Kuukausi: toukokuu 2016

Sano kyllä

Sano kyllä

Kolmas haasteeni sinulle tulee tässä: Sano kyllä! Olen jo haastanut sinut puhumaan ventovieraille ja tekemään asioita eri tavalla kuin ennen. Kaikkeen ei toki voi eikä edes kannata sanoa kyllä, mutta itse ainakin huomaan, että useammin voisin myöntyä johonkin kuin olla sanomatta kyllä. Tiedän hyvin sen, miten helppoa on 

Tee jotain toisin

Tee jotain toisin

Eilen heitin haasteen ilmaan, että puhu ventovieraalle. Miten meni? Miltä tuntui? Tänään haastan sinut tekemään jotain toisin. Kyse ei tarvitse olla isosta asiasta. Homman pointti on se, että teet jonkin itsellesi uuden asian tai sitten jonkin tutun asian, mutta uudella tapaa, edes vähän totuttua tapaa 

Puhu ventovieraalle

Puhu ventovieraalle

Tänään haastan sinut olemaan rohkea ja puhumaan ventovieraalle!

Sain maanantaina iltapäivällä yllättävän puhelinsoiton. Jo tiistaina aamupäivällä olin tapaamassa minulle soittanutta ihmistä. Tapaamiseen kävellessäni mietin ystäväni sanoja bussissa eräänä talvisena torstai-iltana, kun päivittelin hänelle silloin edessä siintävää työtilanteen muutosta. Viisas ystävänihän totesi tuolloin, että älä ressaa, yksi puhelinsoitto voi muuttaa sun elämän. Hänellä ei mielestäni ole selvänäkijän kykyjä, mutta ihmeellisen totta hän puhui silloin. Yksi soitto saattaa muuttaa elämän. Tai sitten ei. Moni asia on pienestä kiinni. Tämän puhelinsoiton merkitys arjessani jää nähtäväksi, mutta asia selvinnee ennen juhannusta.

Rakastan syreenejä! Mikä tuoksu!
Rakastan syreenejä! Mikä tuoksu!

Toki soitto liittyi työasioihin. Ja koska olen tällä hetkellä työllistynyt varsin hyvin freelancerina ja vahvasti miettinyt opiskeluakin, menin tapaamiseen hyvin kevein mielin ja ilman tunnetta siitä, että minun on pakko onnistua. Sen sijaan ajattelin, että tulee tässä käymään niin tai näin, olen onnellinen ja tyytyväinen tässä ja nyt. Ja kun fiilis tai tilanne ei ole höystetty pakon tunteella, asiat sujuvat vaivattomammin, kepeämmin, flow on voimakas, kaikki vain virtaa ja hyvän dominoefekti rullaa eteenpäin.

Positiivinen palaute herättää ihmisen eloon

Mutta pakko (hihihi!) sanoa, että olen vieläkin erittäin otettu ja kiitollinen, että minut oli noteerattu. Jo se sai itseeni lisää virtaa ja rutkasti motivaatiota. Pienikin huomiointi ja myönteisen palautteen saaminen kun tekevät ihmiselle valtavasti hyvää. Useinhan se on niin, että jos mitään ei kuulu perästä, homma on ookoo. Ja sitten jos kuuluu perästä, niin usein kuuluu jotain negatiivista eikä aina välttämättä kovin rakentavaakaan. Pyrkikäämme siis kauniisiin sanoihin aina kun on aihetta!

Siitä tuli mieleeni se, kun joitain viikkoja sitten matkasin raitiovaunussa viisivuotiaani kanssa ja näin keski-iän ylittäneen rouvan, jolla oli mielestäni tosi hyvä farkkutyyli ja jalassa maailman ihanimmat tennarit! En saanut silmiäni irti noista tossuista, koska ne olivat niin nätit ja pirteät. Kun sitten huomasin, että rouva jää samalla pysäkillä pois kuin mekin, niin en voinut olla kehaisematta kyseisiä jalkineita. Hän kiitti iloisena ja kertoi saaneensa tossut lapsiltaan äitienpäivälahjaksi, kertoi merkinkin, jotta voisin etsiä samanlaisia.

Tästä sitten Facebookissa kirjoittaessani sain vastausvyöryn, jossa moni kertoi tekevänsä tuota päivittäin, kehuvansa toisia, ihan vieraita ihmisiä. Pyrin kyllä huomioimaan kanssaihmisia ja välillä jään suustani kiinni jonkun tyypin kanssa, mutta pakko myöntää, että se kehuminen ja hyvien asioiden huomiointi välillä unohtuu arjen kiireessä ja eteenpäin porskuttaessa. Tai aina ei kehtaakaan, vaikka haluaisi, enkä oikein tiedä edes, että miksei kehtaa? Olen kuitenkin alkanut opetella tuota tapaa, että rohkenisi ja uskaltaisi sanoa ventovieraillekin positiivisia asioita, sillä useimmiten niistä tulee hyvä mieli useammalle. Ja kun monilla on hyvä mieli, se lähtee leviämään joka suuntaan. Maailmasta tulee aika vähällä jo hieman parempi paikka olla.

Alkukesä on ihmisen parasta aikaa!
Alkukesä on ihmisen parasta aikaa!

Sinut on haastettu: Puhu ventovieraalle

No sitten keksin kehittää seitsemän päivän haasteen, jossa viikon ajan muistutetaan itseä jostain hyvästä asiasta kaikkien maailman epäkohtien, negatiivisuuksien ja mässäilevien lööppien sijaan. Tällainen haaste voisi alkaa maanantaina, mutta nytpä aloitan sen tänään keskiviikkona, koska voin!

Tämän päivän haasteena onkin sanoa ventovieraalle ihmiselle jokin positiivinen asia liittyen ihan mihin tahansa. Se voi olla kehu hänen vaatteestaan, kauniista hymystään, myönteisyydestään, säästä tai vaikkapa joukkoliikenteen sujuvuudesta. Puhu sille tyypille, joka matkustaa kanssasi päivittäin samalla hissillä. Kerro kohteliaisuus hänelle, joka tulee joka aamu samalla bussilla kanssasi. Yllätä hänet ja itsesikin!

Ne muut eivät tee maailmasta parempaa paikkaa elää, vaan sinä teet. Ole sitä, mitä haluat maailmassa kohdata ja saada takaisin. Uskalla loistaa ja rohkene olla valo, silloinkin kun ympärillä olevien aurinko ei paista niin kirkkaasti kuin omasi.

Jotta voisi tehdä hyvää, ei tarvita retriittejä Balilla tai meditoimista jalat ristissä! Toki hyviä keinoja nekin, mutta kaikista tärkeintä on löytää maailmaa ja ihmisten fiilistä parantavia keinoja, jotka voit poimia arkeen tältä istumalta. Jos asiat ovat liian vaikeita, ne jäävät helposti kiireen jalkoihin ja toteuttamatta.

Haaste yksi tulee siis tässä: Sano jollekulle ventovieraalle jokin myönteinen asia. Ja haasta mukaan myös kaverisi ja perheesi! Laitetaan hyvää jakoon oikein reilussa mittakaavassa!

En malta kuulla, mitä kaikkea saatte aikaan, te arjen ihmisenkelit. Toivon, että palaatte tänne blogiini kertomaan ja jakamaan kokemuksianne!

Kepeää keskiviikkoa!

Ja tämäkin kaunokainen!
Ja tämäkin kaunokainen!
Olet elämäsi arkkitehti

Olet elämäsi arkkitehti

Kyllä, olet elämäsi arkkitehti, kuten minäkin olen omani. Siitäkin huolimatta, että kalenteria ja to do -listoja katsoessa niin ei uskoisi! Mutta kyllä vain, olemme itse itsemme pomoja, niin hyvässä kuin huonossa. Luomme itsellemme odotuksia, joita sitten hiki hatussa suoritamme, koska usein luulemme, että meidän on pakko 

Turhasta valittaminen on tapa

Turhasta valittaminen on tapa

Uskon, että jatkuva turhasta valittaminen ei tee ihmiselle hyvää, ja voi hyvinkin olla opittu ja totuttu tapa. Tämä on empiiristä ja tutkittuakin tietoa! Ensi kerralla kun olet aikeissa valittaa jostain typerästä pikkuasiasta, pysähdy tunnustelemaan, tapahtuuko sitä usein. Jos, niin kokeile muuttaa näkökulmaasi siltä istumalta. Keskity 

Miksi minua ärsyttää?

Miksi minua ärsyttää?

Sitä kannattaa pysähtyä välillä fiilistelemään: miksi minua ärsyttää?

Tiedätkö sen tunteen, kun on haalinut itselle liikaa tekemistä, ruuhkavuodet painavat päälle ja riidan saattaa saada aikaiseksi vaikka eteisen nurkassa kyhjöttävästä, haisevasta roskapussista, jota kukaan ei ole taaskaan vienyt? Kumma tyyppi muuten tuo kukaan. Hänen identifioimisekseen riittää usein se, että lakkaa olettamasta ja pyytää toista tekemään jonkin asian ja opettelee sanomaan suoraan.

Ärsytykseen auttaa, kun ottaa hetken itselleen ja tekee jotain, mistä tykkää.
Ärsytykseen auttaa, kun ottaa hetken itselleen ja tekee jotain, mistä tykkää.

No mutta, minä tiedän tuon tunteen, sillä vuosia sitten olin juuri tuo tyyppi. Siis se, joka saattoi riidellä vaikka roskapussin viemisestä. En silloin vielä osannut tunnistaa tunteitani enkä erityisesti suuttumuksen ja ärtymyksen todellisia syitä. Se on vaatinut rutkasti aikaa ja diippiä itsetutkiskelua, että aloin tajuta, että oikeasti en useinkaan vetänyt herneitä nenään siksi, että eteisen lattialla lojui takki, tiskialtaassa seisoi kolme likaista lautasta tai roskapussi oli viemättä. Usein syy oli jokin ihan muu, ja monesti itse aiheuttamani.

Eteisen lattialla lojuva takki ja muut arjen pikku epäkohdat olivat vain näkyviä asioita, joiden varjolla oli helppo purkaa läheisiin työstressiä, rahapulmia, väsymystä ja omin pikku kätösin liian kireiksi sovittuja aikatauluja. Saatoinpa toki lisäksi nalkuttaa lapselle petaamattomasta sängystä ja hammastahnaroiskeista kylpyhuoneen peilissä. Silloinkin todellinen syy ärsyyntymiselle ja kireydelleni olivat usein nuo itseeni liittyvät epäkohdat, jotka useinkaan eivät edes liittyneet kotiin tai kotonani asuviin ihmisiin. Välillä vain sitä ärsytyksen todellista syytä on vaikea myöntää edes itselleen. Paljon helpompaa on ottaa silmätikuksi jokin muu vähäpätöisempi aihe, vaikka ne likaiset sukat olohuoneen matolla!

Ärsyyntymiseen auttaa, kun syö tasaisesti! Verensokeri ei mene kuin vuoristoradassa.
Ärsyyntymiseen auttaa, kun syö tasaisesti!

Nykyään lähes lehmänhermot

Nykyään ärsyynnyn aika harvoin mistään, mutta että olen tässä pisteessä, olen kulkenut pitkän matkan. Yksi tärkeimpiä oivalluksia niin pienissä kuin elämää mullistavissa asioissakin on ollut se, ettei nalkuttaminen tai kenenkään toisen syyttely ja syyllistäminen muuta asian lopputulosta eikä helpota omaa tai muidenkaan elämää. Se, että tuntee jotain, ei tarkoita, että se tunne pitää tuoda näyttävästi esille! Ja ennen kuin avautuu, kannattaa miettiä, että mikä on se todellinen syy, miksi minusta tuntuu tältä. Sitä huomaa, että se hemmetin roskapussi nyt sattuu ärsyttämään minua siksi, että oikeasti olen väsynyt tai stressaantunut. Ja ymmärrys tunteista auttaa siinä, että alkaa toimia toisin. Joka kerralla se ei ehkä onnistu, mutta harjoitus tekee mestarin. Kun treenaa, sitä huomaa, ettei enää jaksa ärsyyntyä pikku asioista, sillä niillä ei ole merkitystä. Riitelyn sijaan sitä tekee itse tai pyytää toista tekemään, muttei syytä tai syyllistä siitä, että toinen ei ole pitänyt asiaa yhtä tärkeänä kuin itse tai ei vain ole tajunnut koko hommaa ollenkaan.

Siivoaminenkin voi olla meditaatiota.
Siivoaminenkin voi olla meditaatiota.

Sitä paitsi jos minua ärsyttää vaikkapa perheenjäsen, joka ei ole vienyt roskapussia, tai toinen, joka on jättänyt kauhean sotkun keittiöön leivottuaan mokkapaloja, ovat nuo tekemiset vain minikokoisia osia siitä ihmisestä, heidän tekemisistään tai tekemättä jättämisistään. Ennen kuin avaan suuni ja alan valittaa, pyrin nykyään muistamaan sen, että kyseisissä tyypeissä on paljon muitakin puolia ja nimenomaan hyviä puolia. Mitä vähemmän pystyn olemaan tuomitsematta toisia, sitä vähemmän olen ärsytykseni vietävissä. Jos taas antaisin kupolini kiristyä kaikista arjen epäkohdista, sitähän saisi olla vihainen jatkuvasti!

Keskity hyvään, älä ärsyyntymiseen

Pidän myös mielessä sen, että jokaisessa meissä, minussakin, on negatiivisia piirteitä, joita itsen tai muiden saattaa olla vaikea kestää. Mutta se, minkä valitsemme huomiomme kohteeksi, kasvaa suuremmaksi. Kannattaa siis ajatella toisesta hyvää ja hänen ihania puoliaan, myös sillä ärsyyntymisen hetkellä. Mitä sitten, jos hän ei vienyt roskapussia? Entä sitten, jos hän ei jaksanut laittaa takkiansa naulakkoon? Hän on kuitenkin niin paljon kaikkea muutakin.

Entäs sitten, jos asia on mennyt niin pitkälle, ettei toisessa näe enää kuin huonoja piirteitä? Ajatelkaapa vaikka pariskuntia, jotka ovat vuosikymmenet yhdessä. Riita saadaan aikaiseksi vaikka siitä roskapussista ja sen vientivuorosta. Lopulta kyse ei ole roskista eikä kumpikaan ehkä edes haluaisi riidellä. Mutta riitelystä ja nalkuttamisesta on vain tullut tapa ja tottumus. Se on toistunut niin usein, että se on alkanut tuntua luonnolliselta ja ehkä turvalliseltakin.

Jossittelu ei auta

Eräs 60 vuotta yhdessä ollut tuntemani aviopari oli juuri tällainen, riita saatiin aikaiseksi mistä tahansa. Kun toinen osapuoli sitten kuoli, toinen katui kauan, että olisinpa ollut vähemmän vihainen.

Väittelyyn tai riitatilanteeseen ajautuessa kannattaakin kokeilla uutta asennetta ja reaktiota. Sen sijaan, että alkaa kiistellä tai nalkuttaa, vastaa vain, että kyllä kultaseni. Minä vien roskat.

Ja kuulkaas, ihmissuhteissa voi alkaa tapahtua ihmeitä!

Myös tekemisen vähentäminen ja kaiken turhan karsiminen elämästä auttaa, jos ruuhkavuodet. Ei se, että räjähtelee ja rähjää.

Kepeää keskiviikkoa!

 

Näin motivoin itseni liikkumaan

Näin motivoin itseni liikkumaan

Joskus se on hukassa, liikuntamotivaatio. Jokainen varmaan tietää sen, kun ei huvita, jaksa tai pysty. Se on välillä ihan ookoo, mutta joskus on hyvä kartoittaa, miten motivoida itseä liikkumaan. Kerron sinulle, miten minä motivoin itseni liikkumaan. Toki liikkumaan lähteminen on itselleni suhteellisen helppoa, sillä olen liikkunut 

Myötätuntoa itselle

Myötätuntoa itselle

Tammikuussa moni teki itselleen lupauksia kesäkunnosta. Se on ihan ookoo, jos samalla muistaa osoittaa myötätuntoa itselle. Suuri osa tammikuisista lupauksista liittyi varmasti terveyteen, mutta luultavasti myös ulkonäköön. Muistatko vielä, kun pimeänä ja kylmänä iltana treenisali pullisteli innokkaita ihmisiä, jotka tavoittelevat parempaa elämää, uutta minää ja onnellisempaa 

Kuusi vinkkiä kohti tavoitetta

Kuusi vinkkiä kohti tavoitetta

Nyt kerron teille, kuinka minä menen kohti tavoitettani. Työelämäni muutos hiljattain on saanut minut jälleen miettimään unelmiani, haaveitani ja tavoitteitani niin töiden suhteen kuin esimerkiksi liikunnan parissa.

Kuitenkin olen onnekas, sillä freelanceriuteni käynnistyi jälleen loistavasti, vaikka parin viikon päähän en työtilannettani oikeastaan tiedäkään. Tilanne voisi tottumattomalta tuntua kestämättömältä, mutta onneksi olen kolmatta kertaa tässä veneessä. Vaihtoehtoni ovat stressata kovasti tai hyväksyä nykyhetki sellaisena kuin se on. Olen kallistunut jälkimmäiseen ja työhön liittyvään epävarmuuteen auttaa sekin, että elää mahdollisimman hetkessä ja päivän kerrallaan. Toki kalenteri tiukasti nenän alla, että saa tämän hemmetinmoisen paletin pidettyä hallinnassa.

Yhä vain ajatuksissani pyörii kuitenkin se, jos näin liki nelikymppisenä vielä kouluttautuisin uuteen ammattiin, mutta se jää nähtäväksi. Ja kun en tässä elämässä huolehdi (rahallisesti) vain itsestäni, on päätöksissä annettava järjen ja sydämen kulkea rinta rinnan (vaikka lopulta tiedän, että sydän voittaa, vaikken sitä vielä haluakaan näköjään täysin ymmärtää.)

Oletko odottanut merkkiä? No tässä se tulee!
Oletko odottanut merkkiä? No tässä se tulee, ole hyvä!

Ole rohkea!

Vaikka kuuntelen myös järjen ääntä, en ole lakannut uskomasta siihen, että jos jotain todella sydämessään haluaa eikä siltä saa rauhaa, on vain uskallettava mennä sitä kohti, sillä se voi toteutua. Toki tavoitteen tulee olla jossain määrin realistinen ja saavutettavissa. Ruotsin prinsessaksi tuskin pääsee kukaan meistä, mutta minä tai sinä koulunpenkille – täysin mahdollista.

Ja jotta tavoitteet eivät jäisi vain sanahelinäksi, ja sille haluisin kyllä, mutta – tai olisipa kiva, mutta -asteelle, olen toiminut seuraavasti:

1 Kirjasin tavoitteeni muistivihkoon.

2 Listasin tavoitteen toteutumisen hyödyt. Kun teen niin, motivaatio tekemiseen kasvaa ja tavoite myös konkretisoituu. Epämääräisiä tavoitteita kun on hankala toteuttaa. Miten ne voisivatkaan toteutua, jos itsekään ei tiedä, mihin tähtää tai mitä haluaa.

