Työn merkitys

Olen pohtinut paljon työn merkitystä elämääni. Minulle työllä on iso rooli. Okei, no valtava.

Tänään oli ihan mahtava 75 minuutin sisäpyöräilysessio. Tupa oli täynnä ja hiki virtasi. Erityisen ilahduttavaa oli nähdä tunnilla monta vakkaria, joita en ole nähnyt toviin tuntini usealle sopimattoman kellonajan vuoksi. Koska tänään oli pyhä, moni pääsi paikalle. Kiitos kaikille, todellakin nautin joka sekunnista! Tunnin jälkeen olin niin täynnä virtaa, ettei tosikaan. Ah, liikunta!

Eilen palautin pari kirjoittamaani artikkelia ja vaikka yksi niistä tuli hentojen muokkaustoiveiden kanssa takaisin, olin tosi tyytyväinen itseeni. Sain myös sovittua muutaman haastattelun ja jotenkin vain hommat luistavat.

Tänään olenkin ollut sellaisissa mietteissä, että vaikka voittaisin lotossa (mikä on hyvin todennäköistä, sillä lottoanhan joka viikko noin eurolla), en varmastikaan lopettaisi kumpaakaan työtäni, en kirjoittamista enkä ryhmäliikuntatuntien ohjaamista. Toki pitäisin pienen loman (Karibialla), mutta kuukauden päästä olisin takuulla takaisin sorvin ääressä.

(Kuva: Workisnotajob.com)

Koen usein olevani etuoikeutetussa asemassa, sillä teen työtä (okei, no töitä), joista todella useimmiten pidän (kivassakin duunissa on ne megascheisset päivänsä). Olen löytänyt ne asiat, joita teen sydämellä. Ja oikeastaan löysin ne etsimättä. Aikanaan vain tiesin, mitä haluan tehdä. Tiedän, etteivät kaikki ole yhtä onnellisessa asemassa eli löytäneet itselle merkityksellistä duunia. Tiedän senkin, etteivät kaikki edes tahdo löytää intohimoaan, vaan ovat täysin tyytyväisiä, kun vain käyvät töissä.

Kuitenkin jos tahdomme löytää elämämme ammatin, voisimme ehkä miettiä seuraavia asioita työnteon kannalta:

Mitä haluan eniten juuri nyt? 

Filosofian tohtori Martha Beck toteaa Onnellisuusdieetti-kirjassaan (Basam Books 2011), että ensin mieleen tupsahtavat halun kohteet ovat toteuttamiskelpoisia ja loogisia. Haluan uuden tietokoneen, haluan kurssille, haluan tehdä lyhempää työpäivää. Mutta jos ne eivät herätä itsessä todellista intohimoa, kannattaa jatkaa pohdintaa, kunnes esiin nousee voimakkaita tunteita. No pirhana, tahdon edetä esimiesasemaan! Tahdon kukkakauppiaaksi näiden toimistohommien sijaan!

Beckin mukaan todelliset halujemme kohteet ovat siroteltu sinne tänne kuin kivet polun varrelle. Yhden asian haluaminen johtaa toiseen ja kolmanteen. Aito halu auttaa alkuun omalla polulla. Hommaa pitää tutkiskella, jolloin todellinen tahtomisen kohde erottuu siitä, mikä ei ole niin tärkeää. Beck muistuttaa, että kun kiinnittää joka päivä huomion siihen, mitä todella haluaa, ennemmin tai myöhemmin halu lakkaa olemasta pelkkä tarina siitä, mitä saattaisi tapahtua. Se muuttuu sanoista Kunpa voisin sanoiksi Minä aion. Alkakaamme siis pitää itseämme henkilöinä, jotka eivät vain halua, vaan myös aikovat ja toteuttavat haaveensa.

Oivallamme haluavamme asioita, joita emme ikinä uskoneet haluavamme. Tiedostamme sen lisäksi aikovamme käyttää kaiken energian ja tahdonvoiman niiden saavuttamiseen. Kyllä! Kuulostaa tutulta. Juuri noin minä toimin aikanaan, kun päätin hankkiutua ammatteihini. Tein sikana duunia, jotta pääsin sinne, minne tahdoin.

Ja vielä, täytyy muistaa poistua valmiiksi tallatulta polulta. Joskus tarvitaan epätavallisia ratkaisuja. Ja miten niitä sitten löytää? Joskus on pakko pakottaa itsensä keksimään sellaisia!

Kun kohtaat esteen, keksi kahdeksan tapaa ylittää se.