkasi personal trainerin

Pari viikkoa sitten kirjoitin siitä, kuinka aion nelikymppisenä olla paremmassa kunnossa kuin koskaan. Jotta tämä ei jäisi pelkäksi aikeeksi, tein heti toisin kuin ennen: palkkasin itselleni personal trainerin, ensimmäistä kertaa ikinä.

Haluan oppia syömään terveellisemmin.
Haluan oppia syömään terveellisemmin.

39-vuotisen elämäni aikana olen ollut normipainoinen, alipainoinen ja kuopuksen, 5, syntymän jälkeen myös vaihtelevasti ylipainoinen. Vaatekokoni on viimeisen yhdeksän vuoden aikana vaihdellut XS:n ja XL:n välillä.

Syksyllä 2014 olin erittäin hyvässä kunnossa ja ihannepainossani (173 cm/65 kiloa, vaatekoko S-M), kesällä 2015 olin taas 10 kiloa lihavampi. Kesällä 2016 jälleen kuusi kiloa pulleampi eli kahdessa vuodessa painoa oli tullut lisää kunnioitettavat 16 kiloa. Nyt painoni on 78 kiloa.

Ennen kuopusta olin aina ollut normipainoinen enkä koskaan jojoillut. Kuopuksen jälkeen elämä on ollut yhtä jojoilua. Mitä enemmän painoani olen tarkkaillut, sitä vaikeammaksi sen vähentäminen on käynyt. Mitä enemmän olen siitä stressannut, sen enemmän jumissa se on ollut.

Häpeä on hävinnyt

Silti yksi asia näiden vuosien aikana on muuttunut. En ole enää hävennyt itseäni tai puristellut vihaisena jenkkakahvojani. Reilusta 10 liikakilostani huolimatta en viime joulunakaan rantalomalla miettinyt, kehtaanko mennä bikineissä rannalle. Menin vain. Meninhän rannalle saamaan valohoitoa, uimaan ja nauttimaan yhteisestä lomasta perheeni kanssa. En mennyt sinne esittelemään itseäni enkä mennyt sinne kenenkään ventovieraan takia. Mutta ei myöskään tullut mieleeni hävetä itseäni. Miksi ihmeessä olisi pitänytkään.

Jos liikakilot eivät haittaa, hyvä niin. Jos ne haittaavat, kannattaa alkaa toimia. Tunnen ihmisiä, jotka ovat täysin sinut ylipainonsa kanssa, eivätkä halua edes laihtua. Se on heidän valintansa ja sitä kunnioitan. Itse ajattelen asiaa eniten terveyden kannalta. Omat kiloni kun ovat tiiviisti parkkeeranneet löllöksi massaksi erityisesti keskivartalon kohdalle, mikä monien tutkimusten mukaan on terveysriski. En halua sairastua siksi, että minua ei huvita liikkua tai että syön liikaa tai epäterveellisesti.

Nyt tuntuu siltä, että tämä on ollut parhaita päätöksiäni pitkään aikaan.
Nyt tuntuu siltä, että tämä on ollut parhaita päätöksiäni pitkään aikaan.

Jos siis ihmettelet, milloin liikunnanohjaaja, itsekin FAF personal trainer, palkkaa itselleen personal trainerin?

Silloin…

kun kyllästyn kiskomaan t-paitoja alaspäin ja vitsailemaan, että kyllä, kyllä ne ovat varmasti kutistuneet pesussa. Kuka hemmetti on pessyt mun paidat taas kuudessakympissä?

kun vaatekaappi on kuin pyörremyrsky ja sisältää enimmäkseen liian pieniä vaatteita, olkavarsista puristavia vaatteita tai vaatteita, jotka eivät istu päälle tai joiden nappi ei mene kiinni vyötäröltä.

kun oma terveys kiinnostaa sen verran, että vihdoinkin haluan eroon vatsamakkaroista ja ylimääräisistä kiloista, joita ei ole kymmeniä, mutta kymmenen kyllä.

kun haluan tuntea oloni hyväksi kehossani riippumatta siitä, liikunko, istunko tai seisonko.

kun juokseminen tuntuu raskaalta ja suuresti kaipaan kuitenkin juoksun flowta ja itse tehtävää, vapaatahtista ulkoliikuntaa.

kun joka puolelta roikkuu jotain ja haluaisin vain olla vaikka sitten saman painoinen, mutta kiinteämpi versio itsestäni.

Riittävästi ja oikein syömisen opettelu lienee haastavin keissi itselleni.
Riittävästi ja oikein syömisen opettelu lienee haastavin keissi itselleni.

Miksi liikunnanohjaaja, itsekin FAF personal trainer, palkkaa itselleen personal trainerin?

Niin, tämä on hyvä kysymys, että miksi. Itselläni on kuitenkin runsaasti tietotaitoa liikkumisesta, treeniohjelmien rakentamisesta,   viikkotreenilukkarin rakentamisesta, oikeaoppisesta ruokavaliosta, liikkeiden suoritustekniikasta ja kaikesta tähän liittyvästä. Tästä huolimatta en ole saanut pysyvää muutosta aikaiseksi viimeisten vuosien aikana. Jatkuva jojoilu alkoi kyllästyttää ja se stressi, mikä painon edestakaisin jojoilusta syntyy.

