Nyt on levätty tarpeeksi – kohti tavoitteellisempaa treenisyksyä

Alkaa olla olo, että olen huilannut tarpeeksi – siis kohti tavoitteellisempaa treenisyksyä. On ollut aikaa miettiä syksyn ja talven treenejä ja sitä, mitä liikunnalta haluan. Pari kuukautta kevyttä liikuntaa alppireissun jälkeen teki gutaa. Palautuminen 160 kilometrin ja 10 000 nousumetrin ponnistuksesta vei itselläni aikansa, varsinkin kun lähdin kiertämään Mont Blancia käytännössä parin kuukauden telakalta.

Viime talven viikkotreeneistä tehtyä tuli noin puolet

Viime talvena liikuin noin 8–12 tuntia viikossa aina siihen saakka, kunnes jouduin huhtikuun lopussa telakalle Nuuksion treeniviikonlopun jälkeisen jalkavaivan takia. Eikä ihme, että telakka kutsui, sillä olin laiminlyönyt kehonhuoltoa ja rasittanut itseäni liikaa yksipuolisesti. Huhtikuun lopun jälkeen juoksukilsoja eikä nousumetrejä tullut viikoittain läheskään entistä määrää. Sama tilanne oli alppireissun jälkeen, mutta en ole stressannut lainkaan. Olen nauttinut kesästä ja siitä, että ehdin tekemään paljon kaikenlaisia muita asioita! Lisäksi ajattelin koko ajan, että kyllä se tästä vielä lähtee. Ja nyt on into palannut. Toki liikuin läpi kesän, mutta erittäin maltillisesti: Kesän salikäynnit ovat laskettavissa parilla sormella ja se, mitä vähän juoksun ohella heinä- ja elokuussa tein, oli lähinnä joogaa ja kotijumppaa. Kävellyt olen paljon.

Tuskin maltan odottaa, mitä syksy tuo tullessaan! Lepo tuli tarpeen ja pitkä palautuminen myös. Kiitos itselleni, että annoin sen tapahtua.

Paukkuja tavoitteellisempaan treeniin

Nyt alkaa siis kuitenkin tuntua siltä, että paukkuja riittäisi enempäänkin liikkumiseen ja alan jopa olla valmis katselemaan ensi vuoden kisoja/juoksureissuja. Ja koska olen ohjannut ryhmäliikuntaa yli 20 vuotta, on se 10–15 tuntia ollut itselleni muutamia lyhyitä pätkiä lukuunottamatta luontainen liikuntamäärä viikossa. Tunnen, että juuri nyt kehoni kaipaa lisää liikuntaa.

Nykyään olen päivätöissä, enkä tee hommia freelancerina, kuten useita vuosia. Friikkuna pystyin nimittäin liikkumaan ja ohjaamaan tunteja myös päiväsaikaan. Kuten aiemmin kesällä kirjoitin, en halua suorittaa liikuntaa orjallisesti tai ryppyotsaisesti, mutta tämän parin iisin kuukauden aikana olen huomannut, että liikunnan suhteen on pari asiaa, jotka itselläni toimivat ja jotka on parasta ottaa käyttöön huilitauon jälkeen: treenien suunnittelu etukäteen ja niiden kirjaaminen kalenteriin. Muuten saattaa osa jäädä tekemättä.

Treenit kalenterissa – treenit check

Niin kauan kun kirjoitan treenit kalenteriini, ne tulevat tehtyä. Lisäksi silloin omien liikuntahetkien sijoittaminen muun perheen menojen mukaan on helpompaa. Tärkeää on myös kertoa omista treeneistä perheenjäsenille. Harjoitukset eivät sotke muun perheen aikatauluja, kun ne ovat kaikkien tiedossa.

Salillla olen ajatellut käydä lähinnä aamuisin ennen töitä. Aamutreeni onnistuu nykyään taas, ja sitä aion hyödyntää. Viikonloppuna jompana kumpana päivänä ohjelmassa on pitkä lenkki, joka vie sen 2-3 tuntia. Kuopukseni pelaa koripalloa 2 kertaa viikossa. Toisella kerralla vientivuorossa olen minä, ja se tarkoittaa, että koristreenien aikana ehdin tehdä oman harjoituksen.

Viikko sisältää kaksi salitreeniä (max 60 min), yhden pitkän lenkin (2–3 h), yhden kympin lenkin (1 h), yhden vetotreenin (45–60 min). Lisäksi satunnaista työmatkajuoksua, kotijumppaa, kotijoogaa ja toivottavasti yksi ohjattu hotjooga (60 min) viikossa. Toiveissa on myös ehtiä mäkeen joka toinen viikko keräämään verttitonni (reilu 2 h). Täysiä, mutta aktiivisia lepopäiviä viikkoon kertyy 2, koska tykkään tehdä tuplatreenejä.

Työmatkajuoksu jäi ensin telakan takia, ja sitten vaihdoin työpaikkaa. Nykyisessä duunissa ei ole entisen työpaikan arjen luksusta eli suihkuja/pukuhuoneita, joten ainoa mahdollisuus on juosta kotiin työpaikalta. Toistaiseksi olen kävellyt osan työmatkasta, jolloin päivittäin kävelyä saan plakkariin pelkillä työmatkoilla jo 50 minuuttia. Ei huono! Muutenkin noin 15 000 askelta, joka on viikkotasolla päivieni keskiaskelmäärä, on toimistotyöntekijälle ihan hyvä suoritus.

Kyllä se tästä lähtee taas! Olen onnellinen siitä, että olen oppinut kuuntelemaan kroppaani ja kunnioittamaan sen toiveita. On jaksoja, jolloin kevyt ja vähäinen treeni on paikallaan, mutta on myös jaksoja, jolloin tekee mieli painaa kovempaa ja tavoitteellisesti.

Miltä sun treenisyksy näyttää?

Jenny

INSTAGRAMISSA

FACEBOOKISSA

P.s. Sydän tuohon alas on tullut jäädäkseen. Saa painaa, kiitos <3

Tunne saa tulla, mutta siihen ei tarvitse reagoida

Joskus ei tarvita kuin se yksi ihminen, joka välittää