Kuukausi: huhtikuu 2011

Avaimet työhuoneelle!

Avaimet työhuoneelle!

Vaikka minua vaivaa karmeista karmein flunssa, olen tosi iloinen ja innoissani! Tekisi mieli hypähdellä, heittää kuperkeikkaa, puhallella serpentiiniä ja hihkua riemusta. Ensi viikolla saan avaimet ja pääsen aloittamaan työhuoneella. Olen superfiiliksissä! En kirjoittele enää yöasussa keittiön pöydän ääressä, vaan saan pukeutua, meikata ja lähteä töihin. Hauskaa! 

Piksu ankkalammikossa

Piksu ankkalammikossa

Piksu rakastaa kylpemistä. Ja suomenruotsalaiseen tapaan njuter av livet i ankdammen. Ikean amme on alkanut tosin käydä jo pieneksi, niin suurieleisesti siellä polskutellaan. Piksu toivookin joulupukilta kunnollista tassuammetta. Tässä hän valmistautuu kylpyhetkeen, jossa ensimmäistä kertaa mukana olivat myös Piksun ystävän Helin lahjoittamat kumiankat.

Täsmäiskuja onnellisuuteen

Täsmäiskuja onnellisuuteen

Aloin lukea Kaivarin Kanuunasta hankkimaani Sonia Choquetten Toteuta sydämesi toiveet -kirjaa. Tarkoitukseni oli mennä lähipuistoon fiilistelemään aurinkoa Piksun nukkuessa vaunuissa, mutta jäätävä tuuli muutti suunnitelmani. Pläräilin kirjaa umpijäässä ja vanttuut kädessäni. Kestin puoli tuntia, sitten luovutin. Täytyy sanoa, että flunssani ei siitä ainakaan parantunut.

En siis päässyt kirjassa alkua pidemmälle, sillä sisälle tullessamme Piksu heräsi. Ehdin kuitenkin lukea siihen asti, että kirjassa kehotettiin ihailemaan sitä elämäntilannetta, jonka on onnistunut jo luomaan, oli se kuinka kaoottinen tahansa. Hauska ajatus! Taidan ottaa sen päivittäiseen käyttöön.

Kirjassa myös todettiin, että jos elämän olosuhteet eivät tyydytä, silloin pitää päättää luoda jotain muuta. Omaa tilannetta tulisi käyttää laukaisualustana kohti unelmia. Tehtäväksi annettiin myös miettiä onnistumisia, joita omassa elämässä on kokenut ja luetteloida omasta mielestään suurimmat saavutukset nykyhetkeen asti. Se vasta haastavalta tuntuukin. Kuitenkin kun irrottautuu hetkeksi turhasta vaatimattomuudesta ja rypee hetken omakehussa, niin kyllähän niitä alkaa löytyä.

Jokunen päivä sitten Hesarissa kirjoitettiin turkulaisesta fysioterapeutista, joka 1990-luvulla oli myynyt kaiken ja lähtenyt Amerikkaan unelmiensa perään. Vaikka Amerikka on kaukana omista unelmistani, niin viehätyin tästä tuhkimotarinasta. Linkitin jutun facebook-sivuilleni ja otsikoin sen jotenkin tähän tyyliin, että Kaiken saa, minkä haluaa, jos on valmis tekemään töitä sen eteen.

Eräs kaverini sitten tarttui otsikointiini ja totesi, ettei edes ymmärrä, miksi se kaikki pitäisi saada, mitä haluaa. Itse ajattelenkin enemmän niin, että kaikkea ei kannatakaan haluta, vaan kannattaisi miettiä tarkkaan, mitä tahtoo, ja sitten tehdä töitä niiden asioiden eteen.

Mielestäni ei kannata ajatella, että olisi jotain, jota ei voisi saavuttaa. Tietenkin jos toivoo jotain ihan överiä, kuten olevansa Ruotsin kruununprinsessa tai saavansa huomenna miljoona euroa, onhan se selvää, ettei sellainen toteudu.

Unelmoinnilla voi mielestäni tehdä täsmäiskuja onnellisuuteen. Kaverini mielipide oli, että se vasta hienoa olisikin, jos ihminen on onnellisimmillaan silloin kun tyytyy siihen, mitä hänellä jo on.

Kyllä vain, kannattaa olla onnellinen siitä mitä on. Mutta jos tahtoo jotain muutakin, on sekin ihan ok. Ihailen jokaista, joka on omalla työllään tehnyt tavoitteistaan totta. Mukana on saattanut olla toki ripaus onneakin.

Unelmia ja haaveita täytyy ja saa olla. Ja tahdonvoimaa toteuttaa niitä. Toinen tuttavani muistutti siitä, että myös haaveilusta, unelmoinnista ja unelmien toteuttamisesta tulisi nauttia, ei pelkästään niiden toteutumisesta.

Vaikka olenkin tyytyväinen elämääni ihan näinkin, en aio lakata haaveilemasta ikinä. Ei se tarkoita sitä, että olisi tyytymätön tai kokisi elämänsä riittämättömäksi.

Kuva: 365q.ca

 

 

 

 

Klara wappen!

Klara wappen!

Piksu ja siskot kävivät Prismassa ilmapallo-ostoksilla. Pallomeri hämmensi Piksun ja valinta oli vaikea. Kotona Piksu kuitenkin ihaili ensimmäistä vappupalloaan tyytyväisenä.

Kuohuvaa ja kalaverkkoja

Kuohuvaa ja kalaverkkoja

Flunssanpoikasesta huolimatta kävin tänään haistelemassa syksyn uusia tuulia ja näyttämässä naamaani Pr-toimisto Milttonin pressipäivässä. Kaikenlaista kiinnostavaa oli näytillä aina Manduka-ekojoogamatoista Polarn O.Pyretin värikkäisiin lastenvaatteisiin. Polarn O. Pyretin ECO Recycled -mallisto saa syksyllä jatkoa lasten ulkovaatteista, jotka on valmistettu muun muassa vanhoista kalaverkoista. Aikamoista, sanon. On ilahduttavaa 

Kätevä emäntä

Kätevä emäntä

Maajussille morsian -ohjelman maajussit esiteltiin televisiossa viime perjantaina. Yksi lempiohjelmistani kautta aikojen palaa ruutuihin syksyn alussa. Olen katsonut jokaisen tuotantokauden ja niin aion katsoa nyt tämän uusimmankin.

Ja jos en olisi purjehtinut jo onnellisesti avioliiton satamaan, kirjoittaisin parhaillani kynä sauhuten kirjettä suomenruotsalaiselle harrikkamaajussille Liljendaliin, joka lupasi, että vaimoehdokas saa tuoda omat verhot mukaan. Suosittelin leppoista setää ystävälleni, mutta tämä totesi miehen olevan liian vanha. Okei, no ehkä vähän vanha, mutta nuorekas.

Itse vietin kesät lapsuudessani maajussina Mäntyharjulla. Siis silloin, kun niityt vielä olivat vehreämpiä ja laitumet olivat täynnä ruohoa märehtiviä, leppoisasti hännällään kärpäsiä hätisteleviä lehmiä.

Tänään vein kellariimme talvitakit ja löysin samalla pari valokuvaa. Niissä on nostalgiaa, ja lähes kuulin korvissani lehmien ammuvan.

Kyllä minusta joku kätevän emännän olisi saanut, jos en olisi jäänyt kaupunkilaiseksi!

Tässäpä nyljen iloisena hirveltä taljaa, liekö sahdintäyteiset peijaiset mielessäni.
Kyllä ilme kruunaa kaiken. Mansikin lypsäminen 12-vuotiaana ei ollut helppo homma.

 

 

Lentävä ihmiskuula

Lentävä ihmiskuula

Voi olla, että kahvakuula oli sittenkin turha hankinta, sillä pelkkä Piksu-kuulalla puuhastelu on todella väsyttävää puuhaa käsille ja hartiaseudulle. Piksu kun tykkää nykyään ulkonakin matkustaa sylissä ja katsella maailmaa. Puhumattakaan lentokonetreenistä, joka on ihan lempipuuhaa. Siinä lapsi siis nostetaan suorille käsille makuuasennosta. Kokeilkaa itse tehdä 

Pikku apuri

Pikku apuri

Facebook on kyllä kätevistä kätevin, mitä tulee haastateltavien etsintään. Olen löytänyt sen avulla viime aikoina niin isojalkaisia naisia, uuden kielen opiskelijoita, lasitettuja parvekkeita, alkoholistivanhempien lapsia, retrotyyliin sisustettuja koteja kuin vauvamallin jumppajuttuunkin (Hanna B. tällä en tarkoittanut sitten sinua, hihi). Itsekin olen jaellut kommenttejani tiuhaan facebookin kautta 

Iisi vapaapäivä

Iisi vapaapäivä

Kävimme tänään Piksun kanssa upouudessa neuvolassa. Kylläpä siellä oli hienoa! Vastaanottohuoneisiin pääsyä odotettiin omissa looseissa. Olimme Piksun kanssa niin innoissamme, että rullasimme vaunuilla vahingossa sisälle asti ja totta kai unohdimme kenkäsuojat. Heti mokasimme siis, hihi, mutta onneksi täti neuvoi.

Peruna- ja porkkanakokeiluillemme näytettiin vihreää valoa. Pituutta oli hienot 64,5 cm ja painoa lähes 7,5 kiloa. Potra tyttö, tullut äitiinsä. Jäntevä hän on kuulema myös ja hieno kontaktinottaja. Hyvä Piksu!

Neuvolareissun jälkeen kävimme kyläilemässä. Seura oli mainiota, fiilis leppoisa ja vuonna 1929 rakennettu puutalo kaunis.

Tänään oli chillailupäivä ja päivän ajatuksena toimi ”Älä tee mitään tänään, minkä voit tehdä huomennakin”.

Piksukin nautti olostaan omalla viltillään sohvan nurkassa ihan täpöllä.

Chill! Hoituvat ne hommat huomennakin.

 

Lähimetsän pikaruokaa

Lähimetsän pikaruokaa

Tänään oli upea ilma! Illalla lähdimme vielä kävelylle. Piksu karjui vaunuissa, vaikka toivoimme, että hän nukahtaisi. Koska euron juustohampurilaisia ei ollut tarjolla, Piksu oli nälkäinen eikä tahtonut millään hiljentyä, oli pakko ottaa lähiruoka käyttöön. Ehtaa luomua vielä! Todella kätevää, että toistaiseksi osa ruoasta kulkee vielä