U niin kuin uni

Flunssainen täällä tervehtii. Kuopus sentään alkaa olla terve. Loppuviikon treenini menivät uusiksi, niitä(kään) ei siis ole. Liikunnattomuus aiheuttaa vieroitusoireita, sillä enhän ole urheillut sitten viime perjantain. Mutta pakko malttaa vielä olla.

Muistelin tässä kauhulla vuosien takaisia aikoja, kun tuli jumppaohjattua kuumeisena ja joskus jopa lähes ilman ääntä. Jos sijaista ei löytynyt, ohjaamaan oli mentävä itse, vaikka sitten pää kainalossa. Nykyään sellainen meno kuulostaa aivan päättömältä. Enää en ikimaailmassa leiki terveydelläni sillä tapaa, vaikka sijaisten hankkiminen aiheuttaa päällikköpuolelle lisävaivaa, mikä totta kai harmittaa minua. Atshii.

Muuten fiilis on hyvä ellei loistava! Ensi viikosta lähtien ryhdynkin sitten enemmän Hausfraun hommiin, kun puoliso palaa työelämään ja minä sitten kirjoitan ilmeisesti iltavuorohkossa. Päiväkotiin taapero, jonka pian ehkä kruunaan myös henkilökohtaiseksi assistentikseni, menee vasta kesälomien jälkeen. Naureskelimme tässä kotosalla muuten taannoin tiukempina aikoina, että kun kerran olen useimmiten tällainen jatkuvasti puuhasteleva, niin minähän voisin ohjata aamut jumppaa, päivät kirjoittaa ja yöt sitten vaikkapa ajaa taksia. Hahaha! Yhdet makeat naurut tähän väliin! No ajatus lähti siitä, kun kerran nukkua ei kuitenkaan saa, niin samako tuo, miten sen yöllisen aikansa sitten käyttää. No juu, ehkä se olisi ollut jo liioittelua. Sitä paitsi hyviä uutisia viime yöltä, pikku ruustinnamme veti unta kaaliin 19.30-7. Valoa tunnelin päässä jälleen senkin asian suhteen. Hyvät energiat lähtevät jylläämään heti vain yhdenkin hyvin nukutun yön jälkeen ja oloni on kuin duracell-pupulla. En tiedä, mitä kaikkea tulen saamaan aikaan, kun saan taas nukkua normit kahdeksan tuntia yössä. Ehkä valloitan maailman.

H niin kuin Hausfrau. U niin kuin uni.

Ainakin luovuudelle uni ja katkeamaton nukkuminen tekevät hyvää: minulla on taas monen monta ideaa päässäni, jotka vain odottavat toteuttamistaan. Sisäpyöräilytunnin rankimmalla hetkellä usein totean, etten tiedä mitään parempaa kuin tämä hetki, ai niin, paitsi nukkuminen tietenkin. Uni tekee terää: uusi ajatus tai idea on hyvin kaukainen erittäin huonosti nukutun yön jälkeen. Silloin pystyy korkeintaan anomaan taaperoalan lehdestä muutaman lisäpäivän jutulleen poskihammashelvetin takia, selviämään itse lyhentämästään työpäivästä joten kuten, voimaan pahoin juotuaan liian monta tynnyrillistä kahvia (ihan kuin se muka virkistäisi) ja kotiin päästyään ainoa mihin kykenee, on ehkä juuri ja juuri lähes elottomana makaaminen olohuoneen matolla voivottelemassa kohtaloaan kyyneleet silmäkulmasta virraten. Sellaiseen nukkumattomuuden aiheuttamaan masennuksen multihuipentumaan eivät kyllä auta Facebook-kavereiden hyväntahtoiset kommentit siitä, että meidän Pirkko se nukkui ehjiä öitä vasta 18-vuotiaana! Tai meidän Matti oppi nukkumaan, kun meni armeijaan! Eikun taisinkin saada niitä silloin, kun kerran erehdyin kehumaan, että meilläkin oli nukuttu. Kerrankin. Että turha kuule luulla vielä yhden yön perusteella, että valvominen olisi ohi, hih. 

Alkuviikon fiilikset tuntuvatkin nyt hyvin nukkuneena, mutta silti väsyneenä, todella kaukaisilta ja sangen utopistisiltakin. Minäkö se olin, todellako.

Joko saa mennä goisaamaan? Toivotan kaikille ihanaa unentäytteistä ensi yötä. Nukkukaamme huolella ja sikeästi. Ja herätkäämme onnellisina ja levänneinä uuteen viikonloppuun.