3 Loin ja luon yhä mielikuvia siitä, että tavoitteeni on jo toteutunut ja vieläpä yli odotusten. Vaikka usein uskon siihen, että jotain asiaa tehdessä on parasta keskittyä tekemiseen eikä lopputulokseen, vähintään ennen pelin alkua on hyvä käydä läpi se maali, johon tähtää. Kun kuvittelee itsensä maalissa, se vahvistaa uskomista omiin mahdollisuuksiin saavuttaa tavoite.

4 Mietin, mistä saan energiaa tavoitteeni toteuttamiseen ja teen kyseisiä asioita. Itselleni supertärkeitä ovat esimerkiksi uni ja liikunta. Menen useimmiten nukkumaan taaperoiden aikaan ja herään virkkuna yhtä aikaisin kuin naapurin seniorit.

5 Jaoin tavoitteeni vaatimattomampiin osa-alueisiin, vaikka tarvittaessa olen kyllä erittäin valmis myös harppaamaan jättiloikan pienten askelien sijaan.

Jaa tavoite osiin. Maratonia ei tarvitse juosta ekalla lenkillä, pari kilsaa riittää!
Jaa tavoite osiin. Maratonia ei tarvitse juosta ekalla lenkillä, pari kilsaa riittää!

Lahjo ja palkitse

Ja vielä tärkein asia, itseä pitää muistaa kannustaa, lahjoa ja palkita, kun homma etenee. Vaikka olenkin enemmän KonMari-henkinen ihminen, ostin juuri itselleni uudet treenihousut (katso kuva), koska palkinto. Ja mikäs sen parempi hankinta kuin asia, jota tarvitsee arjessa.

Mutta: kannustaminen ja palkitseminenkaan eivät auta, jos ei itse usko omiin mahdollisuuksiinsa. Oli tavoitteena sitten pullea kukkaro, opiskelupaikka, lihaksikkaampi takapuoli tai uusi duuni, itsen on pakko jaksaa uskoa omiin tsäänsseihin, muiden mielipiteistä välittämättä. Jos sisimmässään ei edes ajattele onnistuvansa, sitten tavoitekin on turha.

Jossain vaiheessa voi myös julkistaa oman tavoitteensa esimerkiksi perhepiirissä tai Facebookissa, jotta saisi tukea muilta. Sosiaalinen paine tuuppaa eteenpäin ja pakottaa toimimaan. Julkisesti kannattaa toimia erityisesti liikuntaan liittyvissä tavoitteissa. Kaikkia tavoitteita en ehkä julkistaisi, on kiva puuhastella myös omassa rauhassa.Muilta ihmisiltä voi myös pyytää apua. Kukaan ei oikeasti pärjää yksin tässä maailmassa.

Anna sille nimi

Jostain muuten myös luin, että tavoitteelle kannattaa keksiä vetävä nimi, jotta se houkuttelisi askaroimaan enemmän sen parissa. Lihaksikkaampi takapuoli (joka ei ole valitettavasti omien tavoitteideni joukossa) voisi olla nimeltään vaikkapa pikajuoksijan pakarat. Ja hei, niiltä epätoivon hetkiltä tai takapakilta tuskin voi välttyä. Silloin kannattaa miettiä niitä asioita, joissa on jo onnistunut ja tuuletella niitä ihan täysillä.

Aletaan hommiin! Kepeää keskiviikkoa!

Kukkia sinulle! Pärjäät hienosti!
Kukkia sinulle! Pärjäät hienosti!
Siivoaminen käy meditaatiosta

Siivoaminen käy meditaatiosta

Olen huomannut sen, että siivoaminen käy meditaatiosta. Lisäksi olen huomannut sen, että vaikka lukisi tai kuulisi kuinka hienoja elämänohjeita, treenivinkkejä tai ruokareseptejä, niin ne eivät auta, ellei niitä saa kohtuullisen vaivatta ujutettua omaan arkeen. Liian iso pala jää usein haukkaamatta, eikä pääse maaliin, jos ei