Se erilainen torstai-ilta

Kylläpä on outoa olla kotona ilman lapsia, erityisesti sitä pikku ihmistä, jonka ensimmäinen yökyläreissu nyt pian 16 kuukauden ikäisenä on mennyt nappiin. Onneksi saamme pienen herranterttumme ja isommatkin lapsoset pian kotiin. Omituista oli myös eilen körötellä bussilla kohti isoa kirkkoa ilta-aikaan. Ja toki podin ennen lähtöä pienimuotoista vaate-, laukku-, lihavuus-, ja itsetuntokriisiä, heh.

Kaikki meni kuitenkin hienosti, Mustaschin keikka oli tosi jees, vaikka bändi soitti lähes läpi koko uuden levynsä, joka itselleni oli melko vieras. Olen soittanut bändin vanhempia biisejä sisäpyöräilytunneillani, hauskaa oli kuulla niitä nyt livenä. Ja kappas, kehenpä sitten törmättiinkään Tavastian ulkopuolella, bändin laulajaan. Minä menetin yhtäkkiä kykyni puhua ruotsia, mutta puolisoni ystävällisesti kysäisi hemmoa kuvaan kanssani, ja tässä se tulee.

Min dröm blev sann, lol.

Tack Ralf! Hejdå Ralf!

Oli virkistävä ilta, mutta enpä ole osannut kaivata kahteen vuoteen lainkaan iltarientoja. Tekee kuitenkin hyvää joskus tuulettautua. Joten ehkä jatkoa seuraa hieman aikaisemmin kuin kahden vuoden päästä.

Karppaamisesta vielä sen verran, että olen päättänyt ottaa nyt tämän päivän ja ehkä huomisenkin hieman rennommalla kädellä. Pohjekrampit vaivaavat yhä ja erityisesti pohjelihakset ovat ihan jumissa. Eilen polkaisin reippaan spin75-tunnin ennen hauskanpitoa, ja se tuntuu yhä painavan jäsenissäni.

Uudesta Fit Karppaaja -lehdestä luinkin, että krampit ovat yleinen vaiva vhh-dietin alkuvaiheessa ja muutenkin keho palautuu kovasta treenistä ilman hiilareita paljon hitaammin. Lehdessä luki myös, että karppaava himotreenaaja voi hyvinkin joka kolmas päivä nauttia lähes normimäärän (150-300 g) hiilareita. Olettaisin, että tärkeää on vain katsoa, millaisesta ruoasta ne tulevat. Edelleenkään ei tee mieli pullaa, karkkia tai mitään muitakaan herkkuja, mutta palautuakseni eilisestä aion tänään syödä tortilloja, namskutti.

Tuntuu sunnuntailta, mutta nyt on perjantai! Jihuu!

Glad påsk!