Hyvä elämä

Vapaus on suostumista elämään tämän kaiken keskellä

Vapaus on suostumista elämään tämän kaiken keskellä. Se ei ole minun lauseeni, vaan törmäsin siihen vuosia sitten, en vain muista missä, ja kirjoitin sen ylös.

Jotta tuntisi itsensä vapaaksi, pitäisi suostua elämään kaiken tämän keskellä, mitä arki tuo tullessaan. Uuh. ei aina helppo hyväksyä tai sisäistää!

Vastaisku ankeudelle

Vapauden vastakohta

Eilen mietin sitä, milloin on se hetki, jolloin minun usein niin hyvät (harjoitus tekee mestarin) hermoni ovat kireimmillään. Vastaus nousi salamana jostain alitajunnasta: Silloin, kun yrität kontrolloida kaikkea. Silloin, kun haluat, että maailmassa tanssitaan sinun pillinsoittosi tahdissa. Silloin, kun et haluaisi hyväksyä mitään muuta vastausta kuin sen, minkä halusit kuulla.

Silloin pinna saattaa paukkua eikä ihminen silloin edes ole kovin onnellinen, vaan enemmänkin stressaantunut. Kaikkien lankojen pitely hyppysissä on paitsi kuluttavaa, myös turhaa. Ehkä se on vapauden vastakohta?

Vastaisku ankeudelle

Mikään ei ole kontrollissamme

Jo aikaa sitten huomasin kaverini Facebook-sivulla kuvan, joka silloin pysäytti minut totaalisesti, mutta ah, joka niin usein jää kaiken arjen jalkoihin. Kuvassa oli rantatuoli, ja teksti, että Rentoudu. Mikään ei ole kontrollissasi. Kuvan sanoma todella kolahti, sillä uskon, että loppujen lopuksi asia on juuri noin, mikään ei ole täydellisessä kontrollissamme.

Miksi pitäisi stressata, kun samalla voisi elää arkea vain yksinkertaisesti niin paljon rennompana? Luultavasti lopputulos on aika sama. Mitä järkeä onkaan niin usein stressata, kun voi heittäytyä syvälle omaan elämäänsä ja uteliaana ottaa vastaan kaiken sen, mikä tulossa on?

Tokikaan se ei tarkoita sitä, että voi lakata tekemästä asioita ja vain odotella sohvalla torkkupeiton alla, milloin maailmalla on meille jotain asiaa. Mutta se tarkoittaa sitä, että lakkaa yrittämästä vääntää pakolla asioiden lopputuloksia sellaiseksi kuin niiden haluaa taipuvan. Sen sijaan tekee ja uskaltaa luottaa siihen, että myös hyvä ellei paras lopputulos ole mahdollinen ilman stressaamista, hampaiden kiristelyä, kontrollia ja pakottamista.

Mitä jos antaisi asioiden vain tapahtua?

Vuosia sitten ennen isoa elämänmuutosta olin mestaristressaaja ja murehtija.  Saatanpa olla sitä joskus vieläkin, vaikka olen pyrkinyt jo viimeiset kahdeksan vuotta ellen enemmänkin irrottamaan otteeni noista hermostuttavista tunnetiloista. Joka ikinen kerta stressattuani ja murehdittuani olen lopulta huomannut, että on käynyt niin tai näin, riippumatta siitä, miten paljon sillä kerralla murehdinkaan. Se ei toimi, ei koskaan. Mutta se syö ihmistä ja vie pois hyvää fiilistä, tuo tilalle alakuloa ja epävarmuutta.

Onneksi murehtimisesta ja stressaamisesta voi luopua. Välillä se on vaikeaa, välillä superhelppoa. Onneksi osaan itsekin jo melko usein luopua huolehtimisesta ja antaa asioiden vain tapahtua. Mutta kas, aina se ego palaa pitelemään lankoja väkipakolla käsissään ja järjestelemään asioita niin kuin minäminäminä luulee, että parhaaksi on. Eikä kyse ole edes tiedosta, vaan luulosta.

Vastaisku ankeudelle

Kaikenlaisia tunteita tulee ja menee

Asioita vain tapahtuu ja asiat vain ovat, toiset niistä herättävät minussa hyviä tunteita, toiset niin sanotusti huonompia. Jos yritän varmistella itselleni vain mukavaa elämää ja siksi pyrin välttämään kaikkia arjessa vastaan tulevia itsestästäni huonolta tuntuvia kokemuksia, se ei vain ole mahdollista tai todellista. Se ei ole mahdollista siksi, koska me yksinkertaisesti emme voi hallita tätä kaikkea. Toki voimme useisiin asioihin vaikuttaa, mutta lopulta emme voi täydesti hallita.

Aina tulee mutkia matkaan ja asiat voivat mennä eri tavoin kuin itse on toivonut, sitä voi sairastua, menettää työpaikkansa, puoliso voi lähteä, auto voi hajota, ihan mitä vain, oikeastaan milloin vain. Siksipä kai erityisesti on tärkeää oli tunne tai asia mikä tahansa, tiedostaa, että se tunne ei kestä ikuisesti. Kaikki menee lopulta ohi tai ainakin muuttaa muotoaan, ja sen tiedostaminen usein saattaa opettaa kiitollisuutta tai luo toivoa.

Hallitseminen on harhaa

Ihminen vain haluaisi kovin usein takertua pelkästään siihen hyvältä tuntuvaan elämään, hyviin fiiliksiin ja pyrkiä hallitsemaan elämää, jotta voisi lillua siellä ihanassa turvallisuuskuplassa. Lopulta kukaan meistä ei tule olemaan ikinä täysin turvassa, joten hallitsemisen yrittäminen ei johda mihinkään. Uskonkin, että tärkeämpää on vain antaa olla ja keskittyä siihen hetkeen, jossa juuri on.

Tosiaan joskus poimin jostain kirjasta vihkooni tuon otsikon lauseen Vapaus on suostumista elämään kaiken keskellä. Aina välillä ymmärrän täysin, mitä se tarkoittaa, ja välillä en sitten yhtään käsitä moista typerältä kuulostavaa lausetta! Riippuu päivän tunnetiloistani nääs, kröhöm! Silloin, kun ärsyttää, murehdituttaa ja ottaa päähän, silloin en selkeästi ole suostunut elämään kaiken keskellä.

Onnea tästä hetkestä

Elämä on arvaamatonta, niin ”hyvässä” kuin ”pahassa”. Täällä leijaillaan höyhenen lailla. Äkkiä voi tuuli kääntyä suuntaan tai toiseen. Me olemme tässä ja nyt, ja tämä on meidän elämämme tärkein kohta. Siksi tärkeää onkin nauttia, ihan tästä kaikesta. Ottaa ilo irti arjesta tai vähintäänkin lakata mököttämästä ja tarttumasta pieniin epäkohtiin.

Huippua tätä hetkeä sinulle! Nautitaan tiistaista!

Jos huvittaa, lue myös nämä:

Ärsyyntymisen hetki on oiva itsetutkiskelun paikka

Kuusi litraa mielenrauhaa

Kun positiivisuus ärsyttää

Vastaisku ankeudelle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *