Satamiljoonaa syytä urheilla

On tämä kumma, miten väsymys voi viedä sijaa liikunnalta. Töissä kyllä jaksaa, mutta illalla kun pitäisi vääntäytyä urheilemaan, tahtoo sohva viedä voiton. Piksu on kesäjuhlinut rytminsä aivan sekaisin, viime yönäkin heräsimme syömään kolme kertaa.

Juhannuksen jäljiltä olo tuntui aamulla myös jotenkin älyttömän turvonneelta, tunkkaiselta ja tuhdilta, vaikka en nauttinutkaan juomaa tai ruokaa mitenkään erityisesti yli äyräiden.

Huomasin kaipaavani entistä itseäni ihan järkyttävästi, päivä päivältä enemmän. Siis sitä tyyppiä, joka jaksoi vaikka 14 tunnin työpäivän jälkeen lähteä heittämään pikaisen juoksulenkin. Sitä, joka tykkäsi kokeilla eri lajeja ja liikkui aina monipuolisesti. Häntä, joka haastoi itsensä bodypumpissa aina vain isommilla painoilla tai ohjasi tuosta noin kahden tunnin maraton-sisäpyöräilyn. Täysillä.

Viime aikoina olen joutunut uhkailemaan itseäni, jotta saisin itseni liikkeelle. Miten niin vaatekaapin siivoaminen tai pyykin peseminen voisikaan olla parempaa ajanvietettä kuin liikunta… Ei ikinä ennen elämässäni.

Minähän olen liikkunut siksi, että siitä tulee niin sairaan hyvä fiilis. Jo urheillessa, mutta erityisesti sen jälkeen. Henkinen hyvä olo johtuu siitä, että jaksaa treenata täysillä, ehkä usein jopa ylittää itsensä ja fyysinen hyvinvointi taas liikunnan synnyttämistä endorfiineista. Usein muuten ensimmäiset 20 minuuttia tuntuvat tuskallisilta, oli kyse sitten lihaskuntotreenistä, juoksemisesta tai sisäpyöräilystä. Sen jälkeen kroppa alkaa selkeästi tottua liikuntaan ja puurtaminen muuttuu nautinnoksi.

Liikunta myös poistaa väsymyksen tunnetta selkeästi. Ja jos olen ylikierroksilla tai minua stressaa joku asia, lenkkipolku tai törkeän isot painot saavat minut keskittymään muuhun ja mieltäni vaivaavat asiat katoavat päästäni. Liikunta auttaa myös toisinaan masentuvaiseen mieleeni ja parantaa paskankin päivän. Liikkuminen saa minut nukkumaan paremmin ja tekee minusta pirteän, iloisen ja energisen. Kun urheilen, oloni on kevyt, taipuisa, vahva ja voimakas.

Säännöllisen lihaskuntotreenin ansiosta ryhtini on nykyistä parempi. Nyt kun olen liikkunut vain vähän, selkävaivat tekevät toisinaan olostani hyvin tukalan. Ärsyttää, kun vaatteet istuvat huonosti ja kiristävät joka paikasta. Liikakiloja on raskasta raahata mukana. Minä olen onnellisempi hoikempana, niin hassulta kuin se kuulostaakin. On mukavampaa katsoa peiliin, kun peilikuvassa näkyy sporttinen ja terveennäköinen rouvahenkilö.

Nyt kun luen tuon, mitä ylle kirjoitin, minusta tuntuu suunnattoman typerältä olla liikkumatta! Siinähän tuli ainakin kymmenen hyvää syytä urheilla. Varoituksen sana: Jos liikunta on muodostunut rutiiniksi, älä anna minkään asian mennä sen edelle. Uusi startti voi olla ihan hemmetin vaikea.

Tänään käyn juoksemassa. Huomenna aloitan aamuni sisäpyöräilyllä, keskiviikkona bodypumpilla. Torstaina juostaan taas. Alan panostaa myös venyttelyyn. En tahdo olla mikään tietokoneen käppyröittämä huonoryhtinen lössähtänyt laiha läski.

Hyvän olon, kondiksen ja mukavan ulkomuodon eteen on tehtävä töitä. Ilmaisia lounaita ei ole, ei myöskään liikunnassa.