Kuukausi: huhtikuu 2014

Älä laihduta!

Älä laihduta!

Minut haastettiin Syömishäiriöliiton puolelta kirjoittamaan ajatuksiani laihduttamisesta. Toukokuun kuudes päivä vietetään kansainvälistä Älä laihduta -päivää. Laihduttaminen on aina ajankohtainen teema ja olen itsekin kirjoittanut laihduttamisesta ja painonhallinnasta useita juttuja eri lehtiin ja joskus asiaa täällä blogissakin pohtinut. Kampanja innosti myös siksi, se on Syömishäiriöliiton historian ensimmäinen blogikampanja, 

Ääni sisälläsi..

Ääni sisälläsi..

..vahvistuu sitä mukaa, kun alat tuntea itseäsi. Täällä vietetään jälleen freelancerin elämää, hillitön kiire on ohi ja tällä viikolla vapaapäiviä on luvassa kokonaista kolme!!!, niitä ei ole juuri ollutkaan tässä viime kuukausina. Heräsin silti aamulla kukonlaulun aikaan tekemään töitä, lähettämään haastattelupyyntöjä ja siivoamaan sähköpostiani. Tämän 

Hyvään keskittyminen..

Hyvään keskittyminen..

..on aina vain helpompaa! Monessa asiassa toisto onkin onnistumisen ydin.

Arki on sujunut aikamoisella hyvällä flowlla, lähes joka päivä on tullut uutta ihmeteltävää ja koettavaa. Perjantaina loppui Fit-lehden Fit250-elämänmuutosprojekti, jossa sain olla mukana toimittajana. Kaikki neljä elämäänsä yhdeksän kuukautta muuttanutta naista pääsivät ihan uskomattomiin tuloksiin. Esimerkiksi painonpudottaja Maija karisti kehostaan 35 kiloa, raporttia voit lukea toukokuussa ilmestyvästä Fit-lehdestä. On ollut ihan mieletöntä seurata tämän nelikon paitsi fyysistä, myös henkistä muutosta. Kun itseään voittaa kerta toisensa jälkeen, se kasvattaa itsetuntoa ja antaa puhtia jälleen kohti uusia tavoitteita. Vain sivusta seuraamalla tuli olo, että mikä vain on mahdollista! Ja niinhän se onkin, niin kauan kun mikään ei ole varmaa, kaikki tiet ovat auki, meille jokaiselle.

Sama itsensä voittamisen fiilis on vallinnut omassakin elämässä monessa asiassa. Keskiviikkona vedin aamun intervallistepin väsyttämillä koivillani Kaivarissa mäkitreeniä kera mahtavan #Adidasheimo-joukkueemme. Ensin lämmittelimme upeissa merellisissä maisemissa, sitten juoksimme mäen kymmenen kertaa täysillä ylös, hölkkäsimme alas, palauttelimme 3 minuuttia, kunnes juoksimme uuden kymmenen kerran satsin. Huh. Loppuverryttelyssä vasta aloin heräillä, nuo intervallivedot eivät ole yhtään oma juttuni, erityisesti kun intervallisteppiä on ollut keväällä kolmesti viikossa ja sykkeet paukuttavat parhaimmillaan jumpan kovien pätkien aikana 175:n lukemia.

Heimolaiset mäessä. Kuvasta kiitos Endorfiinikoukussa-bloggaajalle.
Heimolaiset mäessä. Kuvasta kiitos Endorfiinikoukussa-bloggaajalle.

Eilen pääsin haastamaan itseäni jälleen, mutta vähän eri tavoin: vaihdoin autoon kesärenkaat! Ensi kerralla osaan vaihtaa ne varmasti ihan itse, nyt isäni oli jeesinä katsomassa, että homma sujui kuten pitikin. Kyllä tuli voittajafiilis, kun ensimmäinen rinkula oli vaihdettu ja loputkin menivät yhtä hyvässä flowssa. Uuden oppiminen tai sellaisten omien vähän heikompien taitojen vahvistaminen tekee kyllä ihmiselle hyvää, onnistumisen ilo on valtava.

Hyvä minä!
Hyvä minä!

Ja on niitä takapakkejakin ollut, ettei ala kuulostaa liian ruusuiselta. Perjantaina sain yhden kirjoittamani jutun takaisin. Jutussa ei ollut sinällään mitään vikaa, se oli aivan briiffin kaltainen, mutta asiakas oli päättänyt viime hetkillä, että homma tehdäänkin toisella tapaa. Eli nyt teen sitä yhtä artikkelia varten työn tuplasti. On tämä hyväksymisen lahja vain aivan mieletön, ei muuta kuin kalenteri uudestaan esiin ja hommiin. Entinen vuosien takainen minäni olisi ehkä vetänyt ensin hernettä nenään, sitten alkanut miettiä, mitä tein väärin, oliko juttu huono, oliko itsessäni vikaa, osaanko enää kirjoittaa ollenkaan, hihih. Nyt ei tullut mieleenikään, että olisin itse jotenkin mokannut, asiakas vain halusikin toisenlaista matskua.

Tässä vielä muutama voimasana sunnuntaille:

Odota sitä mitä haluat, älä sitä, mitä et halua. Luota lopputulokseen, oli asia mikä tahansa. Jaksa uskoa, toivoa ja luottaa, että kaikki todella järjestyy. Muista olla kiitollinen kaiken aikaa. Elämän aikatauluista ei ole loppujen lopuksi takeita. Mutta hänellä, joka on varma lopputuloksesta, on aikaa odottaa. Tänäänkin on päivä, jota et enää saa takaisin. Elä se niin, että illalla voit painaa pääsi tyynyyn tyytyväisenä ja onnellisena. 

Iloista päivää!

 

 

Mieletön aarreaitta..

Mieletön aarreaitta..

..on jokaisen meidän sisällämme, usko pois. Täällä ollaan taas, vahvempina kuin pitkään aikaan! Pläjäytän nyt energiaa eetteriin, ota koppi, jos olet tarpeessa. Viime viikon kolmepäiväinen Lifecoach-koulutus Valmentamossa vei jälleen kirjoitusvoimia ja sitten olikin pääsiäsloma tiedossa. Lauantaina ja maanantaina kävin tosin ohjaamassa parit ryhmäliikuntatunnit, muuten otin 

Ihmisten kanssa…

Ihmisten kanssa…

…ei ole aina helppoa. Mitä vaikeampaa, sitä enemmän kannattaa katsoa peiliin. Niin minäkin olen tehnyt. Eilen kuuntelin toisella korvalla liikennevälineessä, kun koululaisen äiti kertoi tuttavalleen hankalasta lapsestaan. Litania jatkui ja jatkui ja naisen seurassa ollut henkilö näytti hänkin paikoin hieman vaivautuneelta. En viitsinyt kuunnella sen kummemmin, vaan yritin 

Unelma

Unelma

Yövuorolainen täällä hei! Normisti tähän aikaan olen nukkunut jo noin tunnin tai puolitoista, mutta viimeistelin juuri yhden työjutun ja päätin tulla vielä kirjaamaan muutaman sanasen unelmista. Minulla on runsaasti unelmia, tavoitteita ja haaveita, jotka vielä eivät ole ottaneet tulta alleen. Mietin sitten sitä, että no miksipä eivät. Koska ne todelliset unelmat, jotka olen tinkimättömästi halunnut toteuttaa, ovat toteutuneet. No, mistä sitten kiikastaa?

Itse olen tullut siihen tulokseen, että useimmiten unelman esteenä olemme me itse. Emme ajattele itsemme pystyvän toteuttamaan asiaa, josta haaveilemme. Tai sitten emme vain jaksa toteuttaa sitä. Silloin kiinnostusta ei taida olla tarpeeksi, eikä unelma ole todellinen unelma. Toki joskus myös ympäristö vastustaa meitä, mutta siitä me voimme olla välittämättä. Voimme valita itsemme vahvistamisen silloin, kun muut epäilevät meitä.

Mikä sitten unelman toteuttamisessa on tärkeää? No itse olen kokenut, että seuraavat seikat tukivat minua esimerkiksi parin vuoden takaisessa kirjaprojektissa.

1 Usko itseesi ja ideaasi. Jos sinä et usko itseesi, kuka uskoo? Luo mielessäsi vahva mielikuva siitä, että visiosi toteutuu.

2 Aloita lopputuloksesta. Kuvittele, miltä sinusta tuntuu, kun unelma on toteutunut. Missäpäin kehoa tunne on? Millaisia ajatuksia unelman toteutuminen sinussa herättää?

3 Vaali innostusta. Se on tärkeää. Älä lannistu tai luovuta. Toisina päivinä unelman tavoittelu ei tunnu niin mieleiseltä kuin toisina. Jos homma alkaa tuntua taakalta iloisen asian sijaan, pidä taukoa. Unelma ei karkaa minnekään!

4 Pidä kiinni tunteesta, mutta anna itsellesi ja prosessille aikaa. Ymmärrä se, ettei monikaan asia tapahdu päivässä tai viikossa. Joskus homma vaatii vuosienkin kypsyttelyä, kuten Naisen iholla -kirja, mutta jos todella tahdot saavuttaa jotain, se on sen arvoista.

Kun olin saanut kirjalle kustannussopimuksen, mietin paljon sitä, onko unelmassa tärkeämpää se tekemisen tunne kuin itse lopputulos. Jo etukäteen jännitin sitä, mitä sitten tapahtuu, kun deadlinepäivä on koittanut. No, ei iskenyt ainakaan samanlaista kriisiä kuin morsiameen, jonka vuosia suunnittelema hääpäivä on ohi. Minä olin yksinkertaisesti vain hyvin helpottunut.

Oli unelmasi mikä tahansa, nauti jo sen toteuttamisesta ja itse asiassa siitä unelmoinnistakin. Onhan Eckhart Tollekin kehottanut kiinnittämään huomiota enemmän itse tekemiseen kuin lopputulokseen. Ihan sama, onko kyse tiskaamisesta, työn teosta, juoksemisesta, unelmien tavoittelusta. Sitä paitsi kun keskittyy tekemiseen, on läsnä.

Ja niistä unelmista, no niitähän riittää, mutta kaikki ovat oikeastaan saavutettavissani. Juuri nyt haaveilen kerrostaloasunnosta Jätkäsaaressa, maratonin juoksemisesta, uudesta autosta, siitä, että minä ja muutkin saavat elää mahdollisimman terveenä ja iloisena, siitä, että voin auttaa ihmisiä, haaveilen huippuvalmentajaksi tulemisesta ja  täpötäydessä Finlandia-talossa luennoimisesta, spagaatista, matkasta New Yorkiin, pitkistä hiuksista, hellekesästä ja asiasta, joka ehkä tällä hetkellä pinnalla on kaikista eniten: nukkumisesta. Haaveilen siitä, että saan nukkua kahdeksan tunnit keskeytymättömät unet ja herään ilman pieniä varpaita naamallani. Kiitooooooos!!!!

Hyvää yötä! Kauniita unia ja vielä kauniimpia unelmia.

IMG_8967
Kuva vuosi sitten talvelta Jätkäsaaresta. Kelpuuttaisin vaikka tuon vihreän talon.
Teetkö asioita siksi, että pitää…

Teetkö asioita siksi, että pitää…

..vai siksi, että haluat? Illalla vasta ymmärsin, miksi olin nähnyt edellisyönä tuollaisen unen. Perjantaina sain kun sainkin erään pitkällisen ja ajatuksissa pyörineen prosessin päätökseen, johon en itse voi enää vaikuttaa. Nyt pitää sitten odotella ja jättää homma maailmankaikkeuden haltuun. Kävi siinä niin tai näin, olen 

Uni

Uni

Viime yönä näin unta, että olin ohjaamassa jumppaa valtavalla lumikentällä. Vaikka oli talvi, meillä oli sisätreenivaatteet päällä ja väkeä oli ihan valtavasti. Aloitin tunnin pitämisen, ja yhtäkkiä huomasin, että tossuni eivät pitäneet liukkaalla maalla vaan aloin lipsua pois kentän reunalta kohti isoa kuoppaa. Tajusin putoavani 

Tämä hetki…

Tämä hetki…

…on täydellinen sellaisena kuin se on.

Tässäpä istuin lounastauolla koneen ääressä ja mietin tätä hetkeä. Että vaikka minulla on melkeinpä turhan monta työhommaa yhä kesken, viime aikoina lähes päivittäin on joku jo sovittu työkeikka siirtynyt erinäisistä minusta riippumattomista syistä ja hankaloittanut aikataulujani, kolme IKEAn pussillista puhtaita pyykkejä on yhä järjestämättä kaappeihin, kuopuksen lelut ovat pitkin lattioita, komero, joka minun on iäisyys pitänyt siivota on yhä siivoamatta, en ole ehtinyt toviin kampaajalle, minun pitäisi hankkia pienemmät farkut, elämä on kauttaaltaan mennyt, miten on  mennyt, niin kaikista näistä arjen pienistä epäkohdista huolimatta tämä hetki on täydellinen juuri tällaisena kuin se on. Tuolla kun juoksee pää kolmantena jalkana, ei tätä hetkeä osaa tai ehdi oikein arvostaa, koska on niin helppo keskittää mieli, ajatukset ja energia vain siihen, mikä on jollain tapaa pielessä, viallista, keskeneräistä tai itselle epäsopivaa. Toki joillain meistä on menossa rankempia juttuja, jotka vievät ajatuksia ja saavat hetken tuntumaan raskaalta, mutta usein niistäkin vaiheista voi seurata lopulta jotain hyvää, kun vain pääsee pimeästä valoon. Ainakin sitä luultavasti on vahvempi kuin koskaan aiemmin ja osaa useimmiten kohdata ne pienemmät vastoinkäymiset vailla niin isoja tunnemyrskyjä, kuten itselleni on käynyt. Asiat lopulta solahtavat eri tärkeysjärjestykseen kuin ennen ja yhtäkkiä sitä huomaa kaikkialla kiitollisuuden ja ilon aiheita ja elää ihan eri elämää kuin ennen haasteita.

Ja vaikka elämässä olisi meneillään jotain tosi inhottavaa ja negatiivista juuri nyt, ei vastaan paneminen, taisteleminen, asian kieltäminen tai sen loputon vatvominen lopulta muuta tätä hetkeä tai tapahtuneita asioita ollenkaan. Vaikka asiat menevät eri tavoin kuin minäminäminä haluaisi, auttaako raivo, viha tai katkeruus? Hetkellisesti on varmasti hyvä näitäkin tunteita kokea, mutta sen sijaan, että pitää kaiken sisällään tai jää jumiin toiset jopa vuosikausiksi, sitä voi raivopäissään vaikka mennä paukuttamaan nyrkkeilysäkkiä tai juosta niin kovaa kuin pääsee, jotta olo helpottuisi. Uskon siihen, että pidemmän päälle nämä voimakkaat negatiiviset tunteet vain tekevät itsemme entistä huonovointisemmaksi ja lopulta ne voivat jopa sairastuttaa.

