12 asiaa, joiden avulla karistin 20 kiloa pysyvästi
Kun kaiken soutamisen, huopaamisen, pikakeinojen ja kuuden vuoden jojottelun jälkeen aloin tehdä oikeasti elämäntapamuutosta, käsitykseni elämäntapojen muuttamisesta muuttui täysin. Aiemminhan olin uskotellut itselleni, että elämäntapojeni muuttaminen tarkoittaa asioista luopumista ja vie kasapäin energiaa ja aikaa.
Olin väärässä.
En vieläkään, näin kohta 2,5 vuoden jälkeen, ole luopunut mistään, paitsi 20 ylimääräisestä kilosta, joita oli painava kantaa mukana. Sen sijaan olen saanut paljon lisää elämääni. Esimerkiksi syömisiä ajatellessa voin rehellisesti sanoa, että en ole varmaan koskaan ennen syönyt niin hyvin ja paljon kuin nykyään syön. Nam nam nam.
Veikö elämäntapamuutos sitten aikaa ja energiaa? Ei. Päinvastoin se on tuntunut tuovan lisää molempia.
Elämäntapojen muuttaminen ja painonpudottaminen ei ole vain käytännön asioita, se on myös ajatustyötä.
No jos ei tarvitse luopua mistään, ei tarvitse hukata aikaa ja tuhlata energiaa, niin mitä pysyvään elämänmuutokseen sitten tarvitaan? No, matkallani tein nämä huomiot. Itse tarvitsin niiden käytännön asioiden, kuten säännöllisen syömisen lisäksi myös seuraavanlaista ajatustyötä:
- Ymmärrystä siitä, millä asioilla olin jo tilannetta yrittänyt muuttaa ja oivalluksen, että jos ne asiat eivät ole toimineet, kannattaa tehdä eri tavalla. Kyllä: Tein monen asian täysin eri tavalla.
- Halua todella muuttaa itseä tai arkea ja todella itseni, ei muiden takia. Ei kuitenkaan vain suunnitelmia, että sitten kun tai ensi maanantaina. Ymmärsin tuolloin, että vain tässä hetkessä voin muutoksen aloittaa.
- Oivalluksen, että minun oli lakattava ajattelemasta, mitä muut itsestäni ajattelevat. Sen sijaan aloin ajatella sitä, mitä itse itsestäni ajattelin. Muutoksen alussa suhtautuminen itseeni oli jo hyvää, mutta se ei ollut aina ollut sellaista. Itseeni ja tunteisiini tutustuminen on tehnyt minusta elämäni tärkeimmän ihmissuhteen.
- Rehellisyyttä. Minun oli lakattava valehtelemasta ja väittämästä itselleni, että alan tehdä muutosta ensi maanantaina tai että olin jo tehnyt kaikkeni, mutta en vain pystynyt muutokseen, koska tiesin, että en todellakaan ollut tehnyt kaikkeani. Itselle on helppoa valehdella, vaikka se hölmöltä kuulostaakin.
- Tilanteen hyväksymistä. Ei ollut enää väliä, miten tilanteeseen olin ajautunut. Sillä oli väliä, mitä aioin tehdä toisin.
- Sen oivaltamista, mihin asioihin pystyin itse vaikuttamaan ja mistä saatoin oikeasti päättää. Kaikkea emme voi kontrolloida, mutta on paljon asioita, joissa voimme tehdä valintoja.
- Sen tutkimista uudemman kerran, halusinko muutosta oikeasti. Olinhan lykännyt aloittamista jatkuvasti eteenpäin. Ymmärsin, että minun pitää haluta tavoitettani niin paljon, että olen valmis myös sietämään epämukavia hetkiä ja epämiellyttäviä tunteita, sillä aina kun ihminen alkaa muuttaa itseä ja arkea, myös negatiivisia tunteita ja ajatuksia nousee pintaan.
- Pysähtelyä pitkin matkaa, jotta kuulisin, mitä tunteeni (erityisesti ne negatiiviset) haluavat minulle sanoa. Tunteilla on viesti, ne eivät piinaa meitä turhan takia.
- Oivalluksen, että muutos kannattaa tehdä rakkaudesta itseä ja arkea kohtaan, ei vihasta, itseinhosta tai massiivisesta tyytymättömyydestä. Tajusin, että tällä kertaa muutan asioita siksi, että halusin itselleni parasta ja pidin itseäni niin hyvänä tyyppinä, että todella halusin tehdä kaikkeni hyvinvointini eteen.
- Negatiivisten ajatusten, uskomusten ja asenteiden käsittelyä ja niistä irrottautumista. Millään negatiivisella ei koskaan saavuta positiivisia lopputulosta.
- Omaan potentiaaliini keskittymistä. Aloin funtsia, mihin kehoni pystyy ja miten voin liikkua. Mikä minussa on mahtavaa! No hemmetti, vaikka kuinka moni asia.
- Itseni arvostuksen lisäksi arkeni arvostusta. Jo pidempään olin ymmärtänyt sen, ettei itsestäänselvyyksiä ole. Aloin päivittäin iloita pienistä suurista asioista.
Herääkö ajatuksia? Mahtavaa maanantaita!
Jenny
P.s. SYDÄN tuossa alla on tullut jäädäkseen! Saa painaa!
Lue myös ja laita hyvä kiertämään:
Tein aikainventaarion – 9 tuntia viikossa Instagramissa
Kiitos, että olet aina noin positiivinen
Ekaa kertaa verenluovutuksessa – tatuoinnit eivät ole este
Miumau
Uskon, että jokainen osaa laihduttaa. Aitoon muutokseen tarvitaan jotain enemmän.
Elämänmuutoksen sanastoon eivät mun mielestä kuulu repsahdus tai rajoittaminen tai lakko. Silloin ei mielessä siinnä ”sitten kun”.
Elämänmuutos on tässä ja nyt, joka ikinen päivä. Elämä sisältää ylä- ja alamäkiä, itkua ja pettymyksiä, pakahduttavaa onnea ja riemua. Siihen mahtuu treeniä ja karkkia, näkkäriä ja nisua.
Elämänmuutos ei ole loputon sarja helvetin hienosti suoritettua projektia. Elämänmuutos on parhaimmillaan sitä, kun tajuat olevasi kirkkaasti elossa jokaikinen päivä.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Miamau hienosta kommentista! Amen. Just noistakin asioista olen myös aiemmin kirjoittanut. Oon niin samaa mieltä, jokainen osaa laihduttaa, mutta koska se tehdään kuurina, paino kertyy takaisin useimmilla. Laihduttamisella ei ole mitään tekemistä elämäntapojen muuttamisen kanssa. Itsekin aina palasin maalin saavutettuani niihin itseni lihottaneisiin tapoihin ja kuinkas sitten kävikään.
Ei, repsahduksia ei ole. On vain erilaisia elämänvaiheita. Kuurista voi repsahtaa, mutta elämänmuutoksesta ei.
Jossain vaiheessa vain itse tajusin, etten enää tee elämänmuutosta, vaan OLEN se elämänmuutos. Siinä vaiheessa myös tiesin, etten koskaan tule palaamaan vanhaan. Uudet tavat olivat menneet perille ja kyllä, kaikki tunteet kuuluvat elämään ja yksi ”lempiruoistani” on pulla 🙂
Mahtavaa päivää sulle!
Catti
Mun oli kirjoitettava nämä ylös itselleni, niin merkitseviä nämä ovat. En enää laihduta, vaan otan noita askeleita, joista kirjoitat ja yritän opetella rakastamaan itseäni inhon ja väheksymisen sijaan.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos sinulle Catti kommentistasi!
Tuon saman läpikävin itsekin, ja nimenomaan se laihdutuksen lopettaminen oli yksi ratkaiseva tekijä.
Ajatustyötä joutuu ja ehkä mieluummin näin ajateltuna, että sitä saa tehdä, mutta parempi itsetuntemus ja esimerkiksi omien tunteiden tunnistaminen on iso apu myös koko arjessa.
Kaikkea hyvää sulle!
Sari
Kiitos Jenny!
