Hulluna virtaa!

Aurinko ja treeni antavat ihan järkyttävät määrät virtaa! Tällä viikolla urheilin vain kolme tuntia, mutta hyvällä fiiliksellä ja täysin treeniin keskittyen. Tosin uuteen Spin75-ohjelmaani en ollut aivan täysin tyytyväinen, muutama biisi koitoksesta menee vaihtoon ensi torstaiksi. Kas, pieni perfektionisti minussa nosti päätään, pitkästä aikaa.

Maanantaiksi pitää opetella myös uusi Bodypump-ohjelma, sen ohjaamistakin odotan innolla. Olen päättänyt ottaa liikunnallisesti joka toisen viikon kevyemmin ja joka toisen viikon reippaammin. Jos sitten alkaisi niitä tuloksiakin syntyä, kun keho saa uusia ärsykkeitä. Olen myös ajatellut alkaa käydä kuntosalilla tekemässä puhdasta voimatreeniä, isoilla painoilla lyhyitä sarjoja. Se auttaisi varmasti myös lisäämään painoja pumppitunneilla. Ensi viikolla onkin taas se reipas viikko, kun kaiken muun ohjelman lisäksi olen lupautunut tuurailemaan.

Katselin juuri seuraavien kahden tulevan viikon kalenterimerkintöjäni, ei käy kateeksi. Taitaa mennä iltatöiksi. Toisaalta minua ei haittaa ollenkaan, sillä kaikki on mieleistä, mielekästä ja kiinnostavaa. Enemmänkin olen tosi innostunut, sellainen vaikea pysyä paikoillaan -olo on pahasti päällä. Ja mikäs siinä, kun pyrkii keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, niin hommat kyllä hoituvat. Oikeastihan homma tulee menemään niin, että kirjoitan useampaa juttua päällekkäin, etsin haastateltavia ja buukkaan kuvauksia, mutta joskus on vain hauskaa olla tehokas ja saada paljon aikaan. Selkeästikään en myöskään ole talvi-ihmisiä, vaan alan heräillä heti kun kevät ilmoittelee tulostaan. Tekee mieli alkaa tehdä kesäsuunnitelmia ja kaivaa flip flopit esiin. Tai pomppia, kuten kuvasta näkyy!

Eilen ilmestyi uusin Vauva-lehti, jossa on kolme kirjoittamaani juttua. Ja iloa lisäsi se, että jokainen jutuistani oli päässyt kanteen, jei!

21-vuotias Jenni kertoo, miten hän on synnyttänyt kahdesti tukihenkilö seuranaan ja kolmannen lapsensa yksin. Hänen miehensä ei ollut innokas osallistumaan synnytyksiin, neuvola- tai ultrakäynteihin. Jenni sanoi hienosti, että vaikka synnytys on ainutlaatuinen kokemus, hän ymmärtää miehensä näkökannan, eikä edes yrittänyt pakottaa häntä mukaan. Toinen artikkeli kertoo Elsasta, joka on sairastanut masennusta ja sai tukea vauva-arkeen ensikodista. Ensikodissa Elsan äitiyttä ei ole kyseenalaistettu kertaakaan. Hän toteaa siellä olon olevan vain yksi elämänvaihe, joka auttaa häntä ja vauvaa. Olipas aivan mahtavaa päästä kirjoittamaan juuri Elsan ja Jennin tarinat. Juuri heidänlaisten ihmisten takia tätä työtä on upeaa, mahtavaa ja ihan mielettömän siistiä tehdä. Tulee hyvä fiilis, kun saavuttaa haastateltavan luottamuksen ja hänelle tulee olo, että minulle on helppoa puhua. Lisäksi lehden Näin me asutaan -sarjassa oli vielä juttuni nuoren perheen kodista. Yksiössäkin mahtuu asumaan vauvan ja koiran kanssa, kun karsii tavaran minimiin. Itse pystyn hyvin samaistumaan heihin, vaikka emme yksiössä asukaan. 80 m2 ei nimittäin ole paljon viidelle ihmiselle.

Uusin Vauva-lehti nyt lehtikipsalla!

Eipä tässä muuta kuin että mikä intohimosi sitten ikinä onkaan: