Onko joogan aloittaminen sinustakin vaikeaa?
Tunnustan. Haluaisin kirjoittaa näin pääset alkuun joogassa -postauksen, mutta itse asiassa minä olen se, joka kaipaan nyt sinulta neuvoja! Haluaisin ymmärtää, miksi kohdallani joogan aloittaminen on niin vaikeaa.
Olen ikuinen joogan aloittaja. Haluaisin osata joogata. Haluaisin kulkea tuolla kadulla huolettomana värikkäissä joogatrikoissa joogamatto putkeksi rullattuna. Mutta ei. Minä olen se tyyppi, joka ihaillen katsoo sulavia ja vahvoja joogeja ja tuntee joogatunnilla itsensä norsuksi posliinikaupassa.
Kyllä, joogapaikkani kesällä.
Kaikenlaista joogaa
Olen antanut joogalle monia mahdollisuuksia. Pisin suhteemme jatkui säännöllisesti kuukausia ja tapahtui joskus 2000-luvun alussa, kun kävin astangajoogan peruskurssin työväenopistolla. Sen jälkeen jooga on tarkoittanut minulle satunnaisia kymmeniä kertoja eri saleilla. Yhdessä vaiheessa harrastin myös äiti-lapsi-joogaa silloin 16-vuotiaan tyttäreni kanssa. Joogaan lähteminen sujui huomattavasti helpommin seuralaisen kanssa.
En edes uskalla laskea, kuinka monta kymppikorttia olenkaan ostanut eri joogakouluille, mutta joista olen saanut käytettyä vain kerran pari ennen kortin vanhenemista. Olen kokeillut astangan lisäksi flowta, yinia, hathaa, hotjoogaa ja joogannut myös kotona, saaristossa laiturilla ja saunakammarissa. Olen joogannut sup-laudalla uima-altaassa. Niin ja kerran joogasin Tavastialla Meri Mortin ohjauksessa, se oli superhauskaa.
Allekirjoittanut oikealla.
Enkö vain ole joogaaja, kannattaisiko luovuttaa?
Olen myös miettinyt sitä, onko asia yksinkertaisesti niin, että en vain ole joogaajatyyppiä, mutta kun kuitenkin tykkään joogasta. Jokaisen joogatunnin jälkeen oloni on ollut taivaallinen, olen kuin kasvanut pituutta ja minusta vain tuntuu kokonaisvaltaisesti todella hyvältä, joten missä lie vika?
Koska oma liikuntani tällä hetkellä on yhtä ohjaamaani niska-selkätuntia lukuunottamatta supertehokkaiden hyppimispomppimis-intervallituntien ja treenitopin läpimäräksi tekevän sisäpyöräilyn vetämistä, tiedän, että jooga olisi ihanaa vastapainoa niin keholleni, mielelleni kuin jo tekemälleni liikunnalle.
Joogasin myös entisellä työpaikallani.
Jooga auttaisi kiireessä?
Tällä hetkellä elän myös erittäin kiireistä aikaa töiden parissa. Työputki tulee jatkumaan yhtä tiukkana lähes jouluun saakka, ja silloin, kun elämässä on jo tarpeeksi vauhtia, rauhoittuminen vaikka sitten joogan parissa tekee paljon parempaa kuin elimistön ja kehon stressaaminen erittäin rankalla liikunnalla.
Ja onhan siinä se henkinenkin puoli, ommm. Päässäni vilisee juuri nytkin sen verran ajatuksia, että jooga tekisi salettiin terää. Onneksi edes tällä hetkellä vartin meditaatio on päivärutiinini. Kun vielä saisin sen joogan osaksi arkeani, edes kerran viikossa.
Viime aikoina olen tehnyt huomion, että mitä parempaa huolta itsestään pitää, sitä parempaa huolta itsestään myös haluaa pitää. Tarkoitan nyt sekä fyysistä että henkistä huolenpitoa, kuten liikuntaa, ruokavaliota, unta, sosiaalisuutta ja myös sitä, että saa käyttää aivoja ja toteuttaa itseään. Tämä on kuin oravanpyörä, joka toteuttaa itseään. Jos voi huonosti, on myös hyvinvoinnista helppo luistaa. Ja sitä en tahdo, en en en.
Vinkkejä vastaanotetaan! Kuulen mielelläni kokemuksia sinun joogataipaleeltasi!
Näissäkin maisemissa on tehty muutama aurinkotervehdys.
Lue myös:
Miksi naisen on vaikea hyväksyä itseään?
Syyt sille miksi sinun ja minun kannattaa liikkua
Heini
Teksti kuulostaa täysin mun ajatuksilta. Viime Ostin viikolla päätin ostaa joogamaton ja tänään on jo neljäs päivä putkeen kun joogaan. Saa taas nähä kuinka kauan tätä alkuinnostusta kestää.
Kirsi
Ehkä nyt ei ole sun joogan aika Jooga on mun juttu kun taas noi hyppimis-pomppimiset jätän teille nuoremmille. Olen vuosia sitten saanut ensikosketuksen joogaa, mutta…Ei ehkä ollut oikea aika. Viime syksynä aloitin uudelleen ja ihana oli todeta tää on niin mun juttu♡Kuvasit Jenny just oikein sitä hyvänolontunnetta ja rauhaa mikä siitä seuraa♡
Nyt olen”kateellinen” kaikille joogaajille kun en sitä(kään) pysty nyt harrastamaan…Ehkäpä ensi vuonna♡
Mukavaa tiistain jatkoa…
Metsänkeiju
Itse aloitin joogan reilu kymmenen vuotta sitten, astangalla minäkin. Kävin pari vuotta ryhmässä, joka peruskurssin jälkeen jatkoi yhdessä joogaamista. Ohjaajaa ei ollut, mutta muut toimivat hyvin muistin tukena. Sen jälkeen joogasin itsekseni silloin tällöin kotona. Jooga nousi esiin myös silloin, kun elämä koetteli ja huonoimpina hetkinä jooga oli ainoa paikka, jossa oli hyvä olla.
Aloin kaivata henkistä kosketusta yhä enemmän muutama vuosi sitten. Kirjastossa törmäsin kundalinijoogakirjoihin ja niiden kautta jo aiemmin joogannut pääsi hyvin mukaan. Siitä lähtien kundalinijooga onkin ollut minun lajini. Joogailen kotona youtubesta löytyvien joogatuntien kanssa tai sitten kuunnellen kundalinijoogamusiikkia.
Juuri se, etten ole kiinni missään tietyissä ajoissa joogan ksnssa, on ollut minulle se oikea juttu. Oli kivaa tehdä ryhmässäkin, mutta yksin joogatessa olen pystynyt täysillä keskittumään vain itseeni, kehooni ja tuntemuksiini. Ja kundalinia kun tehdään vielä suurimmaksi osaksi silmät kiinni, saa painua kunnolla syvälle sisimpään.
Joogassa ihanaa on ollut juuri se, ettei yhtä ainoaa oikeaa tapaa ole olemassa, koska oma keho ja mieli määrittävät omat rajat. Kun on hidas päivä ja kaipaan rauhaa, teen liikkeet hitaasti ja valitsen myös kriyan, jossa saan ns. levätä. Ja kun taas tekee mieli tehdä toisin, valitsen kriyan joka antaa mahdollisuuden tähän.
Jooga onkin minulle paljon enemmän kuin pelkkää liikuntaa. Se hoitaa mieltä ja antaa mahdollisuuden lempeästi kohdata myös vaikeita asioita ilman sanoja purkaen liikkeellä itsessä olevaa vyyhtiä. En pidä tiukoista säännöistä joogan suhteen, siksikin itseksern joogaaminen on minulle se juttu. Perhe saa siis jatkossakin kuunnella mantroja lauleskelevaa äitiä
Jenny Belitz-Henriksson
Kiitos Heini kommentistasi! Ja jotenkin ihanan lohdullista kuulla, että meitä on muitakin <3 Toki toivon onnellista jatkoa sun joogataipaleelle! Ja hyvin se on alkanutkin. Aurinkoista viikon jatkoa!
Jenny Belitz-Henriksson
Kiitos Kirsi kommentistasi! Sitä mäkin olen miettinyt, mutta keho selkeästi kaipaisi myös jotain rauhallisempaa! Onneksi on edes tuo niska-selkä-tunti, joka tekee terää ja ei mene riehumiseksi 🙂
Ehkä mun pitää vain kokeilla uudestaan, ja sitten taas antaa aikaa, jos ei nabise. Mahtavaa, että olet päässyt joogafiilikseen sisään, toivottavasti pääset pian takaisin matolle <3
Ihanaa tiistai-iltaa!
Jenny Belitz-Henriksson
Ah, kiitos Metsänkeiju kommentistasi, kuulostaapa ihanalta ja todella siltä, että olet löytänyt sydäntä lähellä olevan asian!
Kundaliinijoogasta olen toki kuullut, mutta sitä en ole koskaan kokeillut, voisin kyllä ottaa asiakseni kokeilla.
Kuulostaa myös ihan mahtavalta tuo teidän ryhmä, joka jatkoi harjoittelua yhdessä, vaikkei ohjaajaa ollutkaan. Myös noita videoita voisin katsella ja nettijoogaa olen kokeillutkin.
Kiitos sinulle inspiroivasta postauksesta! Alkoi todella tehdä mieli palata joogamatolle <3 Kaunista illan jatkoa!
Kaarina
Kun oivalsin, että jooga ei ole suorittamista vaan siitä luopumista, tuli joogasta tärkeä osa viikkorutiinia. Menen matolle antautumaan harjoitukselle. Teen kaikkeni, että saan juuri pahimman kiireen keskellä järjestettyä aikaa rauhoittavalle joogatunnille. Mitä tiukempi meno elämässä, sen enempi tarpeeseen harjoitus tulee. Itselleni sopii parhaiten ohjattu harjoitus, jossa saan todella jättää ajatukset joogamaton ulkopuolelle. Joskus saan itseni siitä kiinni, että yritän taipua pidemmälle kuin rahkeet riittävät, saada asanasta tehtyä juuri sen vaikeamman version. Silloin on jälleen itsetutkiskelun paikka – joogamatolla ei tarvitse päteä. Käyn hitailla Hata- ja Seasonal-joogatunneilla. Rentouttavia joogatunteja sinulle, Jenny!
Saara
Jäin miettimään…miksi joku jota aina on halunnut tehdä ei koskaan oikein saakaan sijaa omassa arjessa. Onko lähtökohta sitten väärä. Haluaako sitä aidosti? Juuri sitä, vai sitä jotain mitä se edustaa, tai minkä näköiseksi se tekee, tai saa olon tuntumaan. Ja siis varmaan juurikin näiden kaikkien asioiden vuoksihan osin harrastetaan.
Mulla se on tanssi. Olen aina halunnut tanssia ja tanssinutkin erinäisiä kertoja/kursseja ja saanut siitä hyvän fiiliksen ja todennut vahvasti: mun juttu. Ja kuitenkin ne tanssikurssit ovat jääneet sitten pois. Miksi? En oikein tiedä. Ehkä en kuitenkaan usko olevani tanssin arvoinen. En ole siinä heti alkuun tarpeeksi hyvä. Joogassakin olen joutunut erinäisistä syistä pitämään taukoa, mutta sen veto on saanut minut aina uudelleen yhteyteensä. Mutta on monia kertoja kun olen kotona aloittanut joogaamaan ja keskeyttänyt. Olen yrittänyt puskea itseäni rauhoittumaan ja ottamaan nyt ”perhana” sen rauhallisuuden tilan. Mutta siinä tilassa se ei olekaan ollut mahdollista. On ollut liian monta keskeneräistä asiaa tai ajatusta, jotka ovat estäneet minua rauhoittumasta.
Voiko olla että menet joogaan valmiin ajatuksen kanssa. Nyt hiljennyn, nyt mieleni rauhoittuu, nyt kehoni muokkautuu ”tietynlaiseksi”, nyt teen niin kuin kuuluu…? Jospa niin ei voikaan tehdä. Jospa pitäisikin mennä tyhjänä. Ilman ennako oletuksia ja antaa tapahtua se mikä tapahtuu, tai jää tapahtumatta. En tiedä. Vain ajatus. Näitä asioita mietin omalla kohdallani.
Voiko asioita yleensäkään pakottaa tapahtumaan. Ei. Ja jospa jooga ei olekaan sun juttu. Lähtökohtaisesti ajattelen, että kaikkien olisi saatava mahdollisuus kokeilla joogaa ja nauttia säännöllisesti sen tuomasta hyvästä olosta. Mutta olen alkanut myös ajattelemaan että voiko olla näin. Emmehän me ihmiset ole muutenkaan samanlaisia. Miksi sitten meidän kuuluisi saada samoista asioista hyvänolon ja elämän hyödyt. Saat rauhoittumisen meditaatiosta ja energialatauksen juoksusta ja muusta liikunnasta. Eihän juoksukaan ole kaikkien juttu, tai tanssi. Hiljentyminen on varmasti kaikille tarpeellista ja hyödyllistä. Samoin rauhoittuminen oman kehon äärelle. Mutta voihan senkin saada kävelemällä metsässä, istumalla laiturin nokassa, kuuntelemalla mieluista musiikkia, juomalla teetä mukavasti nojatuolissa villasukat jalassa.
Joskus myös jonkun asian aika on ihan muulloin kuin itse kuvittelee sen olevan
Jenny Belitz-Henriksson
Kiitos Saara mielettömän hienosta, pitkästä kommentistasi, joka sai minut ajattelemaan montaa asiaa.
Eräs toinen tyyppi totesi, että jooga on hänelle vaikeaa, koska hän edistyy siinä hitaasti. Mietin, että vaivaako itseänikin kärsimättömyys, en malttaisi olla hetkessä ja oppia tekemisen kautta, onko päässäni ajatus, että pitäisi jotenkin olla valmiimpi ja taitavampi joogi…Vaikka eihän sen niin kuuluisi mennä.
Ja tuo oli erinomainen huomio, että menen joogaan valmiin ajatuksen kanssa. Ehkä se ajatukseni on juuri tuo yllä oleva. Kun vain osaisin ottaa tunnin vastaan sellaisena kuin se tulee, ilman niitä turhia keloja. Olen myös huomannut stressaavani sitä, että en pysy mukana, kun joudun tarkkailemaan ohjaajaa enemmän pitkän tauon jälkeen.
Olen sellaista ihmistyyppiä, että jos itselläni on tunne pakosta, asia ei kauaksi kanna 🙂 Ehkä olen yrittänyt pakottaa itseäni joogaamaan ja siksi se ei onnistu?!
Olen ajatellut nyt pyrkiä vielä tutustumaan joogaan ilman ennakko-odotuksia itsestäni tai tunnista. Ajan kanssa, rauhassa, sitten kun se tuntuu oikealta. Jos laji ei jää elämääni säännölliseksi harrastukseksi, voihan sitä tehdä aina silloin tällöin, jos siis haluaa.
Kiitos sinulle ja kaunista päivää!
Jenny Belitz-Henriksson
Kiitos Kaarina ihanasta kommentistasi! Ehkä minulla on ollut juuri päinvastainen asenne, olen mennyt matolle suorittamaan joogatunnin. Pitää selkeästi harjoitella tuota antautumista ja uskaltaa myös olla aloittelija!
Kiitos vinkeistä, aion tutustua mainitsemiisi hataan ja seasonaliin. Ja vielä aion käydä kokeilemassa, en ole valmis lyömään hanskoja tiskiin aivan kokonaan 🙂 Mukavaa päivää!
Jenni
Voi että, ihanaa, että kirjoitit joogafiiliksesi sanoiksi! Minulla on sama olo. Jooga tuntuu ajatuksena ihanalta, ja se, että yhdessä kropan kanssa harjoittuisi myös mieli, kuulostaa minulle sopivalta. Vähän mukana on myös sitä näyttämisen halua, että haluan olla notkea vaikka koenkin olevani parhaimmillani kestävyysliikunnassa. Sitten en kuitenkaan pääse joogatunneille (olivat perhanat klo 8 aamulla, en minä opiskelijana siihen aikaan herännyt ^^’), enkä saa edes kotona tehtyä harjoituksia, vaikka se olisi videon kanssa helppoa.
Veikkaan, että ainakin minulla on ongelmana se, että haluaisin olla jo hyvä, vaikka olen vasta aloittelija. Olen tottunut olemaan liikuntajutuissa tasaisesti melko hyvä, joten on rankkaa todeta, että tämä ohjaajalla helponnäköinen asento on minulle aivan liikaa. Mutta kun täytyisi pystyä suorittamaan!
Jenny Belitz-Henriksson
Kiitos Jenni kommentistasi! Mitä enemmän mä olen tätä asiaa miettinyt, sitä enemmän olen tullut samaan tulokseen, että mua ärsyttää, kun en osaa ja olen ihan hyvä urheilija monessa lajissa. Kun pitäisi vain päästä irti siitä osaamisen pakosta ja suorittamisesta, olenhan siitä kirjoittanutkin monet kerrat. Kai se on sitten oppiläksynä mulle siinä asiassa tuo jooga.
Nimenomaan jooga ajatuksena on ihanaa, mutta onpa ihan oikeasti joogan jälkeen myös ihana olo kehossa.
Jännä nähdä, milloin pääsen sinne tunnille, siis ihan oikeasti.
Ihanaa tiistaita sulle! Kiitos, että jätit jäljen 🙂