Siksi päätin kolme viikkoa sitten, että nyt tai en koskaan. Samantien laitoin meiliä Tuukka Pursiaiselle, koska minulla on hänestä ja puolisostaan Monnasta runsaasti hyviä kokemuksia. Olen ollut heidän nettivalmennuksessaan ja juoksukoulussaan ja Monnan kanssa olemme vanhoja kollegoita.

Pari päivää aiemmin ennen kuin olin tehnyt päätöksen, selailin instagramiani. Pysähdyin kuvan kohdalle, jossa Monna oli ollut jumppamallinani. Siinä luki, että jos joskus palkkaisin personal trainerin, olisi hän Monna tai Tuukka. Ja koska Monna on äitiysvapaalla, vaihtoehtoa ei sitten tarvinnutkaan harkita.

Eilisen spinning-ohjauksen jälkeen.
Eilisen spinning-ohjauksen jälkeen.

Mitä sellaista odotan, jota en jo itse tiedä?

Mitä sitten odotan tältä valmennussuhteelta? Kannustusta, vinkkejä, erilaista liikuntaa kuin mihin olen tottunut. Ehkä enemmän kehonpainotreeniä ja treeniä isoilla painoilla, mutta myös pientä puskemista ja muistuttelua kehonhuollon tarpeellisuudesta. Helppoja ruokaohjeita, joita kaltaiseni laiska kokki saa valmistettua. Potkuja persuksille silloin, kun luulen, etten jaksa enää toistoakaan. Ulkopuolisen neutraalin näkökulman ja palautetta, jota kukaan läheinen ei ehkä kehtaakaan antaa. Niin ja olisi mahtava oppia vetämään leukoja! Edes yksi.

Toissa viikolla testattiin kuntoani ja lopputulos oli se, että voimaa ja kestävyyttä kyllä löytyy. Viime viikolla minulle rakennettiin jalkatreeniohjelma. Se sisältää maastavetoa, kyykkyä tangolla, askelkyykkykävelyä, reiden koukistuksen laitteessa ja vielä pari muuta liikettä.

Oli aivan mahtava päästä treenaamaan vapailla painoilla. Esimerkiksi tuota maastavetoa en olisi tuskin uskaltanut itsenäisesti kokeilla. Sain hyvä palautetta kehonhallinnasta ja tekniikasta. Ennen kaikkea sain varmuutta tehdä liikkeitä, joista osaa en ole tehnyt vuosikausiin. Ja se, että homma sujui, lisäsi liikunnallista itsetuntoani ja toi hurjasti lisää rohkeutta.

Tulin siihen tulokseen, että ilomielin maksan treenistä ja ohjauksesta toiselle ihmiselle, niin kauan, kun koen, että se on tarpeellista. En tupakoi, enkä käy baareissa. Miksen sitten eläisi vaikka vähän tiukemmilla kukkaronnyöreillä ja sijoittaisi itseeni ja omaan hyvinvointiini, josta hyötyy koko perhe ja myös kaikki omat ohjattavani?

Nämäkin asiat ovat oikeasti niitä, joissa voi tarkistella omia arvojaan. Jonkun mielestä pt:n palkkaaminen voi olla tuhlausta, mutta silti parin valmennuksen verran saattaa kulua perjantaina sekä lauantaina baarissa.

Elämässä pitää tehdä valintoja. Minä valitsin palkata personal trainerin, mikä tuntuu parhaalta päätökseltä pitkään aikaan. Tästä matkasta kirjoittelen kerran viikossa blogissani, aina maanantaisin. Toivottavasti pystyn kannustamaan sinuakin tekemään terveydellesi suotuisia valintoja.

Mahtavaa viikon alkua!

 

5 thoughts on “Kun liikunnanohjaaja palkkasi personal trainerin

  1. Ei ole ollenkaan hassua! Varmaan jokaisella valkullla olisi hyvä olla kokemusta myös asiakkaan näkökulmasta. Silloin voi olla myös helpompi itse toimia valmentajana kun tietää mitä lisäarvoa e asiakkaalle tuo.

    1. Kiitos Ann kommentistasi! Tätä asiaa on juurikin puitu parin ohjaajakollegan kanssa, jotka kertoivat, että itsekin käyvät säännöllisesti muiden valmennettavana. Kyllähän itsekin käyn joskus muiden tunneilla jumppaamassa, ja sieltä usein saa ideoita itselleenkin. Tämäkin tekee varmasti hyvää, näkee tosiaan asioita asiakkaan näkökulmasta ja osaa ottaa sitten näkemäänsä ja kokemaansa omassa työssä esille. Ja toki on mukavaa, että on joku, jolle on tavallaan tilivelvollinen tekemisistä, selkeästi sitä nyt tarvitsen :)
      Mukavaa viikon alkua sinulle!

    1. Kiitos Karoliina! Sama täällä, mielenkiinnolla seuraan :) Itse asiassa tää ei kai olekaan niin hassu asia, että valkku palkkaa valkun. Pari kommenttia olen saanut jo kollegoilta, että heilläkin käytössä oma traineri!
      Motivaatio on nyt huipussaan mulla. Saa nähdä, mitä kaikkea jännittävää tässä tapahtuu!
      Ihanaa viikon alkua sulle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *