Kääri hihat ja tarkoita, mitä sanot!

On niin hyvä olla! Eikä se tarkoita sitä, etteikö huonoja päiviä tulisi enää ikinä, mutta nyt on hyvä fiilis. Kesän ja syksyn tarjoamista vaikeuksista on selvitty, Piksu, 11 kk, nukkuu taas paremmin ja elämä on innostavaa! Tiedän mitä haluan, mihin tähtään ja mikä minulle on tärkeää. On hienoa tuntea, kuinka asiat selkenevät ja miten itsekin muuttuu. Pikku hiljaa. Päivä kerrallaan. Ja jos minä kykenen muuttamaan itseäni näin paljon, kyllä sinäkin pystyt.

Äsken nukutin Piksua ulkona lähes 1,5 tuntia kävelemällä ristiin rastiin, vaikka normaalisti hän nukahtaa nopeasti. Vaikka nyt oli toisin, mielessäni ei kertaakaan edes käynyt ärsyyntyminen, vaan ihailin ensilunta, hiljaista tienoota, tyyntä merta ja tsekkailin kunnon mummona, miten kullakin taloraksalla on edistetty. Joskus ennen olisin luultavasti painellut selkä hiessä ja pinna kireänä siitä, että johan on perhana, kun en saa lastani nukkumaan. Hih, mikä minua vaivaa? Mistä nämä lehmän hermot kumpuavat? Parasta tässä on tämä innostunut, mutta samaan aikaan tyyni ja rauhallinen olo. Joka kuitenkin on myös energinen ja kuplivan vilkas. Jeee.

Rakastan mietelauseita ja elämänohjeita. Eilen löysin alla olevan the Cool Hunterin sivuilta. Huippu!!

Tässä motivaatiota muillekin. Ei lisättävää juuri nyt.

Erityisesti olen mieltynyt tuohon Mean what you say. Tarkoita, mitä sanot. Olisi mahtavaa, että yhä useampi alkaisi miettiä sanojensa merkitystä. Toki joskus erityisesti kiukuspäissä tulee tehtyä varsinaisia ylilyöntejä, mutta oikeasti…

Ja mitkä ovat sitten ne mahtavat keinot, joiden avulla päästämme irti tästä paskanpuhumisen ja selän takana -juoruilun kulttuurista, joka yhä vielä tulee vastaan missä tahansa? Oikeasti ratkaisu on yksinkertainen: Lopeta pahan puhuminen, lakkaa arvostelemasta toisia ja heidän valintojaan, unohda juoruaminen. Ajattele toisista niin kuin toivoisit heidän ajattelevan sinusta. Ethän sano ikinä kenestäkään mitään sellaista, mitä et voisi sanoa ihmiselle suoraan itselleen.

Ihminen luo itselleen ja poimii myös ympäristöstä käyttäytymismalleja, jotka muuttuvat ajan kanssa automaatioksi. Kuinka usein sinulta lipsahtaa, että ”Onpa kauhea!”, kun näet jonkun erilaisen tyypin? Itse olen yrittänyt kiinnittää tosissaan tällaisen välttämiseen huomiota erityisesti sen jälkeen, kun nutturapäiset mummelit haukkuivat minua hirveäksi lähikaupan maitotiskillä tyttärien kuullen, jotka pahoittivat mielensä.

Ihanaa, rakkaudentäyteistä itsenäisyyspäivää itse kullekin!