Vinkki onnenetsijöille

Yle FST5 -kanavalta tulee todella kiinnostavia ohjelmia. Eilen tuli uuden Våra vänners liv -suosikkisarjani lisäksi (se kertoo neljän tukholmalaismiehen ystäväporukasta) uusintana lauantai-iltaisin klo 19.50 esitettävä, kahdeksanosainen ruotsalaisdokumentti Jakten på lyckan, onnenetsijät. Siinä kirjailija ja toimittaja Hanna Hellquist yrittää selvittää onnellisuuden salaisuutta. Ensimmäinen osa oli hauska ja viihdyttävä, suosittelen. Hanna vieraili naisen luona, joka oli syntyjään köyhä, mutta nykyisin yksi ruotsin rikkaimmista naisista. Kyseinen miljardööri totesi, että raha tuo turvallisuutta ja vapautta, ja siitä olen kyllä tämän(kin) köyhäilysyksyn jälkeen niin samaa mieltä. Raha ei varmastikaan tuo onnellisuutta, mutta jatkuva stressaaminen sen riittämisestä tekee olon kireäksi, ahdistuneeksi ja turvattomaksi.

Ohjelmassa kerrottiin myös Anonyma Klubben -yhdistyksestä, jonka jäsenet tekevät pieniä palveluksia ventovieraille ihmisille. Ohjelmassa haastateltu nainen kertoi kahvilassa esimerkiksi maksaneensa ylimääräiset pullan ja kahvin, jolloin tarjoilija voi sanoa seuraavalle tilaajalle terveiset kerholta, että ostokset on jo maksettu. Juontaja myös maksoi seuraavan matkustajan metromatkan. Oli hauska katsoa, miten ihmiset yllättyivät ja ilahtuivat noin pienistä asioista. Tässä sekä lahjan antaja, sen välittäjä että saaja saivat itselleen hyvän mielen.

Tuollaisia palveluksia on helppo tehdä, eikä toimintaan aina edes tarvita rahaa. Riittää, että sitä on ystävällinen ja huomaavainen kanssaihmisiä kohtaan: satunnaisia vastaantulijoita, bussikuskia, työkavereita, ystäviä, perheenjäseniä. Itselleni liikenne on se paikka, jossa voisin harjoitella huomaavaisuutta: yhä vieläkin tulee helposti lähetettyä törttöilevälle naapurikuskille voimasanoja rakkauden sijaan!

Ohjelman nimi on hieman harhaanjohtava. Kuten olen kirjoittanut aikaisemminkin, onnellisuutta ei omasta mielestäni kannata etsiä aktiivisesti. Toki kannattaa hakeutua asioiden pariin, jotka tekevät oman olon hyväksi, mutta päättäminen, että nyt minä aion olla onnellinen, ei ole ainakaan itselläni onnistunut. Jos onnistuisi, silloinhan jokainen onneton tai elämäänsä tyytymätön ihminen suuntaisi heti sinne, missä onnellisuus olisi kaupan. Itsessäni olen huomannut sen tulevan tämän kaiken itsetutkiskelun ja erilaisten asioiden harjoittamisen mukana. Ja toki hyvän fiiliksen ylläpito vaatii sekin toisinaan ponnisteluja. Kyllä mielenrauhaa tulee tavoitella, ei se tuosta vain laskeudu ainakaan minun ylleni, harmi vain. Ja vaikka kaikki olisi useimmiten tosi superia, tulee huonoja päiviä. Ja erittäin huonoja päiviä. Tunteista toisiin paiskautuminen on sekin raskasta. Mutta lopulta kaikki on itsestä kiinni. Ei tarvitse olla yltiöpositiivinen, mutta jos ei näe missään asiassa mitään hyvää, on se haitaksi eniten itselle eivätkä mielialatkaan takuulla kohoa. Negatiiviset tunteet saa toki ilmaista, mutta kannattaako niitä paisutella? Voin olla ärsyyntynyt juuri nyt, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin ärsyyntynyt koko loppupäivän.

Onnellisuus ei löydy ajattelemalla tai tunteiden avulla, vaan luopumalla ajatuksista ja tunteista, jotka saavat olon kurjaksi, surulliseksi ja ahdistuneeksi. Useimmiten ahdistuksen takana on turha pelko, josta tietoisesti irrottautumalla alkaa nähdä hyvää pienessäkin.

Ihanaa päivää! Annetaan ystävällisyyden ympäröidä meidät tänään saippuakuplien tavoin.

Juurikin näin! Tehdään hyvää. (Kuva netistä).