Hyvän dominoefekti – se loppuu kuitenkin, joten uskalla nauttia
Tällä viikolla on tapahtunut ihan mahtavia asioita! Tuntuu, että hyvän dominoefekti on lähtenyt vyöryen liikkeelle ja yhtä hyvää asiaa on seurannut toinen hyvä asia. Jos joskus aiemmin en olisi uskaltanut iloita hyvästä peläten sen loppuvan lyhyeen sitä hehkuttamalla, niin nyt olen ottanut ilosta kaiken irti. Koska tiedänhän, että tämäkin fiilis loppuu joka tapauksessa. Mikään ei kestä ikuisesti, joten miksipä ei iloita siitä?
Ajokortti ja musaluokka
Tällä viikolla olen ollut superonnellinen niin keskimmäiseni ajokortista, joka vaati muutaman kerran tullakseen kuin siitä, että kuopukseni pääsi sittenkin varasijalta musiikkiluokalle. Lisäksi itseäni on ilahduttanut hurjan hyvä palaute ensimmäisestä Vauhtisammakon juoksukoulusta. Työrintamalla on muutenkin tapahtunut asioita, joista en voi kuin iloita. Pitkästä aikaa minusta tuntuu siltä, että työpanoksiani arvostetaan, vaikkei itsearvostukseni toisten antamasta arvostuksesta kiinni olekaan. Mutta onpahan vain pirskatin mukavaa saada positiivista palautetta ja tulla nähdyksi ja kohdatuksi myös eri työtehtävissäni.
Mutta ehkä se ilosta täysillä iloitseminen johtuu siitä, että tiedän hyvinkin, ettei mikään kestä ikuisesti ainakaan samanlaisena, oli kyse sitten ilosta tai surusta. Kaikki tunteet muuttuvat, toiset hitaammin ja toiset nopeammin, mutta mikään olotila ei kestä samanlaisena loppuelämää. Sen yritän pitää mielessäni oikeastaan aina. Se auttaa olemaan iloisempi ja kiitollisempi hyvistä asioista, mutta se lohduttaa myös todellisella hädän hetkellä ja myös pienemmän murheen tai vastoinkäymisten kohdatessa.
Kaikki muuttuu. Niin hyvä kuin huono.
Hyvän ohittaa, huono jää pyörimään
Viime viikolla tosin mietin sitä, että kun ihminen saa hyvää palautetta, sen unohtaa jotenkin nopeammin kuin sen, kun joutuu kohtaamaan jotain itselle ei niin mieluista, vaikka itsellä ei olisi asian kanssa edes mitään tekemistä. Mutta onneksi tiedän kokemuksesta senkin, että vaikka muutaman päivän tuntuisi hirveältä ja ajatukset pyörittäisivät samaa kelaa, sekin menee ohi. Ja nykyään se menee ohi muutamassa päivässä, jonka jälkeen voi ainakin niissä pienemmissä murheissa vain miettiä, miksi lopulta maailmankaikkeudessa niin vähäpätöinen asia tuntuikin niin kurjalta, varsinkin, jos itse ei voinut siihen millään tavalla vaikuttaa. Tämän pohtiminen sai itseni miettimään sitä, että ensi kerralla, kun joku sanoo jotain myönteistä, siinäkin fiiliksessä saa jäädä vellomaan.
Omien menneiden vaikeuksieni ja matalapaineen vuosien jälkeen päätin aikanaan keskittyä ennen kaikkea hyvään. Toki sekään ei tarkoita sitä, ettenkö tuntisi negatiivisia tunteita ja olisi välillä surullinen tai ahdistunutkin. Mutta pääosin ajattelen, että elämä on hyvää ja onnellista, vaikka se ei aina toki ole päivänpaistetta ja popparia. Ehkä siinä juuri se elämän vetovoiman salaisuus – olla kaikkea maan ja taivaan väliltä. Meidän tarvitsee vain uskaltaa olla kyydissä ja tuntea.
Mahtavaa lauantaita!
Jenny
P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3
Tunne saa tulla, mutta siihen ei tarvitse reagoida
Joskus ei tarvita kuin se yksi ihminen, joka välittää
Comments are closed.