Asioilla on tarkoituksensa
Tosin vielä tovi sitten tämän asian tarkoitusta piti hieman kelailla. Otti nimittäin pikkuriikkisen päähän. Ensireaktioni oli kaikkea muuta kuin julkaisukelpoinen. Nimittäin aivan yhtäkkiä, keskellä muita askareita mieleeni juolahti se, että yliopistoonhan pitää hakea netissä olevalla kaavakkeella. Viimeksi olin katsonut haun ajankohdan joskus tammikuussa, enkä merkinnyt sitä ylös. Jee, pääsykoekirjat on hankittu ja niitä myös lueskeltu, mutta unohdin sitten vallan ilmoittautua pääsykokeisiin! Ja hakuaika oli päättynyt n e l j ä päivää sitten. Ensin teki mieli kiljua vatutuksesta ja tirauttaa pikku itkut, mutta sitten aloin ajatella, että tällä(kin) on varmasti tarkoituksensa.
Ja kun sitten pohdin asiaa tarkemmin, aloin jopa uskoa, että tiedän, mikä tämän tarkoituksen takana saattaa olla. Mutta silti, omaa noin typerää virhettä on hankala hyväksyä. Turha asiaa on kuitenkaan vatvoa tämän enempää. Ensi vuonna sitten, jeah.
Oman elämän täydellinen hallitseminen on mahdotonta. Aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Tapahtuu sellaisiakin asioita, joita me itse emme voi muuttaa, mutta jotka muuttavat meitä. Eikö ole ihmeellistä! Ja pyrin kyllä uskomaan, että epäonnessakin piilee jotain hyvää. Niin se vain menee.
Sitä paitsi Alexander Graham Bell on sanonut, että Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Usein me vain tuijotamme niin kauan ja niin kaihoisasti sulkeutunutta ovea, ettemme näe niitä ovia, jotka meille avautuvat.
Niin totta. Ei kannata. Ja hei nyt ne kaikki avoimet, uudet ovet. Olen valmis.
P.s. Vastaisku ankeudelle seuraa nykyaikaa ja on nyt myös Facebookissa! Klik, käykää tykkäämässä!
Vielä se päivä paistaa risukasaankin! Kyl!
Anzi
Ymmärrän, että sinua harmittaa. Mutta kuten sanoit, kaikella on tarkoitus. Itse pyrin kolme kertaa haluamaani oppiaineeseen ennen kuin pääsin sisään. Ja sitkeys palkittiin.
Salmiakki
Voisiko sitä opiskella esim. avoimessa yliopistossa tai avoimessa amk:ssa?
Jenny B-H
Tuo olikin hyvä pointti, kyllä pystyy opiskelemaan avoimessa yliopistossa, heti tarkistin! Hm, nyt pitääkin vähän harkita, iso kiitos kommentistasi, enpä tullut lainkaan ajatelleeksi tuota mahdollisuutta 🙂
Maija Haavisto
Minusta on hyvä, että pystyy avoimesti myöntämään tuollaiset mokat itselleen ja maailmalle, vaikka kuinka pännisi. Kaikille sattuu tuollaista, mutta suuri osa ihmisistä selittäisi asiaa muille ja ehkä itselleenkin niin, että ”en minä nyt tuonne oikeasti halunnut, hankin pääsykoekirjat ja totesin, että ei se ollut minun alani”. Se tuntuu vähemmän nololta kuin myöntää, että unohtui.
Tietysti unohtaminen voi olla jokin sisäinen vihje siitä, että oikeasti ei kiinnostanut tarpeeksi. Tai sitten se ei ole vihje tai ”merkki” mistään, pelkkä satunnainen tapahtuma, josta voi toki olla hyvätkin seuraukset, joko sattumalta tai niin, että itse ne tietoisesti järjestää.
Jenny B-H
Virheiden myöntäminen ei ole ollut ongelma pitkään aikaan, pikemminkin helpotus 🙂
Mä kyllä uskon siihen, että ala on mulle ihan oikea, mutta tiedän myös sen, että tästä keväästä olisi tullut liian hektinen, jos olisin vielä lukenutkin pääsykokeisiin.
Ehkä tää oli joku tiedostamaton veto multa, en ole aivan varma 🙂 Ensi vuonna toivottavasti uudestaan, ja täytyy toivoa, että kirjat pysyvät samana!