Ja oli se elämänvaihe tai tilanne millainen tahansa, uskon, että jotain hyvää on aina nähtävissä, edes pilkahduksen verran. Syyttäminen on myös turhaa, sillä sekään ei mitään muuta. Myös itsensä syyttäminen on kohtuutonta, koska uskon, että aina sitä toimii, kuten parhaaksi näkee kussakin tilanteessa sillä hetkellä ja sillä tietämyksellä. Entä jos vain antaisi anteeksi, itselleen, muille ja koko maailmalle? Ei ole helppoa luopua vihasta tai kaunasta tai antaa anteeksi, mutta lopulta voi miettiä, kenelle niistä tunnetiloista meissä itsessämme on eniten haittaa. Kun itse olin täynnä vihaa, ei se tehnyt oloani ainakaan paremmaksi, vaan asia oli koko ajan pinnalla, oli vaikea keskittyä, iloita tai ajatella mitään muuta kuin koettuja vääryyksiä. Vihaisena ja katkerana oleminen on todella kuluttavaa ja matalaenergistä, se ei johda mihinkään vaan vetää puoleensa lisää paskaa. Kun sitten tämä toinen osapuoli aikanaan otti minuun yhteyttä, olin samantien valmis irrottautumaan vihasta. Koin vain suurta helpotusta, että hän kykeni sillä hetkellä olemaan itseäni viisaampi ja ottamaan ensimmäisen askeleen. Vaikka asioiden puimisessa meni vielä tovi ja niin myös lopullisessa anteeksiannossa, ensimmäisen askeleen ottaminen pudotti jo valtavan taakan selästäni. Anteeksianto puolin ja toisin varmasti helpotti kaikkia osapuolia, mutta hyvin paljon hyödyin siitä itse. Vihdoin sain päästää irti niistä negatiivisista tunteista, joihin olin kietoutunut kaulaani myöten. Irti tunteista, jotka olivat pitkän ajan syöneet ennen kaikkea itseäni, eivät niinkään ketään toista ihmistä.

Ikäviä asioita tapahtuu, ihmiset loukkaavat meitä, emme saa aina, mitä haluamme, koemme epäonnea, teemme mokia,  loukkaamme itse muita, meitä petetään ja meidät jätetään, sairastumme, velkaannumme, saamme potkut, sellaista se elämä on. Silti mihinkään edellä mainittuihin ei tarvitse jäädä jumiin, vaan voi pyrkiä elämään hetken kerrallaan. Ja se hetki voi olla täydellinen, huolimatta siitä, miten olemme kokeneet. Vai onko hetki sittenkin täydellinen vasta sitten, kun olemme saaneet unelmien parisuhteen, tulleet vanhemmaksi, saaneet enemmän rahaa, täydelliseltä kuulostavan työpaikan, matkustaneet New Yorkiin, laihtuneet 20 kiloa?

Uskon, että onni ja tyytyväisyys lähtee tästä hetkestä, tältä istumalta. Jos emme osaa olla tyytyväisiä nyt, emme sitä tuskin kovin kauaa ole sittenkään, kun kaikki yllä mainittu on tapahtunut ja vaikka sitten samalla henkäyksellä. Kun pysähtyy, sen täydellisen hetken voi löytää itsestään, itsensä ympäriltä ja juuri tällä sekunnilla. Vaikka emme ikinä tiedä lopputulosta, voimme nauttia. Vaikka lopulta mikään ei ole kontrollissamme, voimme nauttia. Kun emme mieti enää, miten asioiden pitäisi olla, tämä hetki tekoineen ja ajatuksineen tulee olemaan hedelmällistä maaperää kaikelle tulevalle.

Täydellistä tätä hetkeä ja mukavaa perjantaita!

Rakastan tätä kohtaa: If it changes your life, let it. (Kuva: Pinterest)
Rakastan tätä kohtaa: If it changes your life, let it. (Kuva: Pinterest)

 

Rauha kaaoksen keskellä…

Rauha kaaoksen keskellä…

…siltä minusta tuntuu kovin vahvasti. Useimmiten. Tämä viikko on taas menty sellaista haipakkaa, että jos hukkaisin kalenterini, olisin pulassa. Selkeästi kuitenkin kaikkien asioiden merkitseminen ylös aina haastattelukeikoista jumppaohjauksiin ja lapsen retkipäivään, postissa käyntiin ja muiden asioiden hoitamiseen on tuonut rotia arkeen. Kun kaikki on kirjattu