Tämä onkin mielenkiintoinen näkökulma painonhallintaa. Itsekin olen usein pudottanut painoa ja yhtä menestyksekkäästi saanut karistamani kilot takaisin. Nyt vaaka näyttää taas ennätyslukemia. Tämä lienee aika selkeä osoitus siitä, että jotain on mennyt pieleen.
Vaikka olisin mielelläni 10 kg kevyempi, haluan ennen kaikkea voida paremmin ja olla energisempi. Esimerkkisi innoittamana olen nyt päättänyt kokeilla samaa. Katsotaan, kuinka siinä onnistun. Kirjastosta sain jo viestin, että kirjasi Uuteen nousuun odottaa noutoa. Toivon, että saan sieltä lisää buustia elämäntaparemonttiin. Tahtotila muutokseen on jo syntynyt.
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Sari kommentistasi!
Noina jojovuosina huomasin, että osaan kyllä laihduttaa, mutta se tavoitepainon pitäminen olikin eri juttu. Toisaalta en ihmettele, sillä ainahan palasin kuurin jälkeen niihin elämäntapoihin, jotka olivat minut lihottaneetkin. Vasta kun aloin ajatella painonhallinnasta eri tavalla, siinä onnistuin. Nyt elämäntavatkin ovat niin erilaiset, että tiedän, etten tule enää lihomaan.
Mahtava juttu, että kirja odottaa noutoa! Toivottavasti siitä on iloa ja hyötyä. Ja ihan mahtavaa viimeistä muutosmatkaa sulle! Tulet huomaamaan, että se voi olla jännittävä ja hauska seikkailu, ja kun olo virkistyy ja jaksaminen lisääntyy, on se tosi hyvä fiilis.
KAikkea hyvää sinulle 🙂
Sari
Kiitos Jenny! Samoin sinulle; kaikkea hyvää tulevaan 😊
BTW nyt on kirja luettu ja intoa täynnä uutta kohden. Tässä kohtaa haastavinta on malttaa mielensä. Olen kuitenkin painanut mieleeni myös neuvosi siitä, että on oltava kärsivällinen…
Nautitaan keväästä ja lisääntyvästä valon määrästä ☀️💛
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Sari kommentista! Se, että olet nyt kärsivällinen, tulee vielä kantamaan hedelmää, usko pois!
Nautitaan keväästä! Ja matkasta kohti tavoitetta, mikä se sitten kullakin onkaan 🙂
Kaikkea hyvää!
Sari
Ihan pakko tulla vielä hehkuttamaan tänne 😍 Tänään ensimmäisen kerran elämässäni HALUSIN salille! Olin aiemmin viikolla ilmoittautunut klo 9:00 alkavaan Kuntopiiriin. Illalla alkoi epäilyttää; ei kai sitä nyt kukaan hullu vappuaamuna lähde itseään rääkkäämään. Peruin varauksen. Aamulla herättyäni minulla oli kuitenkin vahva tunne siitä, että salille on päästävä, koska olin sen jo kalenteriini suunnitellut. Jos en nyt, niin koska sitten… Avasin ajanvarausohjelman ja kuntopiirissä oli vielä tilaa. Yes, sinne siis. Tunne oli sanoinkuvaamattoman hieno. Päätös elämäntapojen muuttamisesta toimii oikeasti! Vanha koira oppii sittenkin uusille tavoille 😊
Kiitos vielä kerran Jenny esimerkistäsi, kirjasta ja blogistasi! Viisaiden neuvojesi avulla kohti parempaa elämää ❤️
Jenny/Vastaisku ankeudelle
Kiitos Sari kommentistasi! Jee, hyvä sinä! Innostus puski ihan ruudun tänne puolelle asti, olen tosi iloinen puolestasi tai ehkä enemmän kanssasi!
Olen itsekin hyvä esimerkki siitä, että vanha koira oppii uusille tavoille, kunhan malttaa olla kärsivällinen ja toistaa asioita 🙂
Kiitos sulle ihanasta viestistä. Tuli siitä oikein hyvä mieli. Kaikkea parasta!