Kärsivällisyys auttaa monessa asiassa

Tällä viikolla kävin pitkästä aikaa juoksemassa lenkin kovempaa vauhtia kuin vähään aikaan. Yhdessä mösjöön kanssa paineltiin ja pääsin jopa alle 5 minuutin kilsavauhdin, mikä itselleni on jo kovaa kyytiä. Tuntuu, että vasta nyt juoksukunto on palautumassa siksi, mitä se oli ennen reilun vuoden takaiseen influenssaan sairastumista ja heinäkuista jalan murtumista. Näin se kropan toipuminen ja palautuminen vaatii treenin ja levon lisäksi myös kärsivällisyyttä. Ymmärsin samalla, miten malttamaton olen ollut – niin juoksukunnon kehittymisen kuin muunkin elämän suhteen. Kärsivällisyys auttaa monessa asiassa.

Vaikka joskus sitä toivoo, että olisi kristallipallo, niin useimmiten en kuitenkaan sellaista tahtoisi. Vaikka välillä kärsin suuresta malttamattomuudesta ja haluaisin, että jotkut asiat tapahtuisivat heti tai ainakin vähän nopeammassa aikataulussa, pyrin useimmiten ottamaan epäselvät kuviot onneksi hyvänä kärsivällisyysharjoituksena. Toisinaan onnistun, aina en. Usein hankalissa tai ei niin toivotuissa tilanteissa olen pyrkinyt elämään päivän kerrallaan. Kunpa sen taidon oppisi ihan koko muussakin arjessa. Toki suunnitelmia ja tavoitteita on hyvä olla, mutta ettei koko ajan kiirehtisi sinne maalisuoralle vaan uskaltaisi olla enemmän läsnä ilman tunnetta, että pitäisi jo olla perillä.

Moni sanoo, ettei painonhallinta, jonkin uuden asian opettelu onnistu tai tavoitteen saavuttaminen onnistu, koska itsekuri loppuu tai sitä ei ehkä ole ollenkaan. Mielestäni itsekuria, joka sanana on vieläpä aika negatiivinen, ei edes tarvita. Sen sijaan sitä samaa kärsivällisyyttä kyllä tarvitaan. Ja toki sen lisäksi pitää opetella juurikin nauttimaan matkasta, sillä useinhan se tavoite tai päätepiste mikä se sitten ikinä onkaan, menee ohi niin nopeasti, että hyvä kun sitä itse huomaa, koska on jo säntäämässä kohti seuraavaa. Matkanteko taas kestää, välillä pidempään, toisinaan lyhempään. 

No mistä sitä kärsivällisyyttä sitten saa lisää? Keino siihen on ilmainen, eikä vaadi edes kerralla paljon aikaa, mutta nykymaailmassa se ei todellakaan ole helppoa. Keskittymiskykyä, läsnäolotaitoja sekä kärsivällisyyttä parantaa se, että vain on ja hengittää. 

Kuten arvata saattaa, itseltäni se on taas jäänyt. Olen täyttänyt päivieni tunnit tekemisellä sen sijaan, että olisin vain ollut, edes niitä pieniä hetkiä. Vanha kantapäiden kautta oppija täällä taas hei. Aloitan tänään. Viisi minuuttia kerrallaan. 

Torstai, toivoa täynnä.

Jenny

P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!

INSTAGRAM

FACEBOOK

Lue myös ja laita hyvä kiertämään:

Tein aikainventaarion – 9 tuntia viikossa Instagramissa

Kiitos, että olet aina noin positiivinen

Ilmaiskoodi Bookbeatiin

Ekaa kertaa verenluovutuksessa – tatuoinnit eivät ole este

Viikon treenit ja